1 Ó Senhor, eu honrar-te-ei e louvarei o teu nome, porque és o meu Deus, e fazes coisas tão maravilhosas! Coisas que planeaste há muito tempo, e que realizaste agora tal como tinhas predito!

2 Tornaste poderosas cidades em montões de ruínas. As mais poderosas fortalezas foram feitas num amontoado de pedregulhos. Luxuosos palácios em terras distantes desapareceram e nunca mais serão reedificados.

3 Por conseguinte, fortes nações tremerão de medo na tua presença; nações cruéis obedecerão e glorificarão o teu nome.

4 Mas para os pobres, ó Senhor, és um refúgio na tempestade, uma sombra no calor, a sua defesa contra gente sem misericórdia, que investe contra eles como uma chuva torrencial contra um fraco muro de terra!

5 Tal como uma terra seca e quente é resfriada pela sombra das nuvens, assim esfriarás o orgulho desses povos tiranos.

6 Aqui, no Monte Sião, em Jerusalém, o Senhor dos exércitos celestiais dará uma festa maravilhosa a todos os habitantes do mundo - um banquete excepcional com deliciosa comida, carne escolhida da melhor, e vinho do mais antigo, do mais puro.

7 Por esse tempo ele tirará a sombra de melancolia, a máscara de morte com que toda a gente na Terra anda encoberta, e aniquilará a morte para sempre.

8 O Senhor Deus enxugará as lágrimas de todos os rostos e fará desaparecer para sempre todos os insultos, toda a troça feita contra a sua terra e o seu povo. Foi o Senhor quem falou - certamente que o fará!

9 Nesse dia o povo proclamará: Este é o nosso Deus, por quem esperávamos. E ele nos salvou! Este é o Senhor, em quem nós confiámos. Na sua salvação nos alegraremos e teremos satisfação!

10 A boa mão do Senhor ficará sobre Jerusalém, e Moabe será esmagada, como se fosse palha pisada que fica a apodrecer. Deus os empurrará e os afastará, tal como um nadador com as mãos, para nadar. Acabará com o seu orgulho e todos os seus actos malvados. As altas muralhas de Moabe serão demolidas e feitas em pó.

1 Herra, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.

2 Sillä sinä olet tehnyt kaupungin kiviroukkioksi, varustetun kaupungin raunioiksi; muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta, ei sitä ikinä enää rakenneta.

3 Sentähden sinua kunnioittaa väkevä kansa, väkivaltaisten pakanain kaupunki sinua pelkää.

4 Sillä sinä olit turvana vaivaiselle, turvana köyhälle hänen ahdingossansa, suojana rankkasateelta, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan.

5 Niinkuin helteen kuivassa maassa, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niinkuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu.

6 Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä.

7 Ja hän hävittää tällä vuorella verhon, joka verhoaa kaikki kansat, ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.

8 Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta. Sillä Herra on puhunut.

10 Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella. Mutta Mooab tallataan siihen paikkaansa, niinkuin oljet tallautuvat lantaveteen.

11 Ja hän haroo siinä käsiään, niinkuin uija haroo uidessansa, mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä ynnä hänen kättensä rimpuilut.

12 Sinun korkeitten muuriesi varustukset hän kukistaa, painaa alas, syöksee maahan, tomuun asti.