1 Esta é a mensagem de Deus sobre o vale da Visão : O que é que está a acontecer? Onde é que vai toda a gente? Porque estão todos a subir para os telhados? Para onde é que estão a olhar?

2 A cidade inteira encontra-se em plena agitação. Que se passa nesta activa e feliz cidade? São corpos! Mas mortos não por armas, nem na guerra.

3 Todos os teus chefes estão a fugir, ou rendem-se sem resistência. O povo esgueira-se e escapa como pode, mas acabam por ser capturados igualmente.

4 Deixem-me sozinho, a chorar amargamente. Não tentem consolar-me; deixem-me que chore pelo meu povo que está a ser liquidado.

5 Oh, que dia de tremenda desgraça! Que dia de perturbação e de terror que nos mandou o Senhor Deus dos exércitos celestiais! As muralhas de Jerusalém foram derrubadas e os gritos dos que vão morrer ecoam até junto às montanhas.

6 Os que transportam as armas são elamitas; os que conduzem os carros de guerra são sírios e os homens de Quir são quem traz os escudos.

7 E vêm enchendo os vossos melhores vales, juntando-se em magotes junto dos portões da cidade.

8 É que Deus retirou a sua vigilante protecção! Vocês bem correm ao depósito de armas; bem inspeccionam os muros de Jerusalém a ver se podem reparar e tapar as brechas! Vão mesmo ver que casas é que poderiam derrubar a fim de ter pedra para essas reparações.

11 Entre as duas muralhas fazem um reservatório de água do poço inferior! Mas todos esses vossos precipitados planos de nada servirão, porque nunca pedem a ajuda de Deus, o qual permite que tudo isto vos aconteça. Pois foi ele quem planeou todas estas coisas já desde há muito tempo.

12 O Senhor Deus dos exércitos celestiais bem insistiu convosco para que se arrependessem, que chorassem e se contristassem e rapassem a cabeça em sinal de pesar por causa dos vossos pecados, que se vestissem de sacos para mostrar remorso.

13 Mas em vez disso, cantaram, dançaram, divertiram-se em festas e beberetes. Vamos mas é comer, beber e divertirmo-nos, diziam vocês. Porque ao fim e ao cabo sempre teremos de morrer, mais tarde ou mais cedo.

14 O Senhor dos exércitos celestiais revelou-me que este pecado nunca será perdoado, até ao dia da vossa morte.

15 Além disso, o Senhor dos exércitos celestiais falou-me o seguinte: Vai dizer o seguinte a Sebna, o administrador do palácio real:

16 Quem pensas tu ser, para teres mandado construir na rocha este belo sepulcro para ti mesmo?

17 Porque o Senhor te arrojará para longe e te mandará para o cativeiro, a ti, ó homem forte! Amachucar-te-á nas mãos como se fosses um pedaço de trapo e lançar-te-á bem longe, para uma terra de aridez. E aí morrerás, tu, ó grande senhor, que desgraçou a sua nação!

19 Sim, expulsar-te-ei das tuas funções, diz o Senhor, derrubar-te-ei da tua alta posição.

20 E chamarei então o meu servo Eliaquim, filho de Hilquias, para te substituir. Este será revestido da tua própria autoridade, dos teus cargos e dos teus títulos; tornar-se-á um pai para o povo de Jerusalém e para Judá.

22 Porei sobre os seus ombros a chave da casa de David. Ele abrirá, e ninguém poderá fechar; fechará, e ninguém poderá abrir. Fixá-lo-ei firmemente, como se fosse uma poderosa cavilha. Será responsabilizado pela honra do nome da sua família.

25 Mas quanto a esse outro prego que parece tão seguro e bem fixo à parede, o Senhor o tirará! Será arrancado e cairá por terra, arrastando atrás de si tudo quanto segurava. Foi o Senhor quem o disse.

1 Ennustus Näkylaaksosta. Mikä sinun on, kun sinä kaikkinesi katoille nouset,

2 sinä humuavainen, pauhaava kaupunki, sinä remuava kylä? Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sotaan kuolleita.

3 Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat, joutuivat vangiksi, jousta vailla; keitä ikinä sinun omiasi tavattiin, ne vangittiin kaikki tyynni, kuinka kauas pakenivatkin.

5 Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Muurit murrettiin, vuorille kohosi huuto.

6 Eelam nosti viinen, tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen, ja Kiir paljasti kilven.

7 Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettuivat asemiin portin eteen.

8 Hän riisui Juudalta verhon, ja sinä päivänä sinä loit katseesi Metsätalon asevarastoon.

9 Te huomasitte monta repeämää Daavidin kaupungin muurissa ja kokositte vedet Alalammikkoon;

10 te luitte Jerusalemin talot ja hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin,

11 ja te teitte molempien muurien välille paikan, johon Vanhan lammikon vedet koottiin. Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti.

12 Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään.

15 Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: Mene tuon huoneenhaltijan tykö, Sebnan tykö, joka on linnan päällikkönä.

16 Mitä sinulla täällä on asiaa, ja keitä sinulla täällä on, kun tänne itsellesi haudan hakkautat, hakkautat hautasi korkeuteen, kallioon itsellesi asunnon koverrat?

17 Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti: hän kouraisee sinut kokoon,

18 kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä.

19 Minä syöksen sinut pois paikastasi; hän kukistaa sinut asemastasi.

20 Mutta sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

21 ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.

22 Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.

23 Minä lyön hänet vaarnaksi vahvaan paikkaan, ja hän tulee kunniaistuimeksi isänsä suvulle.

24 Hänen varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun kaikki paljous, vesat ja versot, kaikki pienet astiat, maljat ja ruukut kaikki.

25 Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, pettää vahvaan paikkaan lyöty vaarna, se katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Sillä Herra on puhunut.