Salmos 142

Prière de David dans quelque danger extrême.

1 Maschil de David, qui est une requête qu’il fit lorsqu’il était dans la caverne. 2 Je crie de ma voix à l’Eternel, je supplie de ma voix l’Eternel. 3 J’épands devant lui ma complainte ; je déclare mon angoisse devant lui. 4 Quand mon esprit s’est pâmé en moi, alors tu as connu mon sentier. Ils m’ont caché un piége au chemin par lequel je marchais. 5 Je contemplais à ma droite, et je regardais, et il n y avait personne qui me reconnût ; tout refuge me manquait, et il n’y avait personne qui eût soin de mon âme. 6 Eternel, je me suis écrié vers toi ; j’ai dit, tu es ma retraite et ma portion en la terre des vivants. 7 Sois attentif à mon cri, car je suis devenu fort chétif ; délivre-moi de ceux qui me poursuivent ; car ils sont plus puissants que moi. Délivre-moi du lieu où je suis renfermé, et je célébrerai ton Nom ; les justes viendront autour de moi, parce que tu m’auras fait ce bien.

Ahdistetun rukous.

1 *1. Sam. 22:1; 1. Sam. 24:4; Ps. 57:1Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous.

2 Minä korotan ääneni ja huudan Herraa,

minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

3 *Ps. 62:9; Ps. 77:4Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni,

kerron hänelle ahdistukseni.

4 *Ps. 140:6; Ps. 141:9Kun minun henkeni minussa nääntyy,

niin sinä tunnet minun tieni.

Polulle, jota minä käyn,

he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

5 *Ps. 38:12Katso minun oikealle puolelleni ja näe:

ei kukaan minua tunne.

Ei ole minulla pakopaikkaa,

ei kukaan minun sielustani välitä.

6 *Ps. 16:5; Ps. 73:26; Ps. 116:9Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon:

Sinä olet minun turvani,

minun osani elävien maassa.

7 Tarkkaa minun huutoani,

sillä minä olen sangen viheliäinen,

pelasta minut vainoojistani,

sillä he ovat minua väkevämmät.

8 Vie minun sieluni ulos vankeudesta

kiittämään sinun nimeäsi.

Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni,

kun sinä minulle hyvin teet.