Salmos 129

L’Eglise toujours persécutée, et jamais détruite.

1 Cantique de Mahaloth. Qu’Israël dise maintenant : ils m’ont souvent tourmenté dès ma jeunesse. 2 Ils m’ont souvent tourmenté dès ma jeunesse ; toutefois ils n’ont point encore été plus forts que moi. 3 Des laboureurs ont labouré sur mon dos, ils y ont tiré tout au long leurs sillons. 4 L’Eternel est juste ; il a coupé les cordes des méchants. 5 Tous ceux qui ont Sion en haine, rougiront de honte, et seront repoussés en arrière. 6 Ils seront comme l’herbe des toits, qui est sèche avant qu’elle monte en tuyau ; 7 De laquelle le moissonneur ne remplit point sa main, ni celui qui cueille les javelles n’en remplit point ses bras ; 8 Et dont les passants ne diront point : la bénédiction de l’Eternel soit sur vous ; nous vous bénissons au nom de l’Eternel.

Siionin vihollisten voimattomuus.

1 Matkalaulu.

He ovat minua kovin ahdistaneet

nuoruudestani asti —

näin sanokoon Israel —

2 he ovat minua kovin ahdistaneet

nuoruudestani asti,

mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle.

3 *Sananl. 5:18; Jes. 51:23; Hes. 19:10Kyntäjät ovat minun selkääni kyntäneet

ja vetäneet pitkät vaot.

4 Mutta Herra on vanhurskas,

hän on katkonut jumalattomain köydet.

5 Joutukoot häpeään ja kääntykööt takaisin

kaikki Siionin vihamiehet.

6 *2. Kun. 19:26; Jes. 37:27Olkoot he niinkuin ruoho katoilla,

joka kuivuu ennen korrelle puhkeamistaan,

7 josta ei leikkaaja täytä kättänsä

eikä lyhteen sitoja syliänsä.

8 *Ruut 2:4Älköötkä sanoko ohitsekulkijat:

"Herran siunaus tulkoon teille.

Me siunaamme teitä Herran nimeen."