Salmos 139

Déclaration de la science infinie de Dieu, et de sa justice.

1 Psaume de David, donné au maître chantre. Eternel, tu m’as sondé, et tu m’as connu. 2 Tu connais quand je m’assieds et quand je me lève ; tu aperçois de loin ma pensée. 3 Tu m’enceins, soit que je marche, soit que je m’arrête ; et tu as accoutumé toutes mes voies. 4 Même avant que la parole soit sur ma langue, voici, ô Eternel ! tu connais déjà le tout. 5 Tu me tiens serré par derrière et par devant, et tu as mis sur moi ta main. 6 Ta science est trop merveilleuse pour moi, et elle est si haut élevée, que je n’y saurais atteindre. 7 Où irai-je loin de ton Esprit ; et où fuirai-je loin de ta face ? 8 Si je monte aux cieux, tu y es ; si je me couche au sépulcre, t’y voilà. 9 Si je prends les ailes de l’aube du jour, et que je me loge au bout de la mer ; 10 Là même ta main me conduira, et ta droite m’y saisira. 11 Si je dis : au moins les ténèbres me couvriront ; la nuit même sera une lumière tout autour de moi. 12 Même les ténèbres ne me cacheront point à toi, et la nuit resplendira comme le jour, et les ténèbres comme la lumière. 13 Or tu as possédé mes reins dès-lors que tu m’as enveloppé au ventre de ma mère. 14 Je te célébrerai de ce que j’ai été fait d’une si étrange et si admirable manière ; tes oeuvres sont merveilleuses, et mon âme le connaît très-bien. 15 L’agencement de mes os ne t’a point été caché, lorsque j’ai été fait en un lieu secret, et façonné comme de broderie dans les bas lieux de la terre. 16 Tes yeux m’ont vu quand j’étais comme un peloton, et toutes ces choses s’écrivaient dans ton livre aux jours qu’elles se formaient, même lorsqu’il n’y en avait encore aucune. 17 C’est pourquoi, ô Dieu Fort ! combien me sont précieuses les considérations que j’ai de tes faits, et combien en est grand le nombre ! 18 Les veux-je nombrer ? elles sont en plus grand nombre que le sablon. Suis-je réveillé ? je suis encore avec toi. 19 Ô Dieu ! ne tueras-tu pas le méchant ? c’est pourquoi, hommes sanguinaires, retirez-vous loin de moi. 20 Car ils ont parlé de toi, en pensant à quelque méchanceté ; ils ont élevé tes ennemis en mentant. 21 Eternel, n’aurais-je point en haine ceux qui te haïssent ; et ne serais-je point irrité contre ceux qui s’élèvent contre toi ? 22 Je les ai haïs d’une parfaite haine ; ils m’ont été pour ennemis. 23 Ô Dieu Fort ! sonde-moi, et considère mon coeur ; éprouve-moi, et considère mes discours. 24 Et regarde s’il y a en moi aucun dessein de chagriner autrui ; et conduis-moi par la voie du monde.

Herra on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva.

1 *Ps. 17:3; Ps. 44:22Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

2 *Jer. 17:10; Jer. 23:23; Matt. 9:4Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;

sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

3 *Job 34:21; Joh. 21:17; Hebr. 4:13Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,

ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,

jota sinä, Herra, et täysin tunne.

5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa

ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,

ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Minne minä voisin mennä,

kussa ei sinun Henkesi olisi,

minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8 *Job 22:12; Job 26:6; Aam. 9:2Jos minä taivaaseen nousisin,

niin sinä olet siellä;

jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,

niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä

ja asettuisin asumaan meren ääriin,

10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,

sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,

ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

12 *Jaak. 1:17niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:

yö valaisisi niinkuin päivä,

pimeys olisi niinkuin valkeus.

13 *Ps. 119:73Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 *Job 10:8Minä kiitän sinua siitä,

että olen tehty ylen ihmeellisesti;

ihmeelliset ovat sinun tekosi,

sen minun sieluni kyllä tietää.

15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut,

kun minut salassa valmistettiin,

kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16 *Job 14:5; Ps. 37:18Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.

Minun päiväni olivat määrätyt

ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,

ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 *Ps. 40:6; Ps. 92:6Mutta kuinka kalliit ovat minulle

sinun ajatuksesi, Jumala,

kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea,

olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. —

Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat!

Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti

ja lausuvat turhaan sinun nimesi —

nuo sinun vihollisesi.

21 *Ps. 119:139Herra, enkö minä vihaisi niitä,

jotka sinua vihaavat,

enkö inhoaisi niitä,

jotka sinua vastustavat?

22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan,

he ovat minun omia vihollisiani.

23 *Ps. 26:2; Jer. 17:10Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni,

koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä,

niin johdata minut iankaikkiselle tielle.