Salmos 10

Ruses du méchant, et son impiété.

1 Pourquoi, ô Eternel ! te tiens-tu loin, et te caches-tu au temps que nous sommes dans la détresse ? 2 Le méchant par son orgueil poursuit ardemment l’affligé ; mais ils seront pris par les machinations qu’ils ont préméditées. 3 Car le méchant se glorifie du souhait de son âme, il estime heureux l’avare, et il irrite l’Eternel. 4 Le méchant marchant avec fierté ne fait conscience de rien ; toutes ses pensées sont, qu’il n’y a point de Dieu. 5 Son train prospère en tout temps ; tes jugements sont éloignés de devant lui ; il souffle contre tous ses adversaires. 6 Il dit en son coeur : je ne serai jamais ébranlé ; car je ne puis avoir de mal. 7 Sa bouche est pleine de malédictions, de tromperies, et de fraude ; il n’y a sous sa langue qu’oppression et qu’outrage. 8 Il se tient aux embûches dans des villages ; il tue l’innocent dans des lieux cachés ; ses yeux épient le troupeau des désolés. 9 Il se tient aux embûches en un lieu caché, comme un lion dans son fort ; il se tient aux embûches pour attraper l’affligé ; il attrape l’affligé, l’attirant en son filet. 10 Il se tapit, et se baisse, et puis le troupeau des désolés tombe entre ses bras. 11 Il dit en son coeur : le Dieu Fort l’a oublié, il a caché sa face, il ne le verra jamais. 12 Eternel, lève-toi, ô Dieu Fort ! hausse ta main, et n’oublie point les débonnaires. 13 Pourquoi le méchant irriterait-il Dieu ? Il a dit en son coeur que tu n’en feras aucune recherche. 14 Tu l’as vu ; car lorsqu’on afflige ou qu’on maltraite quelqu’un, tu regardes pour le mettre entre tes mains, le troupeau des désolés se réfugie auprès de toi ; tu as aidé l’orphelin. 15 Casse le bras du méchant, et recherche la méchanceté de l’injuste, jusqu’à ce que tu n’en trouves plus rien. 16 L’Eternel est Roi à toujours, et à perpétuité ; les nations ont été exterminées de dessus sa terre. 17 Eternel, tu exauces le souhait des débonnaires, affermis leur coeur, et que ton oreille les écoute attentivement ; 18 Pour faire droit à l’orphelin et à celui qui est foulé, afin que l’homme mortel, qui est de terre, ne continue plus à donner de l’effroi.

Rukous, että Herra pelastaisi sorretut röyhkeistä jumalattomista.

1 *Valit. 3:56Miksi, Herra, seisot niin kaukana,

miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 *Ps. 37:12Jumalattomien ylpeyden tähden

kurja kärsii,

takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,

ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

4 *Job 21:14; Ps. 14:1Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta".

"Ei Jumalaa ole" — siinä kaikki hänen ajatuksensa.

5 *Hes. 12:27Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.

Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;

kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,

en ikinä joudu onnettomuuteen".

7 *Room. 3:14Hänen suunsa on täynnä

kirousta, petosta, sortoa;

tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,

hän murhaa salaa syyttömän.

Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 *Ps. 17:12; Ps. 37:32; Jer. 5:26Kätkössään hän väijyy,

niinkuin leijona pensaikossa,

hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;

hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan,

ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

11 *Job 22:13; Ps. 73:11; Ps. 94:7Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,

hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!

Älä unhota kurjia.

13 *Hes. 8:12Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?

Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

14 *Ps. 68:6Sinä olet sen nähnyt,

sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,

ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;

sinulle onneton uskoo asiansa,

sinä olet orpojen auttaja.

15 *Ps. 37:10,36; Ps. 104:35Murskaa jumalattoman käsivarsi

ja kosta pahan jumalattomuus,

niin ettei häntä enää löydetä.

16 *Ps. 29:10; Ps. 93:1; Ps. 146:10; Jer. 10:10Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;

hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,

sinä vahvistat heidän sydämensä,

sinä teroitat korvasi,

18 *5. Moos. 10:18; Jes. 2:22auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,

ettei ihminen, joka maasta on,

enää saisi kauhua aikaan.