Salmos 59

Prière de David contre la malice désespérée de ses ennemis.

1 Mictam de David, donné au maître chantre, pour le chanter sur Al-tasheth ; touchant ce que Saül envoya des gens qui épièrent sa maison afin de le tuer. 2 Mon Dieu ! délivre-moi de mes ennemis, garantis-moi de ceux qui s’élèvent contre moi. 3 Délivre-moi des ouvriers d’iniquité, et me garde des hommes sanguinaires. 4 Car voici, ils m’ont dressé des embûches, et des gens robustes se sont assemblés contre moi, bien qu’il n’y ait point en moi de transgression ni de péché, ô Eternel ! 5 Ils courent çà et là, et se mettent en ordre, bien qu’il n’y ait point d’iniquité en moi ; réveille-toi pour venir au-devant de moi, et regarde. 6 Toi donc, ô Eternel ! Dieu des armées, Dieu d’Israël, réveille-toi pour visiter toutes les nations ; ne fais point de grâce à pas un de ceux qui outragent perfidement ; Sélah. 7 Ils vont et viennent sur le soir, ils font du bruit comme des chiens, ils font le tour de la ville. 8 Voilà, ils s’évaporent en discours ; il y a des épées en leurs lèvres ; car, disent-ils, qui est-ce qui nous entend ? 9 Mais toi, Eternel ! tu te riras d’eux, tu te moqueras de toutes les nations. 10 A cause de sa force, je m’attends à toi ; car Dieu est ma haute retraite. 11 Dieu qui me favorise me préviendra, Dieu me fera voir ce que je désire en ceux qui m’observent. 12 Ne les tue pas, de peur que mon peuple ne l’oublie ; fais-les errer par ta puissance, et les abats, Seigneur, qui es notre bouclier. 13 Le péché de leur bouche est la parole de leurs lèvres ; qu’ils soient donc pris par leur orgueil ; car ils ne tiennent que des discours d’exécration et de mensonge. 14 Consume-les avec fureur, consume-les de sorte qu’ils ne soient plus ; et qu’on sache que Dieu domine en Jacob, et jusqu’aux bouts de la terre ; Sélah. 15 Qu’ils aillent donc et viennent sur le soir, qu’ils fassent du bruit comme des chiens, et qu’ils fassent le tour de la ville. 16 Qu’ils se donnent du mouvement pour trouver à manger, et qu’ils passent la nuit sans être rassasiés. 17 Mais moi je chanterai ta force, et je louerai dès le matin à haute voix ta gratuité, parce que tu m’as été une haute retraite, et mon asile au jour que j’étais en détresse. Ma Force ! Je te psalmodierai ; car Dieu est ma haute retraite, et le Dieu qui me favorise.

Vainoojia vastaan.

1 *1. Sam. 19:11Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu, kun Saul lähetti vartioimaan hänen taloansa, tappaakseen hänet.

2 Jumalani, pelasta minut vihollisistani,

suojele minua niiltä, jotka nousevat minua vastaan.

3 Pelasta minut pahantekijöistä,

vapahda minut murhamiehistä.

4 Sillä katso, he väijyvät minun henkeäni;

julmurit kokoontuvat minua vastaan,

vaikka en ole rikkonut enkä syntiä tehnyt, Herra.

5 Ilman minun syytäni he juoksevat ja hankkiutuvat;

heräjä, käy minua kohtaamaan ja katso.

6 Ja sinä, Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala,

heräjä kostamaan kaikille pakanoille.

Älä säästä ketään uskotonta väärintekijää. Sela.

7 He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat

ja kiertävät kaupunkia.

8 *Ps. 55:22; Ps. 57:5; Ps. 120:4Katso, he purkavat suustaan sisuansa,

miekat ovat heidän huulillansa,

sillä: "Kuka sen kuulee?"

9 *Ps. 2:4; Ps. 37:13Mutta sinä, Herra, naurat heille,

sinä pidät kaikkia pakanoita pilkkanasi.

10 Sinä, minun väkevyyteni,

sinusta minä otan vaarin,

sillä Jumala on minun linnani.

11 *Ps. 54:9Minun armollinen Jumalani käy minua kohden,

Jumala antaa minun nähdä iloni vihollisistani.

12 *1. Moos. 4:12Älä heitä tapa,

ettei minun kansani sitä unhottaisi.

Saata voimallasi heidät harhailemaan

ja syökse heidät maahan,

Herra, meidän kilpemme.

13 Minkä he huulillaan puhuvat,

sen he suullaan syntiä tekevät.

Joutukoot he ylpeydessään kiinni

kirousten ja valheiden tähden, joita he puhuvat.

14 Hävitä heidät vihassasi,

hävitä olemattomiin,

ja tietäkööt he, että Jumala hallitsee Jaakobissa,

maan ääriin saakka. Sela.

15 He tulevat ehtoolla, ulvovat kuin koirat

ja kiertävät kaupunkia.

16 *Jes. 8:21He harhailevat ruuan haussa;

elleivät tule ravituiksi, he murisevat.

17 *Ps. 92:2Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi

ja riemuitsen aamulla sinun armostasi,

sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani

minun hätäni päivänä.

18 Sinä, minun väkevyyteni,

sinulle minä veisaan kiitosta,

sillä Jumala on minun linnani

ja minun armollinen Jumalani.