Salmos 49

Qu’il faut mettre sa confiance en Dieu seul.

1 Psaume des enfants de Coré, au maître chantre. 2 Vous tous peuples, entendez ceci ; vous habitants du monde, prêtez l’oreille. 3 Que ceux du bas état, et ceux qui sont d’une condition élevée écoutent ; pareillement le riche et le pauvre. 4 Ma bouche prononcera des discours pleins de sagesse, et ce que mon coeur a médité sont des choses pleines de sens. 5 Je prêterai l’oreille à un propos sentencieux, j’exposerai mes dits notables sur le violon. 6 Pourquoi craindrai-je au mauvais temps, quand l’iniquité de mes talons m’environnera ? 7 Il y en a qui se fient en leurs biens, et qui se glorifient en l’abondance de leurs richesses. 8 Personne ne pourra avec ses richesses racheter son frère, ni donner à Dieu sa rançon. 9 Car le rachat de leur âme est trop considérable, et il ne se fera jamais ; 10 Pour faire qu’il vive encore à jamais et qu’il ne voie point la fosse. 11 Car on voit que les sages meurent, et pareillement que le fol et l’abruti périssent, et qu’ils laissent leurs biens à d’autres. 12 Leur intention est que leurs maisons durent à toujours, et que leurs habitations demeurent d’âge en âge ; ils ont appelé les terres de leur nom ; 13 Et toutefois l’homme ne se maintient point dans ses honneurs, mais il est rendu semblable aux bêtes brutes qui périssent entièrement. 14 Ce chemin qu’ils tiennent, leur tourne à folie, et néanmoins leurs successeurs prennent plaisir à leurs enseignements ; Sélah. 15 Ils seront mis au sépulcre comme des brebis ; la mort se repaîtra d’eux, et les hommes droits auront domination sur eux au matin, et leur force sera le sépulcre pour les y faire consumer, chacun d’eux étant transporté hors de son domicile. 16 Mais Dieu rachètera mon âme de la puissance du sépulcre, quand il me prendra à soi ; Sélah. 17 Ne crains point quand tu verras quelqu’un enrichi, et quand la gloire de sa maison sera multipliée. 18 Car lorsqu’il mourra, il n’emportera rien ; sa gloire ne descendra point après lui. 19 Quoiqu’il ait béni son âme en sa vie, et quoiqu’on te loue parce que tu te seras fait du bien ; 20 Venant jusques à la race des pères de chacun d’eux, ce sera comme s’ils n’avaient jamais vu la lumière. L’homme qui est en honneur, et n’a point d’intelligence, est semblable aux bêtes brutes qui périssent entièrement

Jumalattoman onni katoaa. Hurskaan toivo pysyy.

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

2 Kuulkaa tämä, kaikki kansat,

ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

3 sekä alhaiset että ylhäiset,

niin rikkaat kuin köyhät.

4 Minun suuni puhuu viisautta,

minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.

5 *Ps. 78:2Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita,

minä selitän ongelmani kannelta soittaen.

6 Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä,

kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

7 He luottavat tavaroihinsa

ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.

8 *Matt. 16:26Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa

eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.

9 Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis

ja jää iäti suorittamatta,

10 että hän saisi elää iankaikkisesti

eikä kuolemaa näkisi.

11 *Saarn. 2:16,18; Jer. 17:11Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat,

että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat

ja jättävät toisille tavaransa.

12 He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti

ja heidän asuntonsa polvesta polveen;

he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.

13 *Saarn. 3:19Mutta ihminen, mahtavinkaan,

ei ole pysyväinen:

hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

14 Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat,

ja heidän perässään niiden,

jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela.

15 Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan,

kuolema heitä kaitsee,

jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä;

tuonela kalvaa heidän hahmoansa,

eikä heillä ole asuntoa.

16 *Ps. 73:24Mutta minun sieluni Jumala lunastaa

tuonelan vallasta,

sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.

17 *Ps. 37:1,7Älä pelkää, jos joku rikastuu,

jos hänen talonsa komeus karttuu.

18 *Job 27:16; Ps. 39:7; Luuk. 12:15Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa,

eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.

19 Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi,

vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,

20 täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö,

jotka eivät ikinä enää valoa näe.

21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla,

hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.