Salmos 106

Confession de l’ingratitude de l’ancien peuple aux bienfaits sans nombre qu’il avait reçu de Dieu.

1 Louez l’Eternel. Célébrez l’Eternel ; car il est bon, parce que sa bonté demeure à toujours. 2 Qui pourrait réciter les exploits de l’Eternel ? Qui pourrait faire retentir toute sa louange ? 3 Ô que bienheureux sont ceux qui observent la justice, et qui font en tout temps ce qui est juste ! 4 Eternel, souviens-toi de moi selon la bienveillance que tu portes à ton peuple, et aie soin de moi selon ta délivrance. 5 Afin que je voie le bien de tes élus, que je me réjouisse dans la joie de ta nation, et que je me glorifie avec ton héritage. 6 Nous avons péché avec nos pères, nous avons agi iniquement, nous avons mal fait. 7 Nos pères n’ont point été attentifs à tes merveilles en Egypte ; ils ne se sont point souvenus de la multitude de tes faveurs ; mais ils ont été rebelles auprès de la mer, vers la mer Rouge. 8 Toutefois il les délivra pour l’amour de son Nom, afin de donner à connaître sa puissance. 9 Car il tança la mer Rouge, et elle se sécha, et il les conduisit par les gouffres comme par le désert ; 10 Et les délivra de la main de ceux qui les haïssaient, et les garantit de la main de l’ennemi. 11 Et les eaux couvrirent leurs oppresseurs, il n’en resta pas un seul. 12 Alors ils crurent à ses paroles, et ils chantèrent sa louange. 13 Mais ils mirent incontinent en oubli ses oeuvres, et ne s’attendirent point à son conseil. 14 Mais ils furent épris de convoitise au désert, et ils tentèrent le Dieu Fort au lieu inhabitable. 15 Alors il leur donna ce qu’ils avaient demandé, toutefois il leur envoya une phtisie en leur corps. 16 Ils portèrent envie à Moïse dans le camp, et à Aaron le saint de l’Eternel. 17 La terre s’ouvrit, et engloutit Dathan, et couvrit la bande d’Abiram. 18 Aussi le feu s’alluma en leur assemblée, et la flamme brûla les méchants. 19 Ils firent un veau en Horeb, et se prosternèrent devant l’image de fonte. 20 Ils changèrent leur gloire en la figure d’un boeuf qui mange l’herbe. 21 Ils oublièrent le Dieu Fort, leur Libérateur, qui avait fait de grandes choses en Egypte ; 22 Des choses merveilleuses au pays de Cam, et des choses terribles sur la mer Rouge. 23 C’est pourquoi il dit qu’il les détruirait ; mais Moïse son élu se tint à la brèche devant lui, pour détourner sa fureur, afin qu’il ne les défît point. 24 Ils méprisèrent le pays désirable, et ne crurent point à sa parole. 25 Et ils se mutinèrent dans leurs tentes, et n’obéirent point à la voix de l’Eternel. 26 C’est pourquoi il leur jura la main levée, qu’il les renverserait dans le désert, 27 Et qu’il accablerait leur postérité parmi les nations, et qu’il les disperserait par les pays. 28 Ils se joignirent aux adorateurs de Bahal-Péhor, et mangèrent des sacrifices des morts. 29 Et ils dépitèrent Dieu par les choses à quoi ils s’adonnèrent, tellement qu’une plaie fit brèche sur eux. 30 Mais Phinées se présenta, et fit justice ; et la plaie fut arrêtée. 31 Et cela lui a été alloué pour justice dans tous les âges à jamais. 32 Ils excitèrent aussi sa colère près des eaux de Mériba, et il en avint du mal à Moïse à cause d’eux. 33 Car ils chagrinèrent son esprit, et il parla légèrement de ses lèvres. 34 Ils n’ont point détruit les peuples que l’Eternel leur avait dit ; 35 Mais ils se sont mêlés parmi ces nations, et ils ont appris leurs manières de faire ; 36 Et ont servi à leurs faux dieux, lesquels leur ont été en pièges. 37 Car ils ont sacrifié leurs fils et leurs filles aux démons. 38 Et ils ont répandu le sang innocent, le sang de leurs fils et de leurs filles, lesquels ils ont sacrifiés aux faux dieux de Canaan ; et le pays a été souillé de sang. 39 Et ils ont été souillés par leurs oeuvres, et ont paillardé par les choses à quoi ils se sont adonnés. 40 C’est pourquoi la colère de l’Eternel s’est embrasée contre son peuple, et il a eu en abomination son héritage. 41 Et il les a livrés entre les mains des nations, et ceux qui les haïssaient, ont dominé sur eux. 42 Et leurs ennemis les ont opprimés, et ils ont été humiliés sous leur main. 43 Il les a souvent délivrés, mais ils l’ont irrité par leur conseil, et ils ont été mis en langueur par leur iniquité. 44 Toutefois il les a regardés dans leur détresse, quand il entendait leur clameur. 45 Et il s’est souvenu en leur faveur de son alliance, et s’est repenti selon la grandeur de ses compassions. 46 Et il a fait que ceux qui les avaient emmenés captifs, ont eu pitié d’eux. 47 Eternel notre Dieu, délivre-nous et nous recueille d’entre les nations, afin que nous célébrions le Nom de ta sainteté, et que nous nous glorifiions en ta louange. 48 Béni soit l’Eternel, le Dieu d’Israël, depuis un siècle jusqu’à l’autre siècle ! et que tout le peuple dise, Amen ! Louez l’Eternel.

Herran uskollisuus, Israelin uskottomuus.

1 *Ps. 107:1; Ps. 118:1; Ps. 136:1Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 *Ps. 40:6; Ps. 71:15Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot,

julistaa kaiken hänen ylistyksensä?

3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta,

jotka aina tekevät vanhurskauden!

4 Muista minua, Herra, armolla,

jota kansallesi osoitat,

etsi minua avullasi,

5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen,

iloitsisin sinun kansasi ilolla,

kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.

6 *3. Moos. 26:40; Jer. 3:25; Dan. 9:5Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa,

me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.

7 *2. Moos. 14:11Eivät meidän isämme Egyptissä

painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi,

eivät muistaneet sinun monia armotekojasi,

vaan niskoittelivat meren rannalla,

Kaislameren rannalla.

8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden,

tehdäkseen voimansa tiettäväksi.

9 *2. Moos. 14:21; Ps. 78:13; Jes. 63:12Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui.

Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.

10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä

ja lunasti heidät vihollisen vallasta.

11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa,

ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.

12 *2. Moos. 15:1Silloin he uskoivat hänen sanansa,

veisasivat hänen ylistystään.

13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa

eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.

14 *2. Moos. 16:3; 4. Moos. 11:4; Ps. 78:18; 1. Kor. 10:6Heissä syttyi himo erämaassa,

ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.

15 *4. Moos. 11:31; Ps. 78:29Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät,

mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.

16 *4. Moos. 16:1Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan

ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.

17 *4. Moos. 16:31; 5. Moos. 11:6Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin

ja peitti Abiramin joukkion.

18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli,

liekki poltti jumalattomat.

19 *2. Moos. 32:1He tekivät vasikan Hoorebin juurella

ja kumarsivat valettua kuvaa;

20 *Jer. 2:11; Room. 1:23he vaihtoivat Kunniansa

ruohoa syövän härän kuvaan.

21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa,

joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,

22 *Ps. 105:27ihmeitä Haamin maassa,

peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.

23 *2. Moos. 32:11Silloin hän aikoi hävittää heidät,

mutta Mooses, hänen valittunsa,

seisoi suojana hänen edessään

ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.

24 *4. Moos. 14:2He pitivät halpana ihanan maan

eivätkä uskoneet hänen sanaansa.

25 He napisivat teltoissansa

eivätkä kuulleet Herran ääntä.

26 *4. Moos. 14:21; 1. Kor. 10:5Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan

kaataakseen heidät erämaassa,

27 *3. Moos. 26:38kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa

ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.

28 *4. Moos. 25:3; Ps. 115:4He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria

ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.

29 He vihoittivat hänet teoillansa,

ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.

30 *4. Moos. 25:7Mutta Piinehas astui esiin

ja pani tuomion toimeen,

ja vitsaus taukosi.

31 *4. Moos. 25:11Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi,

polvesta polveen, iankaikkisesti.

32 *2. Moos. 17:1; 4. Moos. 20:1; Ps. 95:8He vihoittivat hänet Meriban vetten luona,

ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.

33 *Jes. 63:10Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan,

ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.

34 *5. Moos. 7:1; 5. Moos. 12:2; Tuom. 1:21He eivät hävittäneet niitä kansoja,

jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,

35 *Tuom. 3:6vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa

ja oppivat heidän tekonsa.

36 He palvelivat heidän jumalankuviansa,

ja niistä tuli heille paula.

37 *2. Kun. 21:6; 2. Kun. 23:10; 2. Aik. 28:3; Jer. 7:31; Jer. 19:5; Jer. 32:35Ja he uhrasivat poikiansa

ja tyttäriänsä riivaajille.

38 *4. Moos. 35:33He vuodattivat viatonta verta,

poikiensa ja tyttäriensä verta,

uhraten heidät Kanaanin epäjumalille,

ja maa saastui veriveloista.

39 Näin he saastuttivat itsensä töillään

ja olivat haureelliset teoissansa.

40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan,

ja hän kyllästyi perintöosaansa.

41 *Tuom. 3:8; Tuom. 4:2; Tuom. 6:1; Tuom. 10:7; Tuom. 13:1Ja hän jätti heidät pakanain käsiin,

ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.

42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä,

ja heidän täytyi painua niiden käden alle.

43 Monet kerrat hän pelasti heidät,

mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan

ja sortuivat pahain tekojensa tähden.

44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan,

kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.

45 *5. Moos. 30:1Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa

ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.

46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta,

jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

47 *1. Aik. 16:35Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme,

ja kokoa meidät pakanain seasta,

että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi

ja kerskauksemme olisi,

että me sinua ylistämme.

48 *Ps. 72:18Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,

iankaikkisesta iankaikkiseen.

Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

Viides kirja