Salmos 18

David rend grâces à Dieu pour sa protection, et fait une description pompeuse de la Majesté divine.

1 Psaume de David, serviteur de l’Eternel, qui prononça à l’Eternel les paroles de ce Cantique le jour que l’Eternel l’eut délivré de la main de Saül. Donné au maître chantre. 2 Il dit donc : Eternel ! qui es ma force, je t’aimerai d’une affection cordiale. 3 L’Eternel est ma roche, et ma forteresse, et mon libérateur ; mon Dieu Fort est mon rocher, je me confierai en lui ; il est mon bouclier, et la corne de mon salut, ma haute retraite. 4 Je crierai à l’Eternel, lequel on doit louer ; et je serai délivré de mes ennemis. 5 Les cordeaux de la mort m’avaient environné, et des torrents des méchants m’avaient épouvanté. 6 Les cordeaux du sépulcre m’avaient ceint, les filets de la mort m’avaient surpris. 7 Quand j’ai été en adversité, j’ai crié à l’Eternel, j’ai, dis-je, crié à mon Dieu ; il a ouï ma voix de son palais ; le cri que j’ai jeté devant lui, est parvenu à ses oreilles. 8 Alors la terre fut ébranlée, et trembla ; et les fondements des montagnes croulèrent, et furent ébranlés, parce qu’il était irrité. 9 Une fumée montait de ses narines, et de sa bouche sortait un feu dévorant, des charbons en étaient embrasés. 10 Il abaissa donc les cieux, et descendit, ayant une obscurité sous ses pieds. 11 Il était monté sur un Chérubin, et il volait ; il était porté sur les ailes du vent. 12 Il mit les ténèbres pour sa demeure secrète : et autour de lui était son Tabernacle, savoir les ténèbres d’eaux, qui sont les nuées de l’air. 13 De la lueur qui était au-devant de lui ses nuées furent écartées, et il y avait de la grêle, et des charbons de feu. 14 Et l’Eternel tonna dans les cieux, et le Souverain fit retentir sa voix avec de la grêle et des charbons de feu. 15 Il tira ses flèches, et écarta mes ennemis ; il lança des éclairs, et les mit en déroute. 16 Alors le fond des eaux parut, et les fondements de la terre habitable furent découverts, à cause que tu les tançais, ô Eternel ! par le souffle du vent de tes narines. 17 Il étendit la main d’en haut, il m’enleva, et me tira des grosses eaux. 18 Il me délivra de mon puissant ennemi, et de ceux qui me haïssaient, car ils étaient plus forts que moi. 19 Ils m’avaient devancé au jour de ma calamité ; mais l’Eternel me fut pour appui. 20 Il m’a fait sortir au large ; il m’a délivré, parce qu’il a pris son plaisir en moi. 21 L’Eternel m’a rendu selon ma justice, il m’a traité selon la pureté de mes mains. 22 Parce que j’ai tenu le chemin de l’Eternel, et que je ne me suis point détourné de mon Dieu. 23 Car j’ai eu devant moi tous ses commandements, et je n’ai point rejeté loin de moi ses ordonnances. 24 J’ai été intègre envers lui, et je me suis donné garde de mon iniquité. 25 L’Eternel donc m’a rendu selon ma justice, et selon la pureté de mes mains, qu’il a connue. 26 Envers celui qui use de gratuité tu uses de gratuité, et envers l’homme entier tu te montres entier. 27 Envers celui qui est pur tu te montres pur : mais envers le pervers tu agis selon sa perversité. 28 Car tu sauves le peuple affligé, et tu abaisses les yeux hautains. 29 Même c’est toi qui fais luire ma lampe ; l’Eternel mon Dieu fera reluire mes ténèbres. 30 Même par ton moyen je me jetterai sur toute une troupe, et par le moyen de mon Dieu je franchirai la muraille. 31 La voie du Dieu Fort est pure ; la parole de l’Eternel est affinée : c’est un bouclier à tous ceux qui se confient en lui. 32 Car qui est Dieu sinon l’Eternel ? et qui est Rocher sinon notre Dieu ? 33 C’est le Dieu Fort qui me ceint de force, et qui rend mon chemin uni. 34 Il a rendu mes pieds égaux à ceux des biches, et il m’a fait tenir debout sur mes lieux haut élevés. 35 C’est lui qui a dressé mes mains au combat, tellement qu’un arc d’airain a été rompu avec mes bras. 36 Tu m’as aussi donné le bouclier de ta protection, et ta droite m’a soutenu, et ta débonnaireté m’a fait devenir fort grand. 37 Tu m’as fait marcher au large, et mes talons n’ont point glissé. 38 J’ai poursuivi mes ennemis, je les ai atteints, et je ne m’en suis point retourné jusqu’à ce que je les eusse consumés. 39 Je les ai transpercés, tellement qu’ils n’ont point pu se relever : ils sont tombés à mes pieds. 40 Car tu m’as ceint de force pour le combat ; tu as courbé sous moi ceux qui s’élevaient contre moi. 41 Tu as fait aussi que mes ennemis ont tourné le dos devant moi, et j’ai détruit ceux qui me haïssaient. 42 Ils criaient, mais il n’y avait point de libérateur ; ils criaient vers l’Eternel, mais il ne leur a point répondu. 43 Et je les ai brisés menu comme la poussière qui est dispersée par le vent, et je les ai foulés comme la boue des rues. 44 Tu m’as fait échapper aux séditions du peuple ; tu m’as établi Chef des nations ; le peuple que je ne connaissais point, m’a été asservi. 45 Aussitôt qu’ils ont ouï parler de moi ils se sont rendus obéissants ; les étrangers m’ont caché leurs pensées. 46 Les étrangers se sont enfuis, et ils ont tremblé de peur dans leurs retraites cachées. 47 L’Eternel est vivant, et mon rocher est béni ; que donc le Dieu de ma délivrance soit exalté ! 48 Le Dieu Fort est celui qui me donne les moyens de me venger, et qui a rangé les peuples sous moi. 49 C’est lui qui m’a délivré de mes ennemis ; même tu m’enlèves d’entre ceux qui s’élèvent contre moi, tu me délivres de l’homme violent. 50 C’est pourquoi, ô Eternel ! je te célébrerai parmi les nations, et je chanterai des Psaumes à ton Nom. C’est lui qui délivre magnifiquement son Roi, et qui use de gratuité envers David son Oint, et envers sa postérité à jamais.

Ylistysvirsi Herralle, joka pelastaa kaikista vihollisista.

1 *2. Sam. 22:1-51Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. 2 Hän sanoi:

Sydämestäni minä rakastan sinua,

Herra, minun voimani,

3 *Ps. 3:4; Ps. 144:2; Luuk. 1:69; Hebr. 2:13Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani,

minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen,

minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

4 *Ps. 146:2Ylistetty olkoon Herra! — niin minä huudan,

ja vihollisistani minä pelastun.

5 *Ps. 55:5; Ps. 116:3Kuoleman paulat piirittivät minut,

turmion virrat peljästyttivät minut.

6 Tuonelan paulat kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

7 *Ps. 3:5; Joona 2:3Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa

ja huusin avuksi Jumalaani;

hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,

ja minun huutoni hänen edessään

kohosi hänen korviinsa.

8 *Ps. 68:9Silloin maa huojui ja järisi,

vuorten perustukset järkkyivät;

ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 *2. Moos. 19:18Savu suitsusi hänen sieramistaan,

kuluttava tuli hänen suustansa,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaat ja astui alas,

synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 *Ps. 99:1; Ps. 104:3; Hes. 9:3Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,

ja hän liiti tuulen siivillä;

12 *Ps. 97:2; Jes. 45:15; Jes. 50:3hän pani pimeyden verhoksensa,

majaksensa yltympäri:

mustat vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,

purkautuivat pilvet

rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

14 *Ps. 29:3Ja Herra jylisi taivaassa,

Korkein antoi äänensä kaikua,

tulla rakeita ja palavia hiiliä.

15 *1. Sam. 7:10; Ps. 148:8Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät,

paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

16 Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin,

ja maanpiirin perustukset paljastuivat

sinun nuhtelustasi, Herra,

sinun vihasi hengen puuskauksesta.

17 *Ps. 32:6; Ps. 69:2; Ps. 144:7Hän ojensi kätensä korkeudesta

ja tarttui minuun,

veti minut ylös suurista vesistä;

18 *1. Sam. 23:1hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,

minun vihamiehistäni,

sillä he olivat minua väkevämmät.

19 *Ps. 4:2; Ps. 26:1He hyökkäsivät minun kimppuuni

hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän vapautti minut,

sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 *Job 22:30; Ps. 17:1Herra tekee minulle

minun vanhurskauteni mukaan,

minun kätteni puhtauden mukaan

hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut pois Jumalastani,

jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa

ovat minun silmieni edessä,

enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

24 *5. Moos. 18:13; 1. Kun. 15:5Minä olen vilpitön häntä kohtaan

ja varon itseni pahoista teoista.

25 *1. Sam. 26:23Sentähden Herra palkitsee minulle

minun vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat

hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas,

nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

27 *3. Moos. 26:23; Sananl. 3:34; Hes. 7:27; Miika 2:8puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 *Jes. 2:11; Luuk. 1:51Sillä sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

29 *Ps. 112:4Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa;

Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

30 *Ps. 60:14; Fil. 4:13Sinun avullasi minä hyökkään

rosvojoukkoa vastaan;

Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 *Ps. 12:7; Sananl. 30:5Jumalan tie on nuhteeton,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32 *5. Moos. 4:35; Jes. 43:11Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra,

ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme —

33 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää

ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

34 *Hab. 3:19tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat

ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 *Ps. 144:1joka opettaa minun käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

36 *Ps. 71:20; Ps. 113:5Sinä annat minulle pelastuksen kilven,

ja sinun oikea kätesi minua tukee;

sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

37 *Ps. 17:5Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan,

ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät

enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

39 *Ps. 27:2minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta,

he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

ja vihamieheni minä hukutan.

42 *Jes. 1:15; Joh. 9:31He huutavat, mutta pelastajaa ei ole,

huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät tomuksi tuuleen,

viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

44 *Ps. 60:8Sinä pelastat minut kansan riidoista,

sinä asetat minut pakanain pääksi,

kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 *5. Moos. 33:29Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat;

muukalaiset matelevat minun edessäni.

46 Muukalaiset masentuvat

ja tulevat vavisten varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni

ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

48 *Ps. 47:4Jumala, joka hankkii minulle koston

ja saattaa kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka pelastat minut vihollisistani

ja korotat minut vastustajaini ylitse

ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 *Room. 15:9Sentähden minä ylistän sinua, Herra,

kansojen keskuudessa

ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

51 *2. Sam. 7:8sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun

ja teet laupeuden voidellullesi,

Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.