Salmos 88

David se représente comme étant réduit aux dernières extrémités.

1 Maskil d’Héman Ezrahite, qui est un Cantique de Psaume, donné au maître chantre d’entre les enfants de Coré, pour le chanter sur Mahalath-lehannoth. 2 Eternel ! Dieu de ma délivrance, je crie jour et nuit devant toi. 3 Que ma prière vienne en ta présence ; ouvre ton oreille à mon cri. 4 Car mon âme a tout son saoul de maux, et ma vie est venue jusqu’au sépulcre. 5 On m’a mis au rang de ceux qui descendent en la fosse ; je suis devenu comme un homme qui n’a plus de vigueur ; 6 Placé parmi les morts, comme les blessés à mort couchés au sépulcre, desquels il ne te souvient plus, et qui sont retranchés par ta main. 7 Tu m’as mis en une fosse des plus basses, dans des lieux ténébreux, dans des lieux profonds. 8 Ta fureur s’est jetée sur moi, et tu m’as accablé de tous tes flots ; Sélah. 9 Tu as éloigné de moi ceux de qui j’étais connu, tu m’as mis en une extrême abomination devant eux ; je suis enfermé tellement, que je ne puis sortir. 10 Mon oeil languit d’affliction ; Eternel ! je crie à toi tout le jour, j’étends mes mains vers toi. 11 Feras-tu un miracle envers les morts ? ou les trépassés se relèveront-ils pour te célébrer ? Sélah. 12 Racontera-t-on ta miséricorde dans le sépulcre ? et ta fidélité dans le tombeau ? 13 Connaîtra-t-on tes merveilles dans les ténèbres ; et ta justice au pays d’oubli ? 14 Mais moi, ô Eternel ! je crie à toi, ma prière te prévient dès le matin. 15 Eternel ! pourquoi rejettes-tu mon âme, pourquoi caches-tu ta face de moi ? 16 Je suis affligé et comme rendant l’esprit dès ma jeunesse ; j’ai été exposé à tes terreurs, et je ne sais où j’en suis. 17 Les ardeurs de ta colère sont passées sur moi, et tes frayeurs m’ont retranché. 18 Ils m’ont tout le jour environné comme des eaux, ils m’ont entouré tous ensemble. Tu as éloigné de moi mon ami, même mon intime ami, et ceux de qui je suis connu me sont des ténèbres.

Valitus ja rukous suurimmassa hädässä.

1 *1. Kun. 4:31; 1. Aik. 2:6Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi.

2 *Ps. 22:3Herra, minun pelastukseni Jumala,

päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

3 Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen,

kallista korvasi minun huutoni puoleen.

4 Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen,

ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.

5 *Ps. 28:1; Ps. 143:7Minut luetaan hautaan menevien joukkoon,

minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

6 *Ps. 31:23Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon,

olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat

ja joita sinä et enää muista

ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

7 *Ps. 130:1Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan,

pimeyteen, syviin kuiluihin.

8 *Ps. 42:8; Ps. 69:3Sinun vihasi painaa minua,

ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.

9 *Job 19:19; Ps. 31:12; Ps. 38:12Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas,

olet tehnyt minut heille inhoksi;

minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

10 *Ps. 6:8Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta.

Joka päivä minä huudan sinua, Herra,

ja ojennan käteni sinun puoleesi.

11 *Ps. 6:6; Ps. 30:10; Ps. 115:17Teetkö sinä ihmeitä kuolleille,

tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.

12 Kerrotaanko haudassa sinun armostasi,

manalassa sinun uskollisuudestasi?

13 *Jes. 38:18Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä

ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

14 Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra,

ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

15 *Ps. 13:2; Ps. 22:2; Ps. 44:25Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni,

miksi peität kasvosi minulta?

16 Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa

hamasta nuoruudestani,

minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

17 Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni,

sinun hirmusi hukuttavat minut.

18 Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet,

ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

19 *Job 17:13Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut

minusta kauas,

pimeys on minun ainoa tuttavani.