Salmos 74

Prière pour la conservation de l’Eglise.

1 Maskil d’Asaph. Ô Dieu, pourquoi nous as-tu rejetés pour jamais ? et pourquoi es-tu enflammé de colère contre le troupeau de ta pâture ? 2 Souviens-toi de ton assemblée que tu as acquise d’ancienneté. Tu t’es approprié cette montagne de Sion, sur laquelle tu as habité, afin qu’elle fût la portion de ton héritage. 3 Avance tes pas vers les masures de perpétuelle durée ; l’ennemi a tout renversé au lieu Saint. 4 Tes adversaires ont rugi au milieu de tes Synagogues ; ils ont mis leurs enseignes pour enseignes. 5 Là chacun se faisait voir élevant en haut les haches à travers le bois entrelacé. 6 Et maintenant avec des coignées et des marteaux ils brisent ensemble ses entaillures. 7 Ils ont mis en feu tes sanctuaires, et ont profané le Pavillon dédié à ton Nom, l’abattant par terre. 8 Ils ont dit en leur coeur : saccageons-les tous ensemble ; ils ont brûlé toutes les Synagogues du Dieu Fort sur la terre. 9 Nous ne voyons plus nos enseignes ; il n’y a plus de Prophètes ; et il n’y a aucun avec nous qui sache jusques à quand. 10 Ô Dieu ! jusques à quand l’adversaire te couvrira-t-il d’opprobres ? L’ennemi méprisera-t-il ton Nom à jamais ? 11 Pourquoi retires-tu ta main, même ta droite ? Consume-les en la tirant du milieu de ton sein. 12 Or Dieu est mon Roi d’ancienneté, faisant des délivrances au milieu de la terre. 13 Tu as fendu la mer par ta force ; tu as cassé les têtes des baleines sur les eaux. 14 Tu as brisé les têtes du Léviathan, tu l’as donné en viande au peuple des habitants des déserts. 15 Tu as ouvert la fontaine et le torrent, tu as desséché les grosses rivières. 16 A toi est le jour, à toi aussi est la nuit ; tu as établi la lumière et le soleil. 17 Tu as posé toutes les limites de la terre ; tu as formé l’Eté et l’Hiver. 18 Souviens-toi de ceci, que l’ennemi a blasphémé l’Eternel, et qu’un peuple insensé a outragé ton Nom. 19 N’abandonne point à la troupe de telles gens l’âme de ta tourterelle, n’oublie point à jamais la troupe de tes affligés. 20 Regarde à ton alliance ; car les lieux ténébreux de la terre sont remplis de cabanes de violence. 21 Ne permets pas que celui qui est foulé s’en retourne tout confus, et fais que l’affligé et le pauvre louent ton Nom. 22 Ô Dieu ! lève-toi, défends ta cause, souviens-toi de l’opprobre qui t’est fait tous les jours par l’insensé. 23 N’oublie point le cri de tes adversaires ; le bruit de ceux qui s’élèvent contre toi monte continuellement.

Valitus ja rukous Jumalan temppelin häväisemisen tähden.

1 Aasafin mietevirsi.

Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi,

miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?

2 Muista seurakuntaasi,

jonka muinoin omaksesi otit,

jonka lunastit perintösuvuksesi.

Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.

3 Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille.

Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.

4 Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi,

he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.

5 Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä

kirveitä heilutettu korkealle.

6 *1. Kun. 6:18; 1. Kun. 6:29,32Niin he löivät kaikki sen veistokset

kirveillä ja nuijilla rikki.

7 *2. Kun. 25:9He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen,

he häväisivät, panivat maan tasalle

sinun nimesi asumuksen.

8 He sanoivat sydämessään:

"Me hävitämme heidät kaikki tyynni".

He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.

9 *Valit. 2:9; Hes. 7:26; Aam. 8:12Merkkejämme me emme näe,

ei ole enää profeettaa,

eikä ole joukossamme ketään,

joka tietäisi, kuinka kauan —.

10 Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata,

vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?

11 Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi?

Vedä se povestasi ja hävitä heidät.

12 *Ps. 68:21Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista,

hän toimittaa pelastuksen maan päällä.

13 *2. Moos. 14:21; Jes. 51:9; Hes. 29:3Sinä voimallasi halkaisit meren,

sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.

14 Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät,

sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.

15 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11; Joos. 3:16Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron,

sinä kuivasit väkevät virrat.

16 *1. Moos. 1:14; Ps. 136:7Sinun on päivä, sinun on yö,

sinä valmistit valon ja auringon.

17 Sinä määräsit kaikki maan rajat,

sinä asetit kesän ja talven.

18 Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa,

houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.

19 Älä anna pedolle alttiiksi

metsäkyyhkysesi sielua,

älä iäksi unhota kurjiesi elämää.

20 Katso liittoasi.

Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.

21 Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin.

Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.

22 *Ps. 9:20Nouse, Jumala, aja asiasi.

Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.

23 Älä unhota vihollistesi huutoa,

älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.