1 *2. Sam. 8:2; 2. Kun. 3:4"Lähettäkää maanhallitsijalle tulevat lampaat

Selasta erämaan kautta tytär Siionin vuorelle."

2 Ja niinkuin pakenevat linnut,

säikytetty pesue,

ovat Mooabin tyttäret Arnonin kahlauspaikoilla.

3 "Anna neuvo, käy välittämään,

tee varjosi yön kaltaiseksi keskellä päivää,

kätke karkoitetut,

älä ilmaise pakenevia.

4 Salli minun karkoitettujeni asua tykönäsi,

ole Mooabille suojana hävittäjää vastaan.

Sillä sortajalle tulee loppu, hävitys lakkaa,

ja polkija on maasta poissa;

5 *Jer. 23:5; Jer. 33:15ja valtaistuin vahvistetaan laupeudella,

ja sillä istuu vakaasti Daavidin majassa

tuomari, joka harrastaa oikeutta

ja vanhurskautta ahkeroitsee."

6 "Me olemme kuulleet Mooabin ylpeilyn,

tuon ylen korskean,

hänen kopeilunsa, ylpeilynsä ja vihansa,

hänen väärät puheensa."

7 Sentähden Mooab Mooabille valittaa,

kaikki he valittavat;

Kiir-Haresetin rypälekakkuja te huokailette,

ratki murtuneina.

8 *4. Moos. 21:32; Jer. 48:32Sillä kuihtuneet ovat Hesbonin viinitarhat,

Sibman viiniköynnökset;

niiden jalot rypäleet kaatoivat kansojen valtiaita,

ne ulottuivat Jaeseriin asti,

harhailivat halki erämaan,

niiden vesat levisivät,

menivät yli meren.

9 Sentähden minä itken Jaeserin kanssa,

itken Sibman viiniköynnöksiä,

kastelen kyyneleilläni sinua, Hesbon, ja sinua, Elale,

sillä hedelmän- ja viininkorjuun keskeen

on kajahtanut sotahuuto.

10 Ilo ja riemu on tauonnut puutarhasta,

viinitarhoissa ei riemuita, ei remahdella;

ei poljeta viiniä viinikuurnissa.

"Minä olen vaientanut ilohuudon."

11 *Jes. 15:5; Jer. 48:36Siksi väräjää minun sisimpäni Mooabin tähden

niinkuin kannel,

minun sydämeni Kiir-Hereksen tähden.

12 Ja vaikka Mooab kuinka astuisi uhrikukkulalle

ja sillä itsensä uuvuttaisi

ja vaikka kuinka menisi pyhäkköönsä rukoilemaan,

ei se häntä auta.

13 *Aam. 2:1Tämä on sana, jonka Herra ennen puhui Mooabille. 14 Mutta nyt Herra puhuu sanoen: Ennenkuin kolme vuotta on kulunut — kolme palkkalaisen vuotta — painuu halvaksi Mooabin kunnia, sen suuret laumat, ja jäännös on oleva pieni, vähäpätöinen, mitätön.

1 Enviai o cordeiro ao

governador da terra,

desde Sela, no deserto,

até ao monte da filha de Sião.

2 De outro modo sucederá

que serão as filhas de

Moabe junto aos vaus de Arnom

como o pássaro vagueante,

lançado fora do ninho.

3 Toma conselho,

executa juízo,

põe a tua sombra no

pino do meio-dia como a noite;

esconde os desterrados, e

não descubras

os fugitivos.

4 Habitem contigo os meus desterrados, ó Moabe;

serve-lhes de refúgio perante a face do destruidor;

porque o homem violento terá fim;

a destruição é desfeita, e os opressores são consumidos sobre a terra.

5 Porque o trono se

firmará em benignidade,

e sobre ele no

tabernáculo de Davi

se assentará em verdade um

que julgue,

e busque o juízo,

e se apresse a fazer justiça.

6 Ouvimos da soberba de Moabe,

que é soberbíssimo;

da sua altivez,

da sua soberba, e do seu furor;

porém, as suas mentiras

não serão firmes.

7 Portanto Moabe

clamará por Moabe;

todos clamarão;

gemereis pelos

fundamentos de Quir-Haresete, pois

certamente já estão

abatidos.

8 Porque os campos de Hesbom

enfraqueceram, e a vinha de Sibma;

os senhores dos gentios

quebraram as suas melhores

plantas que haviam

chegado a Jazer

e vagueiam no deserto;

os seus rebentos se estenderam

e passaram além do mar.

9 Por isso prantearei,

com o pranto de Jazer,

a vinha de Sibma;

regar-te-ei com as

minhas lágrimas,

ó Hesbom e Eleale;

porque o júbilo dos

teus frutos de verão

e da tua sega desapareceu.

10 E fugiu a alegria

e o regozijo do campo fértil,

e nas vinhas não se canta,

nem há júbilo algum;

já não se pisarão as uvas nos

lagares. Eu fiz cessar o júbilo.

11 Por isso o meu

íntimo vibra por Moabe

como harpa,

e o meu interior

por Quir-Heres.

12 E será que, quando virem Moabe cansado nos altos, então entrará no seu santuário a orar, porém não prevalecerá.

13 Esta é a palavra que o Senhor falou contra Moabe desde aquele tempo.

14 Porém agora falou o Senhor, dizendo: Dentro de três anos (tais como os anos dos assalariados), será envilecida a glória de Moabe, com toda a sua grande multidão; e o restante será pouco, pequeno e impotente.