1 *Jes. 45:20Beel vaipuu, Nebo taipuu;

heidän kuvansa joutuvat

elukkain ja juhtain selkään;

mitä te kulkueessa kannoitte,

se sälytetään kuormaksi uupuville.

2 He taipuvat, he vaipuvat molemmat;

he eivät voi pelastaa kuormaa,

ja itse he vaeltavat vankeuteen.

3 *2. Moos. 19:4; 5. Moos. 1:31; 5. Moos. 32:11; Ps. 71:18; Jes. 63:9Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo,

te kaikki Israelin heimon tähteet,

te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti,

nostaa hamasta äidinhelmasta.

4 Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama,

hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan;

niin minä olen tehnyt,

ja vastedeskin minä nostan,

minä kannan ja pelastan.

5 *Jes. 40:18,25Keneenkä te vertaatte minut,

kenenkä rinnalle minut asetatte,

kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte,

että olisimme toistemme vertaiset?

6 *Tuom. 17:4; Jes. 40:19; Jes. 41:7; Jes. 44:9,12; Jer. 10:3He kaatavat kultaa kukkarosta

ja punnitsevat hopeata vaa’alla;

he palkkaavat kultasepän,

ja hän tekee siitä jumalan,

jonka eteen he lankeavat maahan

ja jota he kumartavat.

7 He nostavat sen olallensa,

kantavat ja asettavat sen paikoilleen,

ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa.

Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa,

hädästä se ei pelasta.

8 Muistakaa tämä ja olkaa vahvat.

Menkää itseenne, te luopiot.

9 *Jes. 45:5Muistakaa entisiä ikiajoista asti,

sillä minä olen Jumala, eikä toista ole;

minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

10 *Jes. 42:9Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on,

ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut;

minä sanon: minun neuvoni pysyy,

kaiken, mitä tahdon, minä teen.

11 Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta,

kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen.

Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan;

mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.

12 Kuulkaa minua, te kovasydämiset,

jotka olette kaukana vanhurskaudesta.

13 *Ps. 98:2; Jes. 56:1; Jes. 62:1Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä,

se ei ole kaukana;

ei viivy pelastus, jonka minä tuon.

Minä annan Siionissa pelastuksen,

annan kirkkauteni Israelille.

1 Bel está abatido,

Nebo se encurvou,

os seus ídolos são postos

sobre os animais e

sobre as feras;

as cargas

dos vossos fardos são canseiras

para as feras já cansadas.

2 Juntamente se encurvaram

e se abateram;

não puderam livrar-se

da carga,

mas a sua alma entrou

em cativeiro.

3 Ouvi-me, ó casa de Jacó,

e todo o restante

da casa de Israel;

vós a quem trouxe

nos braços desde o ventre,

e sois levados

desde a madre.

4 E até à velhice eu serei o mesmo,

e ainda até aos cabelos brancos eu vos carregarei;

eu vos fiz,

e eu vos levarei,

e eu vos trarei,

e vos

livrarei.

5 A quem me assemelhareis,

e com quem me igualareis,

e me comparareis,

para que sejamos

semelhantes?

6 Gastam o ouro da bolsa,

e pesam a prata nas balanças;

assalariam o ourives,

e ele faz um deus,

e diante dele se prostram

e se inclinam.

7 Sobre os ombros o tomam,

o levam, e o põem no seu lugar;

ali fica em pé,

do seu lugar não se move;

e, se alguém clama a ele,

resposta nenhuma dá,

nem livra alguém

da sua tribulação.

8 Lembrai-vos disto,

e considerai; trazei-o

à memória, ó prevaricadores.

9 Lembrai-vos

das coisas passadas desde a antiguidade;

que eu sou Deus,

e não há outro Deus,

não há outro semelhante a mim.

10 Que anuncio o fim desde o princípio,

e desde a antiguidade as coisas

que ainda não sucederam;

que digo:

O meu conselho será firme,

e farei toda

a minha

vontade.

11 Que chamo a ave

de rapina desde o oriente,

e de uma terra remota o homem

do meu conselho;

porque assim o disse,

e assim o farei vir;

eu o formei,

e também o farei.

12 Ouvi-me, ó duros

de coração, os

que estais longe da justiça.

13 Faço chegar a minha justiça,

e não estará ao longe,

e a minha salvação não tardará;

mas estabelecerei em Sião a salvação,

e em Israel a minha glória.