1 *2. Kun. 19:1Kun kuningas Hiskia sen kuuli, repäisi hän vaatteensa, pukeutui säkkiin ja meni Herran temppeliin. 2 Ja hän lähetti palatsin päällikön Eljakimin ja kirjuri Sebnan sekä pappein vanhimmat, säkkeihin puettuina, profeetta Jesajan, Aamoksen pojan, tykö. 3 *Hoos. 13:13; Joel 2:2; Sef. 1:15Ja he sanoivat hänelle: "Näin sanoo Hiskia: 'Hädän, kurituksen ja häväistyksen päivä on tämä päivä, sillä lapset ovat tulleet kohdun suulle saakka, mutta ei ole voimaa synnyttää. 4 *Jes. 36:13Ehkä Herra, sinun Jumalasi, kuulee Rabsaken sanat, joilla hänen Herransa, Assurin kuningas, on lähettänyt hänet herjaamaan elävää Jumalaa, ja rankaisee häntä näistä sanoista, jotka Herra, sinun Jumalasi, on kuullut. Niin kohota nyt rukous jäännöksen puolesta, joka vielä on olemassa.'" 5 Kun kuningas Hiskian palvelijat tulivat Jesajan tykö, 6 sanoi Jesaja heille: "Sanokaa näin herrallenne: 'Näin sanoo Herra: Älä pelkää niitä sanoja, jotka olet kuullut ja joilla Assurin kuninkaan poikaset ovat häväisseet minua. 7 Katso, minä annan häneen mennä sellaisen hengen, että hän kuultuaan sanoman palajaa omaan maahansa; ja minä annan hänen kaatua miekkaan omassa maassansa.'"

8 Ja Rabsake kääntyi takaisin ja tapasi Assurin kuninkaan sotimassa Libnaa vastaan; sillä hän oli kuullut, että tämä oli lähtenyt Laakiista pois.

9 Mutta kun Sanherib kuuli Tirhakasta, Etiopian kuninkaasta, sanottavan: "Hän on lähtenyt liikkeelle sotiakseen sinua vastaan", niin hän sen kuultuaan lähetti sanansaattajat Hiskian tykö ja käski sanoa: 10 *Jes. 36:15"Sanokaa näin Hiskialle, Juudan kuninkaalle: 'Älä anna Jumalasi, johon sinä luotat, pettää itseäsi äläkä ajattele: Jerusalem ei joudu Assurin kuninkaan käsiin. 11 Olethan kuullut, mitä Assurin kuninkaat ovat tehneet kaikille maille, kuinka he ovat vihkineet ne tuhon omiksi. Ja sinäkö pelastuisit! 12 Ovatko kansain jumalat pelastaneet niitä, jotka minun isäni ovat tuhonneet: Goosania, Harrania, Resefiä ja Telassarin edeniläisiä? 13 Missä on Hamatin kuningas ja Arpadin kuningas, Sefarvaimin kaupungin, Heenan ja Ivvan kuningas?'"

14 Kun Hiskia oli ottanut kirjeen sanansaattajilta ja lukenut sen, meni hän Herran temppeliin; ja Hiskia levitti sen Herran eteen. 15 Ja Hiskia rukoili Herraa ja sanoi: 16 *1. Aik. 29:11; Ps. 80:2; Ps. 115:15; Ps. 146:6"Herra Sebaot, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan. 17 Herra, kallista korvasi ja kuule; Herra, avaa silmäsi ja katso. Kuule kaikki Sanheribin sanat, jotka hän lähetti herjatakseen elävää Jumalaa. 18 Se on totta, Herra, että Assurin kuninkaat ovat hävittäneet kaikki maat ja omankin maansa. 19 *Ps. 115:4; Ps. 135:15Ja he ovat heittäneet niiden jumalat tuleen; sillä ne eivät olleet jumalia, vaan ihmiskätten tekoa, puuta ja kiveä, ja sentähden he voivat hävittää ne. 20 Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, olet ainoa."

21 Niin Jesaja, Aamoksen poika, lähetti Hiskialle tämän sanan: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Koska sinä olet rukoillut minua avuksi Sanheribia, Assurin kuningasta, vastaan, 22 niin tämä on se sana, jonka Herra on puhunut hänestä:

Neitsyt, tytär Siion,

halveksii ja pilkkaa sinua;

tytär Jerusalem

nyökyttää ilkkuen päätänsä sinun jälkeesi.

23 Ketä olet herjannut ja häväissyt,

ja ketä vastaan olet korottanut äänesi?

Korkealle olet kohottanut silmäsi

Israelin Pyhää vastaan.

24 Palvelijaisi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit:

'Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle,

Libanonin ääriin saakka;

minä hakkasin maahan sen korkeat setrit,

sen parhaat kypressit

ja tunkeuduin sen etäisimmälle harjalle,

sen rehevimpään metsään;

25 minä kaivoin kaivoja ja join kuiviin vedet,

ja jalkapohjallani minä kuivasin kaikki Egyptin virrat'.

26 Etkö ole kuullut:

kauan sitten minä olen tätä valmistanut,

muinaisuudesta saakka tätä aivoitellut!

Nyt minä olen sen toteuttanut,

ja niin sinä sait hävittää varustetut kaupungit

autioiksi kiviroukkioiksi,

27 *Ps. 129:5ja niiden asukkaat olivat voimattomat,

he kauhistuivat ja joutuivat häpeään;

heidän kävi niinkuin kedon ruohon

ja niinkuin vihannan heinän,

niinkuin katolla kasvavain kortten

ja niinkuin laihon ennen oljelle

tulemistaan.

28 *Ps. 139:2Istuitpa sinä tai lähdit tai tulit,

minä sen tiedän,

niinkuin senkin, että sinä raivoat minua vastaan.

29 *Hes. 29:4; Hes. 38:4Koska sinä minua vastaan raivoat

ja koska sinun ylpeytesi on tullut minun korviini,

niin minä panen koukkuni sinun nenääsi

ja suitseni sinun suuhusi

ja vien sinut takaisin samaa tietä, jota tulitkin.

30 *3. Moos. 25:5Ja tämä on oleva sinulle merkkinä: tänä vuonna syödään jälkikasvua ja toisena vuonna kesanto-aaluvaa, mutta kolmantena vuonna te kylväkää ja leikatkaa, istuttakaa viinitarhoja ja syökää niiden hedelmää. 31 Ja Juudan heimon pelastuneet, jotka ovat jäljelle jääneet, tekevät taas juurta alaspäin ja hedelmää ylöspäin. 32 *Jes. 9:3Sillä Jerusalemista lähtee kasvamaan jäännös, pelastunut joukko Siionin vuorelta. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

33 Sentähden, näin sanoo Herra Assurin kuninkaasta:

Hän ei tule tähän kaupunkiin

eikä siihen nuolta ammu,

ei tuo sitä vastaan kilpeä

eikä luo sitä vastaan vallia.

34 Samaa tietä, jota hän tuli, hän palajaa,

ja tähän kaupunkiin hän ei tule, sanoo Herra.

35 *Jes. 38:6Sillä minä varjelen tämän kaupungin

ja pelastan sen

itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden."

36 Niin Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, he olivat kaikki kuolleina ruumiina. 37 Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi maahansa ja jäi Niiniveen. 38 Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat hänen poikansa Adrammelek ja Sareser hänet miekalla; sitten he pakenivat Araratin maahan. Ja hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.

1 E aconteceu que, tendo ouvido isso, o rei Ezequias rasgou as suas vestes, e se cobriu de saco, e entrou na casa do Senhor. 2 Então enviou Eliaquim, o mordomo, e Sebna, o escrivão, e os anciãos dos sacerdotes, cobertos de sacos, ao profeta Isaías, filho de Amós. 3 E disseram-lhe: Assim diz Ezequias: Este dia é dia de angústia, e de vitupério, e de blasfêmias; porque chegados são os filhos ao parto, e força não há para dá-los à luz. 4 Porventura o Senhor teu Deus terá ouvido as palavras de Rabsaqué, a quem o rei da Assíria, seu senhor, enviou para afrontar o Deus vivo, e para vituperá-lo com as palavras que o Senhor teu Deus tem ouvido; faze oração pelo remanescente que ficou.

5 E os servos do rei Ezequias foram ter com Isaías. 6 E Isaías lhes disse: Assim direis a vosso senhor: Assim diz o Senhor: Não temas à vista das palavras que ouviste, com as quais os servos do rei da Assíria me blasfemaram. 7 Eis que porei nele um espírito, e ele ouvirá um rumor, e voltará para a sua terra; e o farei cair morto à espada na sua terra.

8 Voltou, pois, Rabsaqué, e achou ao rei da Assíria pelejando contra Libna; porque ouvira que já se havia retirado de Laquis. 9 E, ouviu ele dizer que Tiraca, rei da Etiópia, tinha saído para lhe fazer guerra. Assim que ouviu isto, enviou mensageiros a Ezequias, dizendo: 10 Assim falareis a Ezequias, rei de Judá, dizendo: Não te engane o teu Deus, em quem confias, dizendo: Jerusalém não será entregue na mão do rei da Assíria. 11 Eis que já tens ouvido o que fizeram os reis da Assíria a todas as terras, destruindo-as totalmente; e escaparias tu? 12 Porventura as livraram os deuses das nações que meus pais destruíram: Gozã, e Harã, e Rezefe, e os filhos de Éden, que estavam em Telassar? 13 Onde está o rei de Hamate, e o rei de Arpade, e o rei da cidade de Sefarvaim, Hena e Iva?

14 Recebendo, pois, Ezequias as cartas das mãos dos mensageiros, e lendo-as, subiu à casa do Senhor; e Ezequias as estendeu perante o Senhor. 15 E orou Ezequias ao Senhor, dizendo: 16 Ó Senhor dos Exércitos, Deus de Israel, que habitas entre os querubins; tu mesmo, só tu és Deus de todos os reinos da terra; tu fizeste os céus e a terra. 17 Inclina, ó Senhor, o teu ouvido, e ouve; abre, Senhor, os teus olhos, e vê; e ouve todas as palavras de Senaqueribe, as quais ele enviou para afrontar o Deus vivo. 18 Verdade é, Senhor, que os reis da Assíria assolaram todas as nações e suas terras. 19 E lançaram no fogo os seus deuses; porque deuses não eram, senão obra de mãos de homens, madeira e pedra; por isso os destruíram. 20 Agora, pois, ó Senhor nosso Deus, livra-nos da sua mão; e assim saberão todos os reinos da terra, que só tu és o Senhor.

21 Então Isaías, filho de Amós, mandou dizer a Ezequias: Assim diz o Senhor Deus de Israel: Quanto ao que pediste acerca de Senaqueribe, rei da Assíria,

22 Esta é a palavra que o Senhor falou a respeito dele: A virgem, a filha de Sião, te despreza, de ti zomba; a filha de Jerusalém meneia a cabeça por detrás de ti.

23 A quem afrontaste

e blasfemaste? E

contra quem alçaste a voz,

e ergueste os teus olhos ao alto?

Contra o Santo de Israel.

24 Por meio de teus servos afrontaste o Senhor,

e disseste:

Com a multidão

dos meus carros subi eu aos cumes

dos montes, aos últimos recessos do Líbano;

e cortarei os seus altos cedros

e as suas faias escolhidas,

e entrarei na altura do seu cume,

ao bosque

do seu campo fértil.

25 Eu cavei, e bebi as águas;

e com as plantas de meus pés sequei todos os rios

dos lugares sitiados.

26 Porventura não ouviste

que já há muito tempo eu fiz isto,

e já desde os dias antigos o tinha formado? Agora

porém o fiz vir,

para que tu fosses o

que destruísse as cidades fortificadas,

e as reduzisse a montões

de ruínas.

27 Por isso os seus moradores,

dispondo de pouca força,

andaram atemorizados

e envergonhados;

tornaram-se como a erva

do campo, e a relva verde,

e o feno dos telhados,

e o trigo queimado antes

da seara.

28 Porém eu conheço o teu assentar,

e o teu sair, e o teu entrar,

e o teu furor contra mim.

29 Por causa do teu furor

contra mim,

e porque a tua arrogância subiu até aos meus ouvidos,

portanto porei o meu anzol

no teu nariz

e o meu freio nos teus lábios,

e te farei voltar

pelo caminho por

onde vieste.

30 E isto te será por sinal: Este ano se comerá o que espontaneamente nascer, e no segundo ano o que daí proceder; porém no terceiro ano semeai e segai, e plantai vinhas, e comei os frutos delas. 31 Porque o que escapou da casa de Judá, e restou, tornará a lançar raízes para baixo, e dará fruto para cima. 32 Porque de Jerusalém sairá o restante, e do monte de Sião os que escaparem; o zelo do Senhor dos Exércitos fará isto.

33 Portanto, assim diz o Senhor acerca do rei da Assíria: Não entrará nesta cidade, nem lançará nela flecha alguma; tampouco virá perante ela com escudo, ou levantará trincheira contra ela.

34 Pelo caminho por onde vier,

por esse voltará;

porém nesta cidade

não entrará, diz o Senhor.

35 Porque eu ampararei esta cidade,

para livrá-la,

por amor de mim e por amor

do meu servo Davi.

36 Então saiu o anjo do Senhor, e feriu no arraial dos assírios a cento e oitenta e cinco mil deles; e, quando se levantaram pela manhã cedo, eis que todos estes eram corpos mortos. 37 Assim Senaqueribe, rei da Assíria, se retirou, e se foi, e voltou, e habitou em Nínive. 38 E sucedeu que, estando ele prostrado na casa de Nisroque, seu deus, Adrameleque e Sarezer, seus filhos, o feriram à espada; escaparam para a terra de Ararate; e Esar-Hadom, seu filho, reinou em seu lugar.