1 *Jes. 37:36; Jer. 30:16Voi sinua hävittäjää,

joka itse olet hävittämättä,

sinua ryöstäjää,

jota ei kenkään ole ryöstänyt!

Kun olet loppuun asti hävittänyt,

hävitetään sinut,

kun olet ryöstösi ryöstänyt,

ryöstetään sinut.

2 *Ps. 33:20; Ps. 70:2,6Herra, armahda meitä,

sinua me odotamme.

Ole näitten käsivarsi joka aamu,

ole meidän apumme hädän aikana.

3 Kansat pakenevat sinun jylinäsi ääntä;

kun sinä nouset, hajoavat kansakunnat.

4 Teidän saaliinne viedään,

niinkuin tuhosirkat vievät;

niinkuin hyppysirkat hyökkäävät,

niin sen kimppuun hyökätään.

5 *Jes. 57:15Herra on korkea,

sillä hän asuu korkeudessa.

Hän täyttää Siionin oikeudella ja vanhurskaudella.

6 Ja hän on sinun aikojesi vakuus,

avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;

Herran pelko on oleva Siionin aarre.

7 Katso, sankarit huutavat ulkona,

rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti.

8 *Tuom. 5:6; 2. Kun. 18:14,17Tiet ovat autioina,

polulta on kulkija poissa:

hän on rikkonut liiton,

ylenkatsonut kaupungit,

ei ole ihmistä minäkään pitänyt.

9 *Nah. 1:4Maa murehtii ja nääntyy,

Libanon kuihtuu häpeästä,

Saaron on aromaaksi tullut,

Baasan ja Karmel varistavat lehtensä.

10 Nyt minä nousen, sanoo Herra,

nyt minä itseni korotan,

nyt minä kohoan korkealle.

11 *Ps. 7:15Olkia te kannatte kohdussanne,

akanoita synnytätte;

teidän kiukkunne on tuli, joka kuluttaa teidät.

12 Ja kansat poltetaan kuin kalkki,

kuin katkotut orjantappurat,

jotka tulessa palavat.

13 Kuulkaa, te kaukaiset, mitä minä olen tehnyt;

te lähelläolevat, tuntekaa minun voimani.

14 *5. Moos. 4:24; Jes. 30:27Syntiset Siionissa peljästyvät,

vavistus valtaa jumalattomat:

"Kuka meistä voi asua kuluttavassa tulessa,

kuka asua iankaikkisessa hehkussa?"

15 *Ps. 15:2; Ps. 24:4Joka vanhurskaudessa vaeltaa

ja puhuu sitä, mikä oikein on,

joka halveksii väärää voittoa,

jonka käsi torjuu lahjukset luotaan,

joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä

ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa,

16 hän on asuva kukkuloilla,

kalliolinnat ovat hänen turvansa;

hänelle annetaan hänen leipänsä,

eikä vesi häneltä ehdy.

17 Sinun silmäsi saavat katsoa kuningasta

hänen ihanuudessaan,

saavat nähdä avaran maan.

18 Sinun sydämesi muistelee kauhuja:

missä on nyt veronlaskija,

missä punnitsija,

missä tornien lukija?

19 Et näe enää sitä röyhkeätä kansaa,

kansaa, jolla on outo, käsittämätön puhe,

jonka sopertavaa kieltä ei kukaan ymmärrä.

20 *Ps. 122:4; Ps. 125:1; Jes. 32:18Katso Siionia, juhliemme kaupunkia.

Sinun silmäsi näkevät Jerusalemin,

rauhaisan asuinsijan,

telttamajan, jota ei muuteta,

jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti,

jonka köysistä ei yhtäkään katkaista.

21 Sillä voimallinen on meillä siellä Herra,

siellä on joet, on virrat, leveät rannasta toiseen,

joita ei kulje soutualus,

joiden poikki ei pääse uljas laiva.

22 Sillä Herra on meidän tuomarimme,

Herra on johdattajamme,

Herra on meidän kuninkaamme;

hän pelastaa meidät.

23 Nyt ovat köytesi höltyneet,

eivät pidä mastoa kannassaan kiinni,

eivät vedä lippua liehumaan.

Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti,

rammatkin ryöstävät ja raastavat.

24 *Joel 3:10; Sak. 12:8Eikä yksikään asukas sano:

"Minä olen vaivanalainen".

Kansa, joka siellä asuu,

on saanut syntinsä anteeksi.

1 Ai de ti, despojador,

que não foste despojado,

e que procedes perfidamente contra os

que não procederam perfidamente

contra ti! Acabando tu de despojar,

serás despojado; e,

acabando tu de tratar perfidamente,

perfidamente te tratarão.

2 Senhor, tem misericórdia de nós,

por ti temos esperado;

sê tu o nosso braço

cada manhã,

como também a nossa salvação

no tempo da tribulação.

3 Ao ruído do tumulto

fugirão os povos;

à tua exaltação as

nações serão dispersas.

4 Então ajuntar-se-á

o vosso despojo

como se ajunta

a lagarta;

como os gafanhotos saltam,

assim ele saltará

sobre eles.

5 O Senhor está exaltado,

pois habita nas alturas;

encheu a Sião de juízo e justiça.

6 E haverá estabilidade

nos teus tempos,

abundância de salvação,

sabedoria e conhecimento;

e o temor do Senhor será

o seu tesouro.

7 Eis que os seus embaixadores

estão clamando de fora; e

os mensageiros de paz

estão chorando amargamente.

8 As estradas estão desoladas,

cessou o que passava pela vereda,

ele rompeu a aliança,

desprezou as cidades,

e já não faz caso dos homens.

9 A terra geme e pranteia,

o Líbano se envergonha e se murcha;

Sarom se tornou como um deserto;

e Basã e Carmelo

foram sacudidos.

10 Agora, pois,

me levantarei, diz o Senhor;

agora me erguerei.

Agora serei exaltado.

11 Concebestes palha,

dareis à luz restolho;

e o vosso espírito vos devorará como

o fogo.

12 E os povos serão como

as queimas de cal; como

espinhos cortados

arderão no fogo.

13 Ouvi, vós os que estais longe,

o que tenho feito;

e vós que estais vizinhos,

conhecei o meu poder.

14 Os pecadores de Sião

se assombraram,

o tremor surpreendeu

os hipócritas. Quem

dentre nós habitará com

o fogo consumidor? Quem

dentre nós habitará

com as labaredas eternas?

15 O que anda em justiça,

e o que fala com retidão;

o que rejeita o ganho da opressão,

o que sacode das suas mãos

todo o presente;

o que tapa os seus ouvidos

para não ouvir falar de derramamento de

sangue e fecha os seus olhos

para não ver o mal.

16 Este habitará nas alturas;

as fortalezas das rochas serão

o seu alto refúgio,

o seu pão lhe será dado,

as suas águas serão certas.

17 Os teus olhos verão

o rei na sua formosura, e

verão a terra

que está longe.

18 O teu coração

considerará o assombro dizendo:

Onde está o

escrivão? Onde está o

que pesou o tributo?

Onde está o

que conta as torres?

19 Não verás mais aquele povo atrevido,

povo de fala obscura,

que não se pode compreender e

de língua tão estranha

que não se pode entender.

20 Olha para Sião,

a cidade das nossas solenidades;

os teus olhos verão a Jerusalém,

habitação quieta,

tenda que não será removida,

cujas estacas nunca

serão arrancadas

e das suas cordas

nenhuma se quebrará.

21 Mas ali o glorioso Senhor será

para nós um lugar de rios

e correntes largas;

barco nenhum de remo

passará por ele,

nem navio grande navegará por ele.

22 Porque o Senhor é o nosso Juiz;

o Senhor é o nosso legislador;

o Senhor é o nosso rei,

ele nos salvará.

23 As tuas cordas se afrouxaram;

não puderam ter firme o seu mastro,

e nem desfraldar a vela;

então a presa de

abundantes despojos se

repartirá; e até

os coxos dividirão a presa.

24 E morador nenhum dirá:

Enfermo estou;

porque o povo

que habitar nela será