1 *Ps. 63:2Herra, sinä olet minun Jumalani;

minä kunnioitan sinua, kiitän sinun nimeäsi,

sillä sinä olet tehnyt ihmeitä,

sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä

ovat todet ja vakaat.

2 *Jes. 26:5Sillä sinä olet tehnyt kaupungin kiviroukkioksi,

varustetun kaupungin raunioiksi;

muukalaisten linna on kadonnut kaupunkien luvusta,

ei sitä ikinä enää rakenneta.

3 Sentähden sinua kunnioittaa väkevä kansa,

väkivaltaisten pakanain kaupunki sinua pelkää.

4 *Jes. 4:6; Jer. 16:19Sillä sinä olit turvana vaivaiselle,

turvana köyhälle hänen ahdingossansa,

suojana rankkasateelta, varjona helteeltä;

sillä väkivaltaisten kiukku

on kuin rankkasade seinää vastaan.

5 Niinkuin helteen kuivassa maassa,

niin sinä vaimensit muukalaisten melun.

Niinkuin helle pilven varjossa

vaipuu väkivaltaisten voittolaulu.

6 *Ps. 22:27; Matt. 22:2; Luuk. 14:16; Ilm. 19:7,9Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille

tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä,

ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä.

7 *Jes. 60:2; 2. Kor. 3:15Ja hän hävittää tällä vuorella verhon,

joka verhoaa kaikki kansat,

ja peiton, joka peittää kaikki kansakunnat.

8 *1. Kor. 15:26,54; 2. Tim. 1:10; Ilm. 7:17; Ilm. 21:4Hän hävittää kuoleman ainiaaksi,

ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta

ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.

Sillä Herra on puhunut.

9 *Ps. 33:21; Ps. 63:8Ja sinä päivänä sanotaan:

"Katso, tämä on meidän Jumalamme,

jota me odotimme meitä pelastamaan;

tämä on Herra, jota me odotimme:

iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta,

jonka hän toi".

10 Sillä Herran käsi lepää tällä vuorella.

Mutta Mooab tallataan siihen paikkaansa,

niinkuin oljet tallautuvat lantaveteen.

11 Ja hän haroo siinä käsiään,

niinkuin uija haroo uidessansa,

mutta Herra painaa alas hänen ylpeytensä

ynnä hänen kättensä rimpuilut.

12 *Jes. 26:5Sinun korkeitten muuriesi varustukset

hän kukistaa, painaa alas,

syöksee maahan, tomuun asti.

1 Ó Senhor, tu és o meu Deus;

exaltar-te-ei, e

louvarei o teu nome,

porque fizeste maravilhas;

os teus conselhos

antigos são verdade e

firmeza.

2 Porque da cidade fizeste

um montão de pedras, e

da cidade forte uma ruína, e

do paço dos estranhos,

que não seja mais cidade,

e jamais se torne a edificar.

3 Por isso te glorificará

um povo poderoso, e

a cidade das nações

formidáveis te temerá.

4 Porque foste a fortaleza do pobre,

e a fortaleza do necessitado,

na sua angústia;

refúgio contra a tempestade,

e sombra contra o calor;

porque o sopro dos opressores é

como a tempestade contra o muro.

5 Como o calor em lugar seco, assim

abaterás o ímpeto dos

estranhos; como se abranda

o calor pela sombra

da espessa nuvem, assim

o cântico dos

tiranos será humilhado.

6 E o Senhor dos

Exércitos dará neste

monte a todos os

povos uma festa com

animais gordos,

uma festa de vinhos velhos,

com tutanos gordos,

e com vinhos velhos, bem

purificados.

7 E destruirá neste monte

a face da cobertura,

com que todos os povos andam cobertos,

e o véu com

que todas as nações se cobrem.

8 Aniquilará a morte para sempre,

e assim enxugará o

Senhor Deus as lágrimas

de todos os rostos,

e tirará o opróbrio do

seu povo de toda a terra;

porque o Senhor o disse.

9 E naquele dia se dirá:

Eis que este é o nosso Deus,

a quem aguardávamos,

e ele nos salvará;

este é o Senhor,

a quem aguardávamos;

na sua salvação gozaremos

e nos alegraremos.

10 Porque a mão do Senhor

descansará neste monte;

mas Moabe será trilhado

debaixo dele,

como se trilha a palha no monturo.

11 E estenderá as suas

mãos por entre eles,

como as estende o nadador

para nadar;

e abaterá a sua altivez

com as ciladas das suas mãos.

12 E abaixará as altas

fortalezas dos teus muros,

abatê-las-á e

derrubá-las-á por terra até ao pó.