1 Voi Arielia, Arielia,

kaupunkia, jonne Daavid asetti leirinsä!

Liittäkää vuosi vuoteen,

kiertäkööt juhlat kiertonsa,

2 niin minä ahdistan Arielia,

ja se on oleva täynnä valitusta ja vaikerrusta,

oleva minulle kuin Jumalan uhriliesi*Hebreaksi ariel..

3 Minä asetan leirini yltympäri sinua vastaan

ja saarran sinut vartiostoilla

ja luon vallit sinua vastaan.

4 Silloin sinä puhut maasta matalalta,

sanasi tulevat vaimeina tomusta,

sinä uikutat kuin vainajahenki maasta,

puheesi tulee supisten tomusta.

5 *Job 21:18; Ps. 1:4; Jes. 17:13; Jes. 37:36Mutta sinun vainolaistesi lauma on oleva

niinkuin hieno pöly,

ja väkivaltaisten lauma

niinkuin lentävät akanat,

ja tämä tapahtuu äkkiä, silmänräpäyksessä:

6 *Jes. 30:30Herra Sebaot etsiskelee sinua

ukkosenjylinässä ja maanjäristyksessä,

kovassa pauhinassa, myrskyssä ja rajuilmassa,

kuluttavan tulen liekissä.

7 Niinkuin yöllinen uninäky

on oleva kansain lauma,

joka sotii Arielia vastaan,

kaikki, jotka sotivat sitä ja sen varustuksia vastaan

ja sitä ahdistavat.

8 Niinkuin nälkäinen on unissaan syövinänsä,

mutta herää hiuka sydämessä,

ja niinkuin janoinen on unissaan juovinansa,

mutta herää, ja katso, hän on nääntynyt

ja himoitsee juoda,

niin on oleva kaikki kansain lauma,

joka sotii Siionin vuorta vastaan.

9 Hämmästykää ja ihmetelkää,

tuijottakaa sokeiksi itsenne ja sokeiksi jääkää!

He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä,

hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta.

10 *Room. 11:8Sillä Herra on vuodattanut teidän päällenne

raskaan unen hengen

ja sulkenut teidän silmänne — profeettanne,

ja peittänyt teidän päänne — näkijänne.

11 *Ilm. 5:1Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat; jos se annetaan kirjantaitavalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "Ei voi, sillä se on lukittu", 12 ja jos kirja annetaan kirjantaitamattomalle ja sanotaan: "Lue tämä", niin hän vastaa: "En osaa lukea".

13 *Matt. 15:8; Mark. 7:6Ja Herra sanoi:

Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan

ja kunnioittaa minua huulillaan,

mutta pitää sydämensä minusta kaukana,

ja koska heidän jumalanpelkonsa

on vain opittuja ihmiskäskyjä,

14 *Jes. 44:25; Obad. v. 8; 1. Kor. 1:19sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle

kummia tekoja — kummia ja ihmeitä,

ja sen viisaitten viisaus häviää,

ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa.

15 *Job 24:15; Ps. 10:11,13; Ps. 94:7; Hes. 8:12Voi niitä,

jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta,

joiden teot tapahtuvat pimeässä

ja jotka sanovat: "Kuka meitä näkee,

kuka meistä tietää?"

16 *Jes. 45:9; Room. 9:20Voi mielettömyyttänne!

Onko savi savenvalajan veroinen?

Ja sanooko työ tekijästään:

"Ei hän ole minua tehnyt",

tai sanooko kuva kuvaajastaan:

"Ei hän mitään ymmärrä"?

17 *Jes. 32:15Vain lyhyt hetki enää,

niin Libanon muuttuu puutarhaksi,

ja puutarha on metsän veroinen.

18 *Jes. 35:5; Matt. 11:5Sinä päivänä kuurot kuulevat

kirjan sanat,

ja sokeiden silmät näkevät

vapaina synkeästä pimeydestä.

19 Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa,

ja ihmisistä köyhimmätkin

riemuitsevat Israelin Pyhästä.

20 Sillä väkivaltaisista on tullut loppu,

pilkkaajat ovat hävinneet,

ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut,

21 ne, jotka sanallansa langettavat ihmisiä syyhyn

ja virittävät pauloja sille,

joka oikeutta puolustaa portissa,

ja verukkeilla syyttömän asian vääräksi vääntävät.

22 Sentähden Herra, joka Aabrahamin vapahti,

sanoo Jaakobin heimolle näin:

Ei Jaakob enää joudu häpeään,

eivätkä hänen kasvonsa enää kalpene.

23 *Jes. 8:13Sillä kun hän näkee,

kun hänen lapsensa näkevät

keskellänsä minun kätteni työn,

niin he pyhittävät minun nimeni,

pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän

ja peljästyvät Israelin Jumalaa.

24 Ja hengessään eksyväiset

käsittävät ymmärryksen,

ja napisevaiset ottavat oppia.

1 Ai de Ariel, Ariel,

a cidade onde Davi

acampou! Acrescentai

ano a ano,

e sucedam-se as festas.

2 Contudo porei a Ariel em aperto,

e haverá pranto e tristeza;

e ela será para mim como Ariel.

3 Porque te cercarei com o meu

arraial, e te sitiarei

com baluartes,

e levantarei trincheiras contra ti.

4 Então serás abatida,

falarás de debaixo da terra,

e a tua fala desde o pó sairá fraca,

e será a tua voz debaixo da terra,

como a de um

que tem espírito familiar,

e a tua fala assobiará desde o pó.

5 E a multidão dos teus inimigos será

como o pó miúdo,

e a multidão dos tiranos

como a pragana que passa,

e num momento repentino

isso acontecerá.

6 Do Senhor dos Exércitos

serás visitada com trovões,

e com terremotos,

e grande ruído com tufão de vento,

e tempestade,

e labareda de fogo consumidor.

7 E como o sonho

e uma visão de noite será

a multidão de todas as nações

que hão de pelejar contra Ariel,

como também todos os

que pelejarem contra ela

e contra a sua fortaleza,

e a puserem em aperto.

8 Será também como o faminto que sonha,

que está a comer, porém,

acordando, sente-se vazio;

ou como o sedento que sonha

que está a beber, porém,

acordando, eis que

ainda desfalecido se acha,

e a sua alma com sede;

assim será toda a multidão das nações,

que pelejarem contra o monte Sião.

9 Tardai, e

maravilhai-vos,

folgai, e clamai;

bêbados estão,

mas não de vinho,

andam cambaleando,

mas não de bebida forte.

10 Porque o Senhor derramou

sobre vós um espírito

de profundo sono,

e fechou os vossos olhos,

vendou os profetas,

e os vossos

principais videntes.

11 Por isso toda a visão vos é como as palavras de um livro selado que se dá ao que sabe ler, dizendo: Lê isto, peço-te; e ele dirá: Não posso, porque está selado.

12 Ou dá-se o livro ao que não sabe ler, dizendo: Lê isto, peço-te; e ele dirá: Não sei ler.

13 Porque o Senhor disse:

Pois que este povo se

aproxima de mim,

e com a sua boca,

e com os seus lábios me honra,

mas o seu coração se afasta

para longe de mim

e o seu temor

para comigo consiste só em mandamentos de homens,

em que foi instruído;

14 Portanto eis

que continuarei a fazer

uma obra maravilhosa no

meio deste povo,

uma obra maravilhosa e um assombro;

porque a sabedoria dos

seus sábios perecerá,

e o entendimento dos seus

prudentes se esconderá.

15 Ai dos que querem

esconder profundamente

o seu propósito

do Senhor,

e fazem as suas

obras às escuras, e dizem:

Quem nos vê? E

quem nos conhece?

16 Vós tudo perverteis,

como se o oleiro fosse

igual ao barro,

e a obra dissesse do seu artífice:

Não me fez;

e o vaso formado dissesse

do seu oleiro: Nada sabe.

17 Porventura não se converterá o Líbano,

num breve momento,

em campo fértil? E o campo fértil

não se reputará por um bosque?

18 E naquele dia os surdos ouvirão

as palavras do livro,

e dentre a escuridão

e dentre as trevas os olhos dos cegos as verão.

19 E os mansos terão gozo

sobre gozo no Senhor;

e os necessitados entre os homens

se alegrarão no Santo de Israel.

20 Porque o tirano é reduzido a nada,

e se consome o escarnecedor,

e todos os que se dão à

iniquidade são desarraigados;

21 Os que fazem culpado

ao homem por uma palavra,

e armam laços ao

que repreende na porta,

e os que sem motivo

põem de parte o justo.

22 Portanto assim diz o Senhor, que remiu a Abraão, acerca da casa de Jacó: Jacó não será agora envergonhado, nem agora se descorará a sua face.

23 Mas quando ele vir seus filhos,

obra das minhas mãos no meio dele,

santificarão o meu nome;

sim, santificarão ao

Santo de Jacó,

e temerão ao Deus de Israel.

24 E os errados de espírito

virão a ter entendimento,

e os murmuradores

aprenderão doutrina.