1 *Jes. 46:13Siionin tähden minä en voi vaieta,

ja Jerusalemin tähden en lepoa saa,

ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi

ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.

2 *Jes. 65:15; Ilm. 2:17Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi,

kaikki kuninkaat sinun kunniasi;

ja sinulle annetaan uusi nimi,

jonka Herran suu säätää.

3 Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä

ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä.

4 *Jes. 54:6; Jes. 60:15; Hoos. 1:10Ei sinua enää sanota "hyljätyksi",

eikä sinun maatasi enää sanota "autioksi";

vaan sinua kutsutaan "minun rakkaakseni"

ja sinun maatasi "aviovaimoksi",

sillä Herra rakastaa sinua,

ja sinun maasi otetaan avioksi.

5 *Sef. 3:17; Ilm. 21:2,9Sillä niinkuin nuori mies ottaa neitsyen avioksi,

niin sinun lapsesi ottavat sinut omaksensa;

ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta,

niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

6 Sinun muureillesi, Jerusalem,

minä asetan vartijat;

älkööt he milloinkaan vaietko,

ei päivällä eikä yöllä.

Te, jotka ylistätte Herraa,

älkää itsellenne lepoa suoko.

7 *Jes. 61:11; Luuk. 18:1Älkää antako hänelle lepoa,

ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin,

tehnyt sen ylistykseksi maassa.

8 *Jes. 65:21Herra on vannonut

oikean kätensä ja väkevyytensä käsivarren kautta:

En totisesti minä enää anna jyviäsi

sinun vihollistesi ruuaksi,

eivätkä juo enää muukalaiset sinun viiniäsi,

josta sinä olet vaivan nähnyt.

9 Vaan jotka viljan kokoavat,

ne sen syövät ja ylistävät Herraa;

ja jotka viinin korjaavat,

ne sen juovat minun pyhissä esikartanoissani.

10 *Jes. 57:14Käykää, käykää ulos porteista,

tasoittakaa kansalle tie,

tehkää, tehkää valtatie,

raivatkaa kivet pois,

kohottakaa lippu kansoille.

11 *Jes. 40:10; Sak. 9:9; Matt. 21:5; Joh. 12:15Katso, Herra on kuuluttanut

maan ääriin asti:

Sanokaa tytär Siionille:

Katso, sinun pelastuksesi tulee.

Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa,

hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

12 *Jes. 35:10; Jes. 51:11Ja heitä kutsutaan "pyhäksi kansaksi",

"Herran lunastetuiksi";

ja sinua kutsutaan "halutuksi",

"kaupungiksi, joka ei ole hyljätty".

1 Por amor de Sião não me calarei,

e por amor de Jerusalém

não me aquietarei,

até que saia a sua justiça

como um resplendor,

e a sua salvação

como uma tocha acesa.

2 E os gentios verão a tua justiça,

e todos os reis a tua glória;

e chamar-te-ão por um nome novo,

que a boca

do Senhor

designará.

3 E serás uma coroa

de glória na mão do Senhor,

e um diadema real

na mão do teu Deus.

4 Nunca mais te chamarão:

Desamparada,

nem a tua terra se denominará jamais:

Assolada; mas chamar-te-ão:

O meu prazer está nela,

e à tua terra:

A casada;

porque o Senhor se agrada de ti,

e a tua terra

se casará.

5 Porque,

como o jovem se casa

com a virgem,

assim teus filhos se casarão contigo;

e como o noivo se alegra

da noiva,

assim se alegrará

de ti o teu Deus.

6 Ó Jerusalém,

sobre os teus muros pus guardas,

que todo o dia

e toda a noite jamais se calarão;

ó vós, os que fazeis lembrar

ao Senhor,

não haja descanso em vós,

7 Nem deis a ele descanso,

até que confirme, e até

que ponha a Jerusalém por louvor

na terra.

8 Jurou o Senhor

pela sua mão direita,

e pelo braço da sua força:

Nunca mais darei o teu trigo por comida aos teus inimigos,

nem os

estrangeiros

beberão o teu mosto,

em que

trabalhaste.

9 Mas os

que o ajuntarem o comerão,

e louvarão ao Senhor;

e os que o colherem beberão

nos átrios

do meu

santuário.

10 Passai, passai pelas portas;

preparai o caminho ao povo;

aplainai, aplainai a estrada,

limpai-a das pedras;

arvorai a bandeira

aos povos.

11 Eis que o Senhor fez ouvir até às extremidades

da terra:

Dizei à filha de Sião:

Eis que vem a tua salvação;

eis que com ele vem o seu galardão,

e a sua obra

diante dele.

12 E chamar-lhes-ão:

Povo santo, remidos

do Senhor;

e tu serás chamada:

Procurada, a cidade

não desamparada.