1 *Ps. 80:9; Jes. 27:2; Matt. 21:33; Mark. 12:1; Luuk. 20:9Minä laulan ystävästäni,

laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan.

Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä.

2 Hän kuokki ja kivesi sen

ja istutti siihen jaloja köynnöksiä,

rakensi sen keskelle tornin

ja hakkasi sinne myös kuurnan.

Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä,

mutta se kasvoi villimarjoja.

3 Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat

ja Juudan miehet,

tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä.

4 *Jer. 2:21Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä,

jota en olisi sille tehnyt?

Miksi se kasvoi villimarjoja,

kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?

5 *Ps. 80:13Mutta nyt minä ilmoitan teille,

mitä teen viinitarhalleni:

minä poistan siitä aidan,

niin että se jää hävitettäväksi,

särjen siitä muurin,

niin että se jää tallattavaksi.

6 Minä hävitän sen:

ei sitä enää vesota eikä kuokita,

vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa,

ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.

7 Sillä Israelin heimo

on Herran Sebaotin viinitarha,

ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa.

Ja hän odotti oikeutta,

mutta katso, tuli oikeuttomuus,

ja vanhurskautta,

mutta katso, tuli vaikerrus.

8 *Jer. 22:13; Aam. 8:6; Miika 2:2Voi niitä, jotka liittävät talon taloon,

yhdistävät pellon peltoon,

kunnes ei jää enää tilaa

ja te yksin asutte maassa!

9 Minun korviini kuului Herran Sebaotin sana:

Totisesti, ne monet talot tulevat autioiksi,

ne suuret ja kauniit asujattomiksi.

10 Sillä kymmenen auranalaa viinitarhaa

on antava yhden bat-mitan,

ja hoomerin kylvö on antava eefan.

11 *Sananl. 23:30-31Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta

väkijuoman jäljessä juoksevat

ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina!

12 *Ps. 28:5; Aam. 6:5Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viinit

on heillä pidoissansa,

mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa,

eivät näe hänen kättensä töitä.

13 Sentähden minun kansani siirretään maastansa

äkkiarvaamatta,

sen ylhäiset kärsivät nälkää,

ja sen remuava joukko nääntyy janoon.

14 *4. Moos. 16:30; Hab. 2:5Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen,

avaa suunsa suunnattomaksi;

ja sinne menee sen loisto,

sen remuava ja pauhaava joukko,

kaikki sen ilonpitäjät.

15 *Jes. 2:9,11; Jes. 2:17Silloin ihminen masentuu

ja mies painuu maahan,

maahan painuvat ylpeitten silmät;

16 *Ilm. 16:5mutta Herra Sebaot on oleva korkea tuomiossa,

pyhä Jumala on oleva pyhä vanhurskaudessa.

17 Ja karitsat käyvät siellä niinkuin laitumillansa,

ja vieraat syöttävät rikkaitten rauniosijoja.

18 Voi niitä, jotka vetävät perässänsä rangaistusta

turhuuden köysillä,

synnin palkkaa kuin vaunujen valjailla;

19 *2. Piet. 3:3niitä, jotka sanovat:

"Joutukoon pian hänen tekonsa,

että me sen näemme;

täyttyköön ja tapahtukoon Israelin Pyhän aivoitus,

että me sen tiedämme"!

20 *Sananl. 17:15Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi

ja hyvän pahaksi,

jotka tekevät pimeyden valkeudeksi

ja valkeuden pimeydeksi,

jotka tekevät karvaan makeaksi

ja makean karvaaksi!

21 *Sananl. 3:7; Room. 12:16Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään

ja ymmärtäväisiä omasta mielestänsä!

22 Voi niitä, jotka ovat urhoja viinin juonnissa

ja aimomiehiä väkijuoman sekoittamisessa,

23 *Sananl. 24:23; Hes. 13:19jotka lahjuksesta julistavat

syyllisen syyttömäksi

ja ottavat oikeuden siltä, joka oikeassa on!

24 *2. Moos. 15:7Sentähden, niinkuin tulen kieli syö oljet

ja kuloheinä raukeaa liekkiin,

niin heidän juurensa mätänee,

ja heidän kukkansa hajoaa tomuna ilmaan,

sillä he ovat ylenkatsoneet Herran Sebaotin lain

ja pitäneet pilkkanansa Israelin Pyhän sanaa.

25 *Jes. 9:11; Jes. 9:16,20; Jes. 10:4Sentähden syttyi Herran viha

hänen kansaansa kohtaan:

hän ojensi kätensä sitä vastaan ja löi sitä,

niin että vuoret vapisivat

ja heidän raatonsa olivat tunkiona keskellä katuja.

Tästä kaikesta ei hänen vihansa asettunut,

vaan hänen kätensä on vielä ojennettuna.

26 *Jes. 7:18; Jes. 11:12Ja hän pystyttää viirin kaukaiselle kansalle

ja viheltää sen luokseen maan äärestä.

Ja katso, se tulee viipymättä, nopeasti.

27 Ei kukaan heistä väsy eikä kompastu,

ei kukaan torku eikä nuku,

ei vyö kupeilta aukene, eikä kengänpaula katkea.

28 Sen nuolet ovat teroitetut,

sen jouset kaikki jännitetyt,

sen orhien kaviot ovat kuin pii,

ja sen rattaat kuin rajuilma.

29 Sen kiljunta on kuin naarasleijonan,

se kiljuu kuin nuoret jalopeurat,

se ärjyy ja tempaa saaliin ja vie sen pois,

eikä pelastajaa ole.

30 Se ärjyy sille sinä päivänä,

niinkuin meri ärjyy.

Silloin tähyillään maata,

mutta katso, on pimeys, on ahdistus,

ja valo on pimennyt sen synkeyteen.

1 Agora cantarei ao meu

amado o cântico do meu

querido a respeito da sua

vinha. O meu amado tem uma

vinha num outeiro fértil.

2 E cercou-a,

e limpando-a das pedras,

plantou-a de excelentes vides;

e edificou no meio dela uma torre,

e também construiu nela

um lagar; e esperava

que desse uvas boas,

porém deu uvas bravas.

3 Agora, pois,

ó moradores de Jerusalém,

e homens de Judá,

julgai, vos peço,

entre mim e a minha vinha.

4 Que mais se podia fazer

à minha vinha,

que eu lhe não tenha

feito? Por que,

esperando eu que desse uvas boas,

veio a dar uvas bravas?

5 Agora, pois,

vos farei saber o

que eu hei de fazer à minha vinha:

tirarei a sua sebe,

para que sirva de pasto;

derrubarei a sua parede,

para que seja pisada;

6 E a tornarei em deserto;

não será podada nem cavada;

porém crescerão nela sarças

e espinheiros;

e às nuvens darei ordem

que não derramem chuva

sobre ela.

7 Porque a vinha do Senhor

dos Exércitos é a

casa de Israel,

e os homens de Judá são

a planta das suas delícias;

e esperou que exercesse

juízo, e eis aqui

opressão;

justiça, e eis aqui clamor.

8 Ai dos que ajuntam

casa a casa,

reúnem campo a campo,

até que não haja

mais lugar,

e fiquem como únicos

moradores no meio da terra!

9 A meus ouvidos disse

o Senhor dos Exércitos:

Em verdade

que muitas casas ficarão desertas,

e até as grandes

e excelentes sem moradores.

10 E dez jeiras de vinha

não darão mais do

que um bato;

e um ômer de semente não

dará mais do que um efa.

11 Ai dos que se levantam

pela manhã,

e seguem a bebedice; e

continuam até à noite, até que

o vinho os esquente!

12 E harpas e alaúdes,

tamboris e gaitas,

e vinho há nos seus

banquetes; e não olham

para a obra do Senhor,

nem consideram as

obras das suas mãos.

13 Portanto o meu povo será

levado cativo,

por falta de entendimento;

e os seus nobres terão fome,

e a sua multidão se secará de sede.

14 Portanto o inferno

grandemente se alargou,

e se abriu a sua boca

desmesuradamente;

e para lá descerão o seu esplendor,

e a sua multidão,

e a sua pompa,

e os que entre eles se alegram.

15 Então o plebeu se abaterá,

e o nobre se humilhará;

e os olhos dos

altivos se humilharão.

16 Porém o Senhor dos

Exércitos será exaltado em juízo;

e Deus, o Santo,

será santificado em justiça.

17 Então os cordeiros

pastarão

como de costume,

e os estranhos

comerão dos lugares

devastados pelos gordos.

18 Ai dos que puxam

a iniquidade com

cordas de vaidade,

e o pecado com

tirantes de carro!

19 E dizem: Avie-se,

e acabe a sua obra,

para que a vejamos;

e aproxime-se

e venha o conselho

do Santo de Israel,

para que o conheçamos.

20 Ai dos que ao mal chamam bem,

e ao bem mal;

que fazem das trevas luz,

e da luz trevas;

e fazem do amargo doce,

e do doce amargo!

21 Ai dos que são sábios

a seus próprios olhos,

e prudentes diante

de si mesmos!

22 Ai dos que são poderosos

para beber vinho,

e homens de poder

para misturar bebida forte;

23 Dos que justificam ao

ímpio por suborno,

e aos justos negam a justiça!

24 Por isso, como a língua

de fogo consome a palha,

e o restolho se desfaz pela chama, assim

será a sua raiz como podridão,

e a sua flor se esvaecerá

como pó; porquanto

rejeitaram a lei do Senhor

dos Exércitos,

e desprezaram a palavra

do Santo de Israel.

25 Por isso se acendeu a ira

do Senhor contra o seu povo,

e estendeu a sua mão contra ele,

e o feriu, de modo

que as montanhas tremeram,

e os seus cadáveres se fizeram

como lixo no meio das ruas;

com tudo isto não tornou

atrás a sua ira,

mas a sua mão ainda está estendida.

26 E ele arvorará o estandarte

para as nações de longe,

e lhes assobiará para que venham

desde a extremidade da terra;

e eis que virão apressadamente e

ligeiramente.

27 Não haverá entre eles cansado,

nem quem tropece;

ninguém tosquenejará

nem dormirá;

não se lhe desatará o

cinto dos seus lombos,

nem se lhe quebrará a

correia dos seus sapatos.

28 As suas flechas serão agudas,

e todos os seus arcos retesados;

os cascos dos seus cavalos

são reputados como pederneiras,

e as rodas dos seus carros

como redemoinho.

29 O seu rugido será como o do leão;

rugirão como filhos de leão;

sim, rugirão e arrebatarão a presa,

e a levarão, e não haverá quem a livre.

30 E bramarão contra eles

naquele dia,

como o bramido do mar;

então olharão para a terra,

e eis que só verão trevas e

ânsia, e a luz se

escurecerá nos céus.