1 *Jer. 49:23; Aam. 1:3Ennustus Damaskosta.

Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta

ja luhistuu raunioiksi.

2 Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit,

karjalaumojen haltuun;

ne lepäävät siellä,

kenenkään peloittelematta.

3 *Jes. 7:8Efraimilta menee suojavarustus

ja Damaskolta kuninkuus

ja Aramista jäännöskin:

niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian,

sanoo Herra Sebaot.

4 Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy,

ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.

5 *Jes. 24:13Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa

ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä,

käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa

Refaimin tasangolla.

6 Se siinä jää jälkikorjuuta,

mikä öljypuuta karistettaessa:

pari, kolme marjaa korkealle latvaan,

neljä, viisi hedelmäpuun oksiin,

sanoo Herra, Israelin Jumala.

7 Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa,

ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,

8 eikä hän luo katsettaan alttareihin,

omain kättensä tekoon,

eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet,

ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.

9 Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa

niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla,

jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa,

ja maa muuttuu erämaaksi.

10 Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan

etkä muistanut suojakalliotasi.

Sentähden sinä istutat ihania istutuksia

ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;

11 istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan,

ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan —

mutta poissa on sato sairauden päivänä,

ja parantumaton on kipu.

12 *2. Kun. 18:13; Jes. 36:1Voi paljojen kansojen pauhua —

ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa,

ja kansakuntien kohinaa —

ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!

13 *Ps. 65:8; Ps. 93:3Kansakunnat kohisevat,

niinkuin suuret vedet kohisevat,

mutta hän nuhtelee niitä,

ja ne pakenevat kauas;

ne karkoitetaan

niinkuin akanat tuulessa vuorilla,

niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.

14 *2. Kun. 19:35; Jes. 14:25; Jes. 37:36Katso, ehtoolla on oleva kauhu,

aamun tullen ei heitä enää ole.

Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.

1 Peso de Damasco. Eis que Damasco será tirada, e já não será cidade, antes será um montão de ruínas.

2 As cidades de Aroer serão

abandonadas;

hão de ser para os rebanhos

que se deitarão sem

que alguém os espante.

3 E a fortaleza de Efraim cessará,

como também o reino de Damasco

e o restante da Síria;

serão como a glória dos filhos de Israel,

diz o Senhor dos Exércitos.

4 E naquele dia será

diminuída a glória de Jacó,

e a gordura da sua

carne ficará emagrecida.

5 Porque será como o segador

que colhe a cana do trigo

e com o seu braço sega as espigas; e

será também como o

que colhe espigas no vale de Refaim.

6 Porém ainda ficarão nele alguns rabiscos,

como no sacudir da oliveira:

duas ou três azeitonas na

mais alta ponta dos ramos, e

quatro ou cinco nos seus

ramos mais frutíferos,

diz o Senhor Deus de Israel.

7 Naquele dia atentará o homem para o seu Criador, e os seus olhos olharão para o Santo de Israel.

8 E não atentará para os altares, obra das suas mãos, nem olhará para o que fizeram seus dedos, nem para os bosques, nem para as imagens.

9 Naquele dia as suas cidades fortificadas serão como lugares abandonados, no bosque ou sobre o cume das montanhas, os quais foram abandonados ante os filhos de Israel; e haverá assolação.

10 Porque te esqueceste do

Deus da tua salvação,

e não te lembraste da

rocha da tua fortaleza,

portanto plantarás formosas

plantas, e assentarás

nelas ramos estranhos.

11 E no dia em

que as plantares as

farás crescer,

e pela manhã farás

que a tua semente brote; mas

a colheita voará no dia da angústia

e das dores insofríveis.

12 Ai do bramido dos

grandes povos que bramam

como bramam os mares,

e do rugido das nações

que rugem

como rugem as impetuosas águas.

13 Rugirão as nações,

como rugem as muitas águas,

mas Deus as repreenderá

e elas fugirão para longe;

e serão afugentadas

como a pragana dos montes

diante do vento,

e como o que rola levado pelo tufão.

14 Ao anoitecer eis que há pavor, mas

antes que amanheça já

não existe;

esta é a parte daqueles

que nos despojam,

e a sorte daqueles

que nos saqueiam.