1 *Ap. t. 2:33; Fil. 2:9Katso, minun palvelijani menestyy,

hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva.

2 *Ps. 22:7; Jes. 53:2Niinkuin monet kauhistuivat häntä —

sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen,

oli hänen muotonsa,

hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten

hahmo —

3 *Jes. 65:1; Room. 15:21niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat,

hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa.

Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu,

sen he saavat nähdä,

mitä he eivät ole kuulleet,

sen he saavat havaita.

4 *Jes. 52:10; Joh. 12:38; Room. 10:16Kuka uskoo meidän saarnamme,

kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

5 *Jes. 11:1; Jes. 52:14Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa,

niinkuin juuri kuivasta maasta.

Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta;

me näimme hänet,

mutta ei ollut hänellä muotoa,

johon me olisimme mielistyneet.

6 *Ps. 22:7; Jes. 49:7; Jes. 50:6; Mark. 9:12; Joh. 7:48Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,

kipujen mies ja sairauden tuttava,

jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,

halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.

7 *Matt. 8:17Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,

meidän kipumme hän sälytti päällensä.

Me pidimme häntä rangaistuna,

Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

8 *Room. 4:25; 1. Kor. 15:3; 1. Piet. 2:24mutta hän on haavoitettu

meidän rikkomustemme tähden,

runneltu meidän pahain tekojemme tähden.

Rangaistus oli hänen päällänsä,

että meillä rauha olisi,

ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

9 *Hes. 34:6; Sak. 10:2Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat,

kukin meistä poikkesi omalle tielleen.

Mutta Herra heitti hänen päällensä

kaikkien meidän syntivelkamme.

10 *Matt. 26:63; Matt. 27:14; Mark. 14:61; Joh. 1:29; Ap. t. 8:32Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen

eikä suutansa avannut;

niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään,

niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,

niin ei hän suutansa avannut.

11 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois,

mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?

Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta;

minun kansani rikkomuksen tähden

kohtasi rangaistus häntä.

12 *Joh. 8:46; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 2:22; 1. Joh. 3:5Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa;

mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa,

sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt

eikä petosta ollut hänen suussansa.

13 *Room. 6:9Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä,

lyödä hänet sairaudella.

Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi,

saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan,

ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.

14 *Room. 5:19Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen

ja tulee ravituksi.

Tuntemuksensa kautta hän,

minun vanhurskas palvelijani,

vanhurskauttaa monet,

sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.

15 *Luuk. 22:37; Luuk. 23:33; Joh. 17:2,6Sentähden minä jaan hänelle osan

suurten joukossa,

ja väkevien kanssa hän saalista jakaa;

sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan,

ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon,

hän kantoi monien synnit,

ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

1 Quem deu crédito à nossa pregação?

E a quem se manifestou o braço

do Senhor?

2 Porque foi subindo

como renovo perante ele,

e como raiz de uma terra seca;

não tinha beleza

nem formosura e,

olhando nós para ele,

não havia boa aparência nele,

para que o desejássemos.

3 Era desprezado,

e o mais rejeitado entre os homens,

homem de dores,

e experimentado nos sofrimentos;

e, como um

de quem os homens escondiam o rosto,

era desprezado,

e não fizemos dele caso algum.

4 Verdadeiramente ele tomou

sobre si as nossas enfermidades,

e as nossas dores levou

sobre si;

e nós o reputávamos por aflito,

ferido de Deus, e oprimido.

5 Mas ele foi ferido por causa

das nossas transgressões,

e moído por causa

das nossas iniquidades;

o castigo que

nos traz a paz estava

sobre ele,

e pelas suas pisaduras fomos sarados.

6 Todos nós andávamos desgarrados

como ovelhas;

cada um se desviava pelo seu caminho;

mas o Senhor fez cair

sobre ele a iniquidade

de nós todos.

7 Ele foi oprimido e afligido,

mas não abriu a sua boca;

como um cordeiro foi levado

ao matadouro,

e como a ovelha muda perante os seus tosquiadores,

assim ele

não abriu a sua boca.

8 Da opressão e do juízo foi tirado;

e quem contará o tempo

da sua vida? Porquanto foi cortado

da terra dos viventes;

pela transgressão

do meu povo

ele foi

atingido.

9 E puseram a sua sepultura

com os ímpios,

e com o rico na sua morte;

ainda

que nunca cometeu injustiça,

nem houve engano

na sua boca.

10 Todavia, ao Senhor agradou moê-lo,

fazendo-o enfermar;

quando a sua alma se puser por expiação

do pecado,

verá a sua posteridade,

prolongará os seus dias;

e o bom prazer

do Senhor prosperará

na sua mão.

11 Ele verá o fruto

do trabalho da sua alma,

e ficará satisfeito;

com o seu conhecimento o meu servo,

o justo, justificará a muitos;

porque as

iniquidades deles levará

sobre si.

12 Por isso lhe darei a parte

de muitos,

e com os poderosos repartirá ele o despojo;

porquanto derramou a sua alma

na morte,

e foi contado com os transgressores;

mas ele levou

sobre si o pecado

de muitos,

e intercedeu

pelos transgressores.