1 *Ps. 68:27; Jer. 4:2Kuulkaa tämä, Jaakobin heimo,

te, joita kutsutaan Israelin nimellä

ja jotka olette lähteneet Juudan lähteestä,

jotka vannotte Herran nimeen

ja tunnustatte Israelin Jumalan,

mutta ette totuudessa ettekä vanhurskaudessa —

2 *Miika 3:11sillä heitä kutsutaan pyhän kaupungin mukaan

ja he pitävät tukenansa Israelin Jumalaa,

jonka nimi on Herra Sebaot:

3 Entiset minä olen aikoja ennen ilmoittanut,

minun suustani ne ovat lähteneet,

ja minä olen ne kuuluttanut.

Äkkiä minä panin ne täytäntöön,

ja ne tapahtuivat.

4 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:5; Jer. 6:28; Hes. 2:4; Hes. 3:7Koska minä tiesin, että sinä olet paatunut,

että sinun niskajänteesi on rautaa ja otsasi vaskea,

5 niin minä ilmoitin ne sinulle aikoja ennen,

kuulutin ne sinulle, ennenkuin ne tapahtuivat,

ettet sanoisi: "Epäjumalankuvani on ne tehnyt,

veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin säätänyt".

6 Sinä olet ne kuullut, katso nyt kaikkea:

ettekö sitä tunnusta?

Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia,

salatuita, joita et ole tietänyt.

7 Ne ovat luodut nyt, eikä aikoja sitten,

ennen tätä päivää et ole niistä kuullut,

ettet saattaisi sanoa: "Katso, jo minä ne tiesin!"

8 Et ole sinä niistä kuullut etkä tietänyt,

ei ole sinun korvasi niille aikaisemmin auennut;

sillä minä tiesin, että sinä olet aivan uskoton

ja luopioksi kutsuttu hamasta äidin kohdusta.

9 Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen,

ylistykseni tähden minä hillitsen vihani,

etten sinua tuhoaisi.

10 *Sananl. 17:3Katso, minä olen sinua sulattanut,

hopeata saamatta,

minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä.

11 *Jes. 42:8Itseni, itseni tähden minä sen teen;

sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty!

Kunniaani en minä toiselle anna.

12 *Jes. 41:4; Jes. 43:10,13; Jes. 44:6; Jes. 46:4; Ilm. 1:8,17; Ilm. 21:6; Ilm. 22:13Kuule minua, Jaakob,

ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut:

Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen,

minä olen myös viimeinen.

13 *Ps. 33:9; Jes. 44:24; Hebr. 1:10Minun käteni on perustanut maan,

minun oikea käteni on levittänyt taivaan;

minä kutsun ne, ja siinä ne ovat.

14 *Jes. 41:22; Jes. 44:28Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa —

kuka niistä muista on ilmoittanut tämän:

että hän, jota Herra rakastaa,

tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan,

on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan.

15 Minä, minä olen puhunut,

minä olen hänet kutsunut,

olen hänet tuonut,

ja hän on menestynyt teillänsä.

16 *Jes. 45:19; Joh. 8:25; Joh. 18:20Lähestykää minua, kuulkaa tämä:

Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa;

kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä.

Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut

ynnä oman Henkensä.

17 *Ps. 25:12; Ps. 32:8Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,

Israelin Pyhä:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on,

johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.

18 *Ps. 81:14Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin,

niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta

ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot;

19 *1. Moos. 22:17; 1. Moos. 28:14sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka,

sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset,

sen nimi ei häviäisi,

ei katoaisi minun kasvojeni edestä.

20 *Jes. 52:11; Jer. 50:8; Jer. 51:6,45; Ilm. 18:4Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta;

riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä,

viekää tieto siitä maan ääriin asti,

sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin".

21 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11; 5. Moos. 8:15; Ps. 78:15; Ps. 105:41; Ps. 114:8; 1. Kor. 10:4Eivät he janoa kärsineet,

kun hän heitä kuljetti erämaitten halki;

hän vuodatti heille vettä kalliosta,

hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.

22 *Jes. 57:21Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo Herra.

1 Ouvi isto, casa de Jacó,

que vos chamais do nome

de Israel, e saístes

das águas de Judá,

que jurais pelo nome

do Senhor,

e fazeis menção do Deus

de Israel, mas não em verdade

nem em justiça.

2 E até da santa cidade tomam o nome

e se firmam sobre o Deus de Israel;

o Senhor dos Exércitos é o seu nome.

3 As primeiras coisas desde a antiguidade as anunciei;

da minha boca saíram,

e eu as fiz ouvir;

apressadamente as fiz,

e aconteceram.

4 Porque eu sabia

que eras duro,

e a tua cerviz um nervo

de ferro,

e a tua testa de bronze.

5 Por isso te anunciei desde então,

e te fiz ouvir antes

que acontecesse,

para que não dissesses:

O meu ídolo fez estas coisas,

e a minha imagem

de escultura,

e a minha imagem

de fundição as mandou.

6 Já o tens ouvido;

olha bem para tudo isto;

porventura

não o anunciareis? Desde agora te faço ouvir coisas novas

e ocultas,

e que nunca

conheceste.

7 Agora são criadas,

e não de há muito,

e antes deste dia

não as ouviste, para

que porventura não digas:

Eis que eu já as sabia.

8 Nem tu as ouviste,

nem tu as conheceste,

nem tampouco há muito foi aberto o teu ouvido,

porque eu sabia

que procederias muito perfidamente,

e que eras chamado

transgressor desde o ventre.

9 Por amor

do meu nome retardarei a minha ira,

e por amor

do meu louvor me refrearei

para contigo, para que te

não venha a cortar.

10 Eis que já te purifiquei,

mas não como a prata;

escolhi-te na fornalha da aflição.

11 Por amor de mim,

por amor de mim o farei,

porque,

como seria profanado o meu nome?

E a minha glória

não a darei

a outro.

12 Dá-me ouvidos, ó Jacó,

e tu, ó Israel,

a quem chamei;

eu sou o mesmo, eu o primeiro,

eu também o último.

13 Também a minha mão fundou a terra,

e a minha destra mediu os céus a palmos;

eu os chamarei,

e aparecerão juntos.

14 Ajuntai-vos todos vós, e ouvi: Quem, dentre eles, tem anunciado estas coisas? O Senhor o amou, e executará a sua vontade contra Babilônia, e o seu braço será contra os caldeus.

15 Eu, eu o tenho falado;

também já o chamei,

e o trarei,

e farei próspero o seu caminho.

16 Chegai-vos a mim, ouvi isto:

Não falei em segredo desde o princípio;

desde o tempo em

que aquilo se fez eu estava ali,

e agora o Senhor Deus me enviou a mim,

e o seu

Espírito.

17 Assim diz o Senhor,

o teu Redentor,

o Santo de Israel:

Eu sou o Senhor teu Deus,

que te ensina o que é útil,

e te guia pelo caminho

em que deves andar.

18 Ah! Se tivesses dado ouvidos aos meus mandamentos,

então seria a tua paz

como o rio,

e a tua justiça

como as ondas do mar!

19 Também a tua descendência seria

como a areia, e os que procedem

das tuas entranhas como os seus grãos;

o seu nome nunca seria cortado

nem destruído

de diante de mim.

20 Saí de Babilônia,

fugi de entre os caldeus.

E anunciai com voz

de júbilo, fazei ouvir isso,

e levai-o até ao fim da terra;

dizei:

O Senhor remiu a

seu servo Jacó.

21 E não tinham sede,

quando os levava pelos desertos;

fez-lhes correr água da rocha;

fendeu a rocha,

e as águas correram.

22 Mas os ímpios

não têm paz,

diz o Senhor.