1 *Jer. 1:5; Matt. 1:20; Luuk. 1:31Kuulkaa minua, te merensaaret,

ja tarkatkaa, kaukaiset kansat.

Herra on minut kutsunut

hamasta äidinkohdusta saakka,

hamasta äitini helmasta

minun nimeni maininnut.

2 *Jes. 51:16; Hebr. 4:12; Ilm. 1:16; Ilm. 2:12,16; Ilm. 19:15,21Hän teki minun suuni

terävän miekan kaltaiseksi,

kätki minut kätensä varjoon;

hän teki minut hiotuksi nuoleksi,

talletti minut viineensä.

3 *Joh. 17:1,10; Joh. 17:4-5Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani,

sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni".

4 Mutta minä sanoin:

"Hukkaan minä olen itseäni vaivannut,

kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään;

kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa,

minun palkkani on Jumalan tykönä".

5 Ja nyt sanoo Herra,

joka on minut palvelijakseen valmistanut

hamasta äitini kohdusta,

palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä,

niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa —

ja minä olen kallis Herran silmissä,

minun Jumalani on tullut minun voimakseni —

6 *Ps. 22:28; Jes. 42:6; Jes. 45:22; Jes. 60:3; Luuk. 1:79; Luuk. 2:32; Ap. t. 13:47hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle,

joka olet minun palvelijani,

kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat

ja tuoda takaisin Israelin säilyneet:

minä panen sinut pakanain valkeudeksi,

että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

7 *Jes. 52:14; Jes. 53:3Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja,

hänen Pyhänsä,

syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle,

valtiaitten orjalle:

Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan,

ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan

Herran tähden, joka on uskollinen,

Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.

8 *Jes. 42:6; 2. Kor. 6:2Näin sanoo Herra:

Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut

ja pelastuksen päivänä sinua auttanut;

minä olen valmistanut sinut

ja pannut sinut kansoille liitoksi,

kohottamaan ennalleen maan,

jakamaan hävitetyt perintöosat,

9 *Jes. 61:1sanomaan vangituille: "Käykää ulos!"

ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!"

Teiden varsilta he löytävät laitumen,

kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.

10 *Ps. 121:6; Ilm. 7:16Ei heidän tule nälkä eikä jano,

ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin,

sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä

ja vie heidät vesilähteille.

11 Minä teen kaikki vuoreni teiksi,

ja minun valtatieni kulkevat korkealla.

12 *Jes. 43:6; Jes. 60:4Katso heitä, he tulevat kaukaa!

Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä,

nuo Siinimin maalta!

13 *Jes. 44:23Riemuitkaa, te taivaat,

iloitse, sinä maa,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

sillä Herra lohduttaa kansaansa

ja armahtaa kurjiansa.

14 *Ps. 13:2; Ps. 42:10Mutta Siion sanoo:

"Herra on minut hyljännyt,

Herra on minut unhottanut".

15 *1. Kun. 3:26Unhottaako vaimo rintalapsensa,

niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa?

Ja vaikka he unhottaisivatkin,

minä en sinua unhota.

16 Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt,

sinun muurisi ovat aina minun edessäni.

17 Sinun lapsesi tulevat rientäen;

sinun hävittäjäsi ja raunioiksi-raastajasi

menevät sinun luotasi pois.

18 *Jes. 60:4Nosta silmäsi ja katso ympärillesi:

he kokoontuvat, he tulevat sinun tykösi kaikki.

Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra,

sinä puet heidät kaikki yllesi niinkuin koristeen

ja sidot heidät vyöllesi niinkuin morsian vyönsä.

19 Sillä sinä — sinun rauniosi ja autiot paikkasi,

sinun hävitetty maasi —

sinä käyt silloin ahtaaksi asukkaille,

ja kaukana ovat ne, jotka sinua söivät.

20 *Jes. 54:1Vielä saavat sinun lapsettomuutesi lapset

sanoa korviesi kuullen:

"Paikka on minulle ahdas,

tee tilaa, että voin asua".

21 Silloin sinä sanot sydämessäsi:

"Kuka on nämä minulle synnyttänyt?

Minä olin lapseton ja hedelmätön,

karkoitettu ja hyljätty.

Kuka on heidät kasvattanut?

Katso, minä olin jätetty yksin.

Missä nämä silloin olivat?

22 *Jes. 13:2; Jes. 62:10Näin sanoo Herra, Herra:

Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen,

kohotan lippuni kansoja kohti,

niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä

ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään.

23 *Ps. 25:3; Ps. 72:9; Jes. 60:14,16Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat,

heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät.

Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa

ja nuolevat tomun sinun jaloistasi.

Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra

ja että ne, jotka minua odottavat,

eivät häpeään joudu.

24 *Luuk. 11:21Otetaanko sankarilta saalis,

tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta?

25 Sillä näin sanoo Herra:

Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta

ja saalis riistettäisiin väkevältä,

niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan,

joka sinua vastaan taistelee,

ja minä pelastan sinun lapsesi.

26 Minä panen sinun sortajasi

syömään omaa lihaansa,

ja he juopuvat omasta verestään

niinkuin rypälemehusta;

ja kaikki liha on tietävä,

että minä, Herra, olen sinun pelastajasi,

että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

1 Ouvi-me, ilhas,

e escutai vós, povos

de longe:

O Senhor me chamou desde o ventre,

desde as entranhas

de minha mãe fez menção

do meu nome.

2 E fez a minha boca

como uma espada aguda,

com a sombra da sua mão me cobriu;

e me pôs como uma flecha limpa,

e me escondeu

na sua aljava;

3 E me disse: Tu és meu servo;

és Israel, aquele por quem hei

de ser glorificado.

4 Porém eu disse:

Em vão tenho trabalhado,

inútil e vãmente gastei as minhas forças;

todavia o meu direito está perante o Senhor,

e o meu

galardão

perante o

meu Deus.

5 E agora diz o Senhor,

que me formou desde o ventre

para ser seu servo,

para que torne a trazer Jacó;

porém Israel não se deixará ajuntar;

contudo aos olhos

do Senhor serei glorificado,

e o meu Deus será a minha força.

6 Disse mais:

Pouco é que sejas o meu servo,

para restaurares as tribos

de Jacó,

e tornares a trazer os preservados de Israel;

também te dei

para luz dos gentios,

para seres a minha salvação até

à extremidade da terra.

7 Assim diz o Senhor,

o Redentor de Israel,

o seu Santo, à alma desprezada,

ao que a nação abomina,

ao servo dos que dominam:

Os reis o verão, e se levantarão,

como também os príncipes,

e eles diante de ti se inclinarão,

por amor do Senhor,

que é fiel, e do Santo de Israel,

que te escolheu.

8 Assim diz o Senhor:

No tempo aceitável te ouvi

e no dia da salvação te ajudei,

e te guardarei,

e te darei por aliança

do povo,

para restaurares a terra,

e dar-lhes

em herança as

herdades assoladas;

9 Para dizeres aos presos: Saí;

e aos que estão em trevas:

Aparecei. Eles pastarão nos caminhos,

e em todos os lugares altos haverá o seu pasto.

10 Nunca terão fome,

nem sede, nem o calor,

nem o sol os afligirá;

porque o

que se compadece deles os guiará

e os levará mansamente aos mananciais

das águas.

11 E farei

de todos os meus montes um caminho;

e as minhas

estradas serão

levantadas.

12 Eis que estes virão de longe,

e eis que aqueles do norte,

e do ocidente, e aqueles outros

da terra de Sinim.

13 Exultai, ó céus,

e alegra-te, ó terra,

e vós, montes, estalai

com júbilo,

porque o Senhor consolou o seu povo,

e dos seus aflitos

se compadecerá.

14 Porém Sião diz:

Já me desamparou o Senhor,

e o meu Senhor se esqueceu de mim.

15 Porventura pode uma mulher esquecer-se tanto

de seu filho que cria,

que não se compadeça dele,

do filho do seu ventre?

Mas ainda

que esta se esquecesse dele,

contudo eu

não me

esquecerei

de ti.

16 Eis que nas palmas

das minhas mãos eu te gravei;

os teus muros

estão continuamente diante

de mim.

17 Os teus filhos apressadamente virão,

mas os teus destruidores

e os teus assoladores sairão

do meio de ti.

18 Levanta os teus olhos ao redor,

e olha; todos estes

que se ajuntam vêm a ti;

vivo eu, diz o Senhor,

que de todos estes te vestirás,

como de um ornamento,

e te cingirás deles como noiva.

19 Porque nos teus desertos,

e nos teus lugares solitários,

e na tua terra destruída,

agora te verás apertada

de moradores,

e os que te devoravam se afastarão

para longe

de ti.

20 E até mesmo os filhos

da tua orfandade dirão aos teus ouvidos:

Muito estreito é

para mim este lugar;

aparta-te de mim,

para que possa habitar nele.

21 E dirás no teu coração:

Quem me gerou estes?

Pois eu estava desfilhada

e solitária; entrara em cativeiro,

e me retirara; quem, pois,

me criou estes?

Eis que eu fui deixada sozinha;

e estes onde estavam?

22 Assim diz o Senhor Deus:

Eis que levantarei a minha mão

para os gentios,

e ante os povos arvorarei a minha bandeira;

então trarão os teus filhos

nos braços,

e as tuas filhas serão levadas

sobre os ombros.

23 E os reis serão os teus aios,

e as suas rainhas as tuas amas;

diante de ti se inclinarão

com o rosto em terra,

e lamberão o pó dos teus pés;

e saberás que eu sou o Senhor,

que os que confiam

em mim

não serão confundidos.

24 Porventura tirar-se-ia a presa

ao poderoso,

ou escapariam os

legalmente presos?

25 Mas assim diz o Senhor:

Por certo que os presos se tirarão

ao poderoso,

e a presa do tirano escapará;

porque eu contenderei

com os que contendem contigo,

e os teus filhos

eu remirei.

26 E sustentarei os teus opressores

com a sua própria carne,

e com o seu próprio sangue se embriagarão,

como com mosto;

e toda a carne saberá

que eu sou o Senhor,

o teu Salvador,

e o teu Redentor,

o Forte de Jacó.