1 *Miika 3:8Huuda täyttä kurkkua, älä säästä,

korota äänesi niinkuin pasuna,

ilmoita minun kansalleni heidän rikoksensa

ja Jaakobin huoneelle heidän syntinsä.

2 Minua he muka etsivät joka päivä

ja haluavat tietoa minun teistäni

niinkuin kansa, joka tekee vanhurskautta

eikä hylkää Jumalansa oikeutta.

He vaativat minulta vanhurskaita tuomioita,

haluavat, että Jumala heitä lähestyisi:

3 *Jer. 14:12"Miksi me paastoamme, kun et sinä sitä näe,

kuritamme itseämme, kun et sinä sitä huomaa?"

Katso, paastopäivänänne te ajatte omia asioitanne

ja ahdistatte työhön kaiken työväkenne.

4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte,

lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä.

Te ette nyt paastoa niin,

että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

5 *Sak. 7:5; Matt. 6:16Tällainenko on se paasto, johon minä mielistyn,

se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?

Jos kallistaa päänsä kuin kaisla

ja makaa säkissä ja tuhassa,

sitäkö sinä sanot paastoksi

ja päiväksi, joka on Herralle otollinen?

6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn:

että avaatte vääryyden siteet,

irroitatte ikeen nuorat,

ja päästätte sorretut vapaiksi,

että särjette kaikki ikeet?

7 *Hes. 18:7,16; Matt. 25:35Eikö tämä: että taitat leipäsi isoavalle

ja viet kurjat kulkijat huoneeseesi,

kun näet alastoman, vaatetat hänet

etkä kätkeydy siltä, joka on omaa lihaasi?

8 *Ps. 37:6; Jes. 52:12Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin

niinkuin aamurusko,

ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen;

sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi,

ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi.

9 Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa,

sinä huudat, ja hän sanoo: "Katso, tässä minä olen".

Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen,

sormella-osoittelun ja vääryyden puhumisen,

10 *Ps. 97:11; Ps. 112:4jos taritset elannostasi isoavalle

ja ravitset vaivatun sielun,

niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä,

ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.

11 Ja Herra johdattaa sinua alati

ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa;

hän vahvistaa sinun luusi,

ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha,

niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu.

12 *Jes. 61:4; Aam. 9:14Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen

ikivanhat rauniot,

sinä kohotat perusmuurit,

muinaisten polvien laskemat;

ja sinun nimesi on oleva:

"halkeamain umpeenmuuraaja"

ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi".

13 *Saarn. 4:17Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta,

niin ettet toimita omia asioitasi

minun pyhäpäivänäni,

vaan kutsut sapatin ilopäiväksi,

Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi

ja kunnioitat sitä,

niin ettet toimita omia toimiasi,

et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

14 *5. Moos. 32:13; Job 22:26silloin on ilosi oleva Herrassa,

ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse,

ja minä annan sinun nauttia

isäsi Jaakobin perintöosaa.

Sillä Herran suu on puhunut.

1 Clama em alta voz,

não te detenhas,

levanta a tua voz como a trombeta

e anuncia ao meu povo a sua transgressão,

e à casa

de Jacó os seus pecados.

2 Todavia me procuram cada dia,

tomam prazer

em saber os meus caminhos,

como um povo que pratica justiça,

e não deixa o direito do seu Deus;

perguntam-me

pelos direitos

da justiça,

e têm prazer

em se chegarem a Deus,

3 Dizendo: Por que jejuamos nós,

e tu não atentas

para isso? Por que afligimos as nossas almas,

e tu não o sabes?

Eis que no dia em

que jejuais achais o vosso próprio contentamento,

e requereis

todo o vosso

trabalho.

4 Eis que para contendas

e debates jejuais,

e para ferirdes com punho iníquo;

não jejueis como hoje,

para fazer ouvir a vossa voz

no alto.

5 Seria este o jejum que eu escolheria,

que o homem um dia aflija a sua alma,

que incline a sua cabeça

como o junco,

e estenda debaixo de si saco

e cinza? Chamarias tu a isto jejum

e dia aprazível

ao Senhor?

6 Porventura não é este o jejum

que escolhi,

que soltes as ligaduras

da impiedade,

que desfaças as ataduras

do jugo e que deixes livres os oprimidos,

e despedaces

todo o jugo?

7 Porventura não é também

que repartas o teu pão

com o faminto,

e recolhas em casa os pobres abandonados;

e, quando vires o nu,

o cubras,

e não te escondas

da tua carne?

8 Então romperá a tua luz

como a alva,

e a tua cura apressadamente brotará,

e a tua justiça irá adiante

de ti, e a glória

do Senhor será a tua retaguarda.

9 Então clamarás, e o Senhor te responderá;

gritarás, e ele dirá:

Eis-me aqui. Se tirares do meio de ti o jugo,

o estender do dedo, e o falar iniquamente;

10 E se abrires a tua alma

ao faminto,

e fartares a alma aflita;

então a tua luz nascerá

nas trevas,

e a tua escuridão será

como o

meio-dia.

11 E o Senhor te guiará continuamente,

e fartará a tua alma

em lugares áridos,

e fortificará os teus ossos;

e serás

como um jardim regado,

e como um manancial,

cujas águas

nunca faltam.

12 E os que

de ti procederem edificarão as antigas ruínas;

e levantarás os fundamentos

de geração em geração;

e chamar-te-ão reparador

das roturas,

e restaurador

de veredas

para morar.

13 Se desviares o teu pé do sábado,

de fazeres a tua vontade

no meu santo dia,

e chamares ao sábado deleitoso,

e o santo dia do Senhor,

digno de honra,

e o honrares

não seguindo os teus caminhos,

nem pretendendo fazer a tua própria vontade,

nem falares

as tuas próprias palavras,

14 Então te deleitarás no Senhor,

e te farei cavalgar

sobre as alturas da terra,

e te sustentarei

com a herança de teu pai Jacó;

porque a boca

do Senhor o disse.