1 *Jes. 60:1; Luuk. 1:79; Joh. 1:9Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,

näkee suuren valkeuden;

jotka asuvat kuoleman varjon maassa,

niille loistaa valkeus.

2 *Ps. 119:162Sinä lisäät kansan,

annat sille suuren ilon;

he iloitsevat sinun edessäsi,

niinkuin elonaikana iloitaan,

niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.

3 *Tuom. 7:22; Jes. 10:26; Jes. 14:5Sillä heidän kuormansa ikeen,

heidän olkainsa vitsan

ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet

niinkuin Midianin päivänä;

4 *Ps. 46:10ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät

ja verellä tahratut vaipat

poltetaan ja tulella kulutetaan.

5 *Tuom. 13:18; Ps. 45:4; Jer. 32:19; Sak. 9:10; Luuk. 1:31; Luuk. 2:7,11; Joh. 3:16; Room. 8:32; Ef. 2:14; 2. Tess. 3:16Sillä lapsi on meille syntynyt,

poika on meille annettu,

jonka hartioilla on herraus,

ja hänen nimensä on:

Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala,

Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

6 *Jes. 37:32; Dan. 7:14; Luuk. 1:32Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton

Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa;

se perustetaan ja vahvistetaan

tuomiolla ja vanhurskaudella

nyt ja iankaikkisesti.

Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

7 Herra lähetti sanan Jaakobia vastaan,

ja se iski Israeliin,

8 ja sen sai tuntea koko kansa,

Efraim ja Samarian asukkaat,

mutta he sanoivat ylpeydessään

ja sydämensä kopeudessa:

9 "Tiilikivet sortuivat maahan,

mutta me rakennamme hakatuista kivistä;

metsäviikunapuut lyötiin poikki,

mutta me panemme setripuita sijaan".

10 Silloin Herra nostatti sitä vastaan Resinin ahdistajat

ja kiihoitti sen viholliset,

11 *Jes. 5:25; Jes. 10:4aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa,

ja he söivät Israelia suun täydeltä.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

12 Mutta kansa ei palannut kurittajansa tykö,

eivätkä he etsineet Herraa Sebaotia.

13 *2. Kun. 17:3; Jes. 10:33; Jes. 19:15Sentähden Herra katkaisi Israelilta

pään ja hännän, palmunlehvän ja kaislan,

yhtenä päivänä.

14 Vanhin ja arvomies on pää,

mutta profeetta, joka valhetta

opettaa, on häntä.

15 *Jes. 3:12Ja tämän kansan johtajat tulivat eksyttäjiksi,

ja johdettavat joutuivat hämminkiin.

16 Sentähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä

eikä armahda sen orpoja ja leskiä,

sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä,

ja jokainen suu puhuu hulluutta.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

17 Sillä jumalattomuus palaa tulena,

kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet

ja sytyttää sankan metsän,

niin että se savuna tupruaa ilmaan.

18 Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan,

ja kansa on kuin tulen syötävänä;

toinen ei sääli toistansa.

19 Ahmivat oikealta, mutta on yhä nälkä,

syövät vasemmalta, mutta eivät saa kylläänsä;

jokainen syö oman käsivartensa lihaa:

20 Manasse Efraimia ja Efraim Manassea,

molemmat yhdessä käyvät Juudan kimppuun.

Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole asettunut,

ja vielä on hänen kätensä ojennettu.

1 Mas a terra, que foi angustiada, não será entenebrecida; envileceu nos primeiros tempos, a terra de Zebulom, e a terra de Naftali; mas nos últimos tempos a enobreceu junto ao caminho do mar, além do Jordão, na Galileia das nações.

2 O povo que andava em trevas,

viu uma grande luz, e

sobre os que habitavam

na região da sombra da

morte resplandeceu a luz.

3 Tu multiplicaste a nação,

a alegria lhe aumentaste; todos

se alegrarão

perante ti,

como se alegram na ceifa, e

como exultam

quando se repartem

os despojos.

4 Porque tu quebraste

o jugo da sua carga,

e o cajado do seu ombro, e

a vara do seu opressor,

como no dia

dos midianitas.

5 Porque todo calçado

que levava o guerreiro no

tumulto da batalha,

e todo o manto revolvido em sangue,

serão queimados,

servindo de combustível ao fogo.

6 Porque um menino nos nasceu, um

filho se nos deu,

e o principado estará

sobre os seus ombros,

e se chamará o seu nome:

Maravilhoso, Conselheiro,

Deus Forte, Pai da Eternidade,

Príncipe da Paz.

7 Do aumento deste principado

e da paz não haverá fim,

sobre o trono de Davi

e no seu reino,

para o firmar

e o fortificar com juízo e com justiça,

desde agora e para sempre;

o zelo do Senhor dos

Exércitos fará isto.

8 O Senhor enviou uma

palavra a Jacó,

e ela caiu em Israel.

9 E todo este povo o saberá,

Efraim e os moradores de Samaria,

que em soberba

e altivez de coração, dizem:

10 Os tijolos caíram,

mas com cantaria tornaremos

a edificar;

cortaram-se os sicômoros,

mas em cedros os mudaremos.

11 Portanto o Senhor suscitará,

contra ele,

os adversários de Rezim,

e juntará os seus inimigos.

12 Pela frente virão os sírios,

e por detrás os filisteus,

e devorarão a Israel

à boca escancarada; e

nem com tudo isto cessou

a sua ira, mas

ainda está estendida a sua mão.

13 Todavia este povo não se voltou

para quem o feria,

nem buscou ao Senhor dos Exércitos.

14 Assim o Senhor cortará

de Israel a cabeça e a cauda,

o ramo e o junco,

num mesmo dia

15 (O ancião e o homem de

respeito é a cabeça;

e o profeta

que ensina a falsidade é a cauda).

16 Porque os guias deste

povo são enganadores,

e os que por eles são

guiados são destruídos.

17 Por isso o Senhor não se

regozija nos seus jovens,

e não se compadecerá dos seus órfãos

e das suas viúvas,

porque todos eles são hipócritas

e malfazejos,

e toda a boca profere doidices; e

nem com tudo isto cessou

a sua ira, mas

ainda está estendida a sua mão.

18 Porque a impiedade lavra

como um fogo,

ela devora as sarças

e os espinheiros;

e ela se ateará no emaranhado

da floresta;

e subirão em espessas nuvens de fumaça.

19 Por causa da ira do Senhor

dos Exércitos a terra se escurecerá,

e será o povo como combustível

para o fogo;

ninguém poupará ao seu irmão.

20 Se colher à direita,

ainda terá fome,

e se comer à esquerda,

ainda não se fartará;

cada um comerá a

carne de seu braço.

21 Manassés a Efraim,

e Efraim a Manassés,

e ambos serão contra

Judá. Com tudo isto não

cessou a sua ira,

mas ainda está estendida a sua mão.