1 *Jes. 61:1; Matt. 3:17; Matt. 12:18; Matt. 17:5Katso, minun palvelijani, jota minä tuen,

minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi.

Minä olen pannut Henkeni häneen,

hän levittää kansakuntiin oikeuden.

2 Ei hän huuda eikä korota ääntään,

ei anna sen kuulua kaduilla.

3 Särjettyä ruokoa hän ei muserra,

ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Hän levittää oikeutta uskollisesti.

4 Hän itse ei sammu eikä murru,

kunnes on saattanut oikeuden maan päälle,

ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.

5 *Neh. 9:6; Job 33:4; Jes. 40:22; Jes. 45:12Näin sanoo Jumala, Herra,

joka on luonut taivaan ja levittänyt sen,

joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa,

antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on,

ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:

6 *Jes. 9:1; Jes. 49:6,8; Jes. 60:3; Luuk. 1:79; Luuk. 2:32Minä, Herra,

olen vanhurskaudessa kutsunut sinut,

olen tarttunut sinun käteesi,

varjellut sinut ja pannut sinut

kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,

7 *Jes. 35:5; Jes. 61:1; Matt. 11:5; Matt. 15:30; Luuk. 7:22avaamaan sokeat silmät,

päästämään sidotut vankeudesta,

pimeydessä istuvat vankihuoneesta.

8 *2. Moos. 6:3; Ps. 83:19; Jes. 48:11Minä, Herra, se on minun nimeni,

minä en anna kunniaani toiselle

enkä ylistystäni epäjumalille.

9 Katso, entiset ovat toteen käyneet,

ja uusia minä ilmoitan;

ennenkuin ne puhkeavat taimelle,

annan minä teidän ne kuulla.

10 *Ps. 33:3; Ps. 40:4; Ps. 96:1; Ps. 98:1; Ps. 149:1; Ilm. 5:9; Ilm. 14:3Veisatkaa Herralle uusi virsi,

veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä,

te merenkulkijat ja meri täysinensä,

te merensaaret ja niissä asuvaiset.

11 Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit,

kylät, joissa Keedar asuu.

Riemuitkoot kallioilla asuvaiset,

vuorten huipuilta huutakoot ilosta.

12 Antakoot Herralle kunnian

ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.

13 Herra lähtee sotaan niinkuin sankari,

niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa;

hän nostaa sotahuudon ja karjuu,

uhittelee vihollisiansa.

14 *Ps. 50:21; Jes. 57:11Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti,

olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni.

Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä,

puhallan ja puuskun.

15 Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,

ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon;

minä muutan virrat saariksi

ja kuivaan vesilammikot.

16 *Jes. 40:3Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne;

polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.

Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi

ja koleikot tasangoksi.

Nämä minä teen

enkä niitä tekemättä jätä.

17 *Ps. 97:7; Jes. 1:29; Jes. 44:11; Jes. 45:16Mutta ne peräytyvät ja joutuvat häpeään,

jotka turvaavat veistettyyn kuvaan,

jotka sanovat valetuille kuville:

"Te olette meidän jumalamme".

18 *Jes. 43:8Te kuurot, kuulkaa,

ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.

19 Kuka on sokea, ellei minun palvelijani,

ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani,

jonka minä lähetän?

Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni,

niin sokea kuin Herran palvelija?

20 *Jes. 6:9; Matt. 13:13; Room. 2:21Paljon sinä olet nähnyt,

mutta et ole ottanut varteen;

korvat avattiin, mutta ei kuulla.

21 Herra on nähnyt hyväksi

vanhurskautensa tähden

tehdä lain suureksi ja ihanaksi.

22 Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa

kaikki nuoret miehet ovat sidotut

ja vankihuoneisiin kätketyt;

he ovat joutuneet saaliiksi,

eikä ole auttajaa,

ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi:

"Anna takaisin!"

23 Kuka teistä ottaa tämän korviinsa,

tarkkaa ja kuulee vastaisen varalta?

24 Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi

ja Israelin raastajain valtaan?

Eikö Herra, jota vastaan me olemme syntiä tehneet,

jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa

ja jonka lakia he eivät totelleet?

25 *Jer. 7:20; Hes. 20:8; Hoos. 5:10Niin hän vuodatti Israelin päälle

vihansa hehkun ja sodan tuimuuden.

Se liekehti hänen ympärillään,

mutta hän ei ollut tietääksensä;

se poltti häntä,

mutta hän ei siitä huolinut.

1 Eis aqui o meu servo,

a quem sustenho,

o meu eleito,

em quem se compraz a minha alma;

pus o meu espírito sobre ele;

ele trará justiça

aos gentios.

2 Não clamará, não se exaltará,

nem fará ouvir a sua voz na praça.

3 A cana trilhada não quebrará,

nem apagará o pavio

que fumega;

com verdade trará justiça.

4 Não faltará,

nem será quebrantado,

até que ponha

na terra a justiça;

e as ilhas aguardarão

a sua lei.

5 Assim diz Deus, o Senhor,

que criou os céus,

e os estendeu, e espraiou a terra,

e a tudo quanto produz;

que dá a respiração ao povo

que nela está,

e o espírito aos que andam nela.

6 Eu, o Senhor,

te chamei em justiça,

e te tomarei pela mão,

e te guardarei,

e te darei por aliança

do povo,

e para luz dos gentios.

7 Para abrir os olhos dos cegos,

para tirar da prisão os presos,

e do cárcere os

que jazem em trevas.

8 Eu sou o Senhor;

este é o meu nome;

a minha glória, pois,

a outro não darei,

nem o meu louvor às imagens

de escultura.

9 Eis que as primeiras coisas já se cumpriram,

e as novas eu vos anuncio,

e, antes

que venham à luz,

vo-las faço

ouvir.

10 Cantai ao Senhor um cântico novo,

e o seu louvor desde a extremidade da terra;

vós os

que navegais

pelo mar,

e tudo quanto há nele;

vós, ilhas,

e seus

habitantes.

11 Alcem a voz o deserto

e as suas cidades, com as aldeias

que Quedar habita;

exultem os que habitam nas rochas,

e clamem do cume dos montes.

12 Deem a glória ao Senhor,

e anunciem o seu louvor

nas ilhas.

13 O Senhor sairá

como poderoso,

como homem de guerra despertará o zelo;

clamará,

e fará grande ruído,

e prevalecerá

contra seus inimigos.

14 Por muito tempo me calei;

estive em silêncio,

e me contive;

mas agora darei gritos

como a que está de parto,

e a todos os assolarei

e juntamente devorarei.

15 Os montes e outeiros tornarei

em deserto,

e toda a sua erva farei secar,

e tornarei os rios em ilhas,

e as lagoas secarei.

16 E guiarei os cegos

pelo caminho que nunca conheceram,

lhes farei caminhar

pelas veredas que não conheceram;

tornarei as trevas

em luz perante eles,

e as coisas tortas farei direitas. Estas coisas lhes farei,

e nunca

os desampararei.

17 Tornarão atrás

e confundir-se-ão

de vergonha os que confiam

em imagens de escultura,

e dizem às imagens

de fundição:

Vós sois nossos deuses.

18 Surdos, ouvi, e vós,

cegos, olhai, para

que possais ver.

19 Quem é cego,

senão o meu servo,

ou surdo

como o meu mensageiro,

a quem envio?

E quem é cego

como o que é perfeito,

e cego como o servo

do Senhor?

20 Tu vês muitas coisas,

mas não as guardas;

ainda

que tenhas os ouvidos abertos,

nada ouves.

21 O Senhor se agradava dele por amor

da sua justiça;

engrandeceu-o pela lei,

e o fez glorioso.

22 Mas este é um povo roubado

e saqueado;

todos estão enlaçados em cavernas,

e escondidos em cárceres;

são postos por presa,

e ninguém há que os livre;

por despojo, e ninguém diz:

Restitui.

23 Quem há entre vós

que ouça isto,

que atenda e ouça o

que há de ser depois?

24 Quem entregou a Jacó por despojo,

e a Israel aos roubadores? Porventura

não foi o Senhor,

aquele contra quem pecamos,

e nos caminhos do qual

não queriam andar,

não dando ouvidos à sua lei?

25 Por isso derramou

sobre eles a indignação

da sua ira, e a força

da guerra,

e lhes pôs labaredas em redor;

porém nisso não atentaram;

e os queimou, mas

não puseram nisso o coração.