1 (63:19b)*Tuom. 5:4; Ps. 68:8Oi, jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas,

niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi,

1(1) niinkuin risut leimahtavat tuleen,

niinkuin vesi tulella kiehuu,

2 että tekisit nimesi tunnetuksi vastustajillesi

ja kansat vapisisivat sinun kasvojesi edessä,

3 (2) kun sinä teet peljättäviä tekoja,

joita emme odottaa voineet!

Oi, jospa astuisit alas,

niin että vuoret järkkyisivät sinun edessäsi!

4 (3) Ei ole ikiajoista kuultu,

ei ole korviin tullut,

ei ole silmä nähnyt

muuta Jumalaa, paitsi sinut,

joka senkaltaisia tekisi häntä odottavalle.

5 (4) Sinä käyt niitä kohden,

jotka ilolla vanhurskautta tekevät

ja jotka sinun teilläsi sinua muistavat.

Katso, sinä vihastuit,

ja me jouduimme synnin alaisiksi;

niin on ollut ikiajoista asti —

saammeko avun?

6 (5)*Ps. 90:5; Hes. 36:17Kaikki me olimme kuin saastaiset,

ja niinkuin tahrattu vaate

oli kaikki meidän vanhurskautemme.

Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet,

ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

7 (6) Ei ole ketään,

joka avukseen huutaa sinun nimeäsi,

joka herää pitämään sinusta kiinni;

sillä sinä olet peittänyt kasvosi meiltä,

jättänyt meidät menehtymään syntiemme valtaan.

8 (7)*Jes. 63:16; Jer. 3:19; Mal. 2:10; Room. 9:20Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme;

me olemme savi, ja sinä olet meidän valajamme,

kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.

9 (8)*Ps. 25:7; Ps. 79:8Älä, Herra, vihastu ylenmäärin,

äläkä ainiaan muistele pahoja tekoja.

Katso ja huomaa,

että me kaikki olemme sinun kansasi.

10 (9) Sinun pyhät kaupunkisi ovat tulleet erämaaksi,

Siion on erämaaksi tullut,

Jerusalem autioksi.

11 (10)*2. Kun. 25:9; 2. Aik. 36:19; Ps. 74:7; Ps. 79:1Meidän pyhä ja ihana temppelimme,

jossa isämme sinua ylistivät,

on tulella poltettu,

ja rauniona on kaikki meille kallisarvoinen.

12 (11) Vaikka nämä näin ovat,

voitko, Herra, pidättää itsesi,

voitko olla vaiti ja vaivata meitä ylenmäärin?

1 Oh! Se fendesses os céus,

e descesses,

e os montes se escoassem

de diante da tua face,

2 Como o fogo abrasador

de fundição,

fogo que faz ferver as águas,

para fazeres notório o teu nome aos teus adversários,

e assim as nações tremessem

da tua

presença!

3 Quando fazias coisas terríveis,

que nunca esperávamos,

descias, e os montes se escoavam diante

da tua face.

4 Porque desde a antiguidade

não se ouviu,

nem com ouvidos se percebeu,

nem com os olhos se viu um Deus além

de ti que trabalha

para aquele

que nele espera.

5 Saíste ao encontro daquele que se alegrava

e praticava justiça e dos que se lembram de ti

nos teus caminhos; eis que te iraste, porque pecamos;

neles há eternidade, para que sejamos salvos.

6 Mas todos nós somos

como o imundo,

e todas as nossas justiças

como trapo da imundícia;

e todos nós murchamos

como a folha,

e as nossas iniquidades

como um vento nos arrebatam.

7 E já ninguém há

que invoque o teu nome,

que se desperte, e te detenhas;

porque escondes de nós o teu rosto,

e nos fazes derreter,

por causa

das nossas iniquidades.

8 Mas agora, ó Senhor,

tu és nosso Pai;

nós o barro

e tu o nosso oleiro;

e todos nós a obra

das tuas mãos.

9 Não te enfureças tanto,

ó Senhor, nem perpetuamente te lembres

da iniquidade; olha, pois,

nós te pedimos,

todos nós somos o teu povo.

10 As tuas santas cidades tornaram-se um deserto;

Sião está feita um deserto,

Jerusalém está

assolada.

11 A nossa santa e gloriosa casa,

em que te louvavam nossos pais,

foi queimada a fogo;

e todas as nossas coisas preciosas se tornaram

em assolação.

12 Conter-te-ias tu ainda

sobre estas coisas,

ó Senhor? Ficarias calado,

e nos afligirias tanto?