1 *Miika 7:13Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi,

mullistaa sen muodon

ja hajottaa sen asukkaat.

2 *Hoos. 4:9Ja niinkuin kansan käy, niin papinkin,

niinkuin orjan, niin hänen herransa,

niinkuin orjattaren, niin hänen emäntänsä,

niinkuin ostajan, niin myyjän,

niinkuin lainanottajan, niin lainanantajan,

niinkuin velallisen, niin velkojankin.

3 Maa tyhjentämällä tyhjennetään

ja ryöstämällä ryöstetään.

Sillä Herra on tämän sanan puhunut.

4 *Joel 1:10Maa murehtii ja lakastuu,

maanpiiri nääntyy ja lakastuu;

kansan ylhäiset maassa nääntyvät.

5 Maa on saastunut asukkaittensa alla,

sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt,

hyljänneet iankaikkisen liiton.

6 *Hes. 7:27; Dan. 9:11Sentähden kirous kalvaa maata,

ja sen asukkaat syystänsä kärsivät;

sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat,

ja vähän jää ihmisiä jäljelle.

7 Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu,

kaikki ilomieliset huokaavat.

8 *Jer. 7:34; Jer. 16:9; Jer. 25:10; Hes. 26:13; Hoos. 2:11Loppunut on vaskirumpujen riemu,

lakannut remuavaisten melu,

loppunut kanteleitten riemu.

9 Ei laulaen viiniä juoda,

väkijuoma käy karvaaksi juojillensa.

10 Kukistettu on autio kaupunki,

joka talo teljetty, sisään pääsemätön.

11 Viinistä on kaduilla valitus,

kaikki ilo on mennyt mailleen,

riemu maasta paennut.

12 Jäljellä on kaupungissa hävitys,

portti on pirstaleiksi lyöty.

13 *Jes. 17:5Sillä niin on käyvä maan päällä,

kansojen keskuudessa,

kuin öljypuuta karistettaessa,

kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä.

14 Ne korottavat äänensä ja riemuitsevat,

ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta:

15 "Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla,

ja meren saarilla Herran, Israelin Jumalan, nimeä".

16 Maan äärestä kuulemme ylistysvirret:

"Ihana on vanhurskaan osa!"

Mutta minä sanon:

"Riutumus, riutumus on minun osani, voi minua:

ryöstäjät ryöstävät,

raastaen ryöstäjät ryöstävät!"

17 *Jer. 48:43Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi,

sinä maan asukas.

18 *1. Moos. 7:11; Aam. 5:19Joka pakenee kauhun ääntä,

se putoaa kuoppaan,

ja joka kuopasta nousee,

se puuttuu paulaan.

Sillä korkeuden akkunat aukenevat

ja maan perustukset järkkyvät.

19 Maa murskaksi musertuu,

maa halkee ja hajoaa,

maa horjuu ja huojuu.

20 Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut,

huojuu niinkuin lehvämaja.

Raskaana painaa sitä sen rikkomus,

se kaatuu eikä enää nouse.

21 Sinä päivänä Herra kostaa

korkeuden sotajoukolle korkeudessa

ja maan kuninkaille maan päällä.

22 Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan

ja suljetaan vankeuteen;

pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään.

23 *Jes. 13:10; Hes. 32:7; Joel 2:31; Joel 3:15Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää,

sillä Herra Sebaot on kuningas

Siionin vuorella ja Jerusalemissa,

ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.

1 Eis que o Senhor esvazia a terra,

e a desola,

e transtorna a sua superfície,

e dispersa os seus moradores.

2 E o que suceder ao povo,

assim sucederá ao sacerdote;

ao servo, como ao seu senhor;

à serva, como à sua senhora;

ao comprador, como ao vendedor;

ao que empresta,

como ao que toma emprestado;

ao que dá usura,

como ao que paga usura.

3 De todo se esvaziará

a terra,

e de todo será saqueada,

porque o Senhor

pronunciou esta palavra.

4 A terra pranteia e se murcha;

o mundo enfraquece e se murcha;

enfraquecem os mais

altos do povo da terra.

5 Na verdade a terra está

contaminada por causa dos seus moradores;

porquanto têm transgredido as leis,

mudado os estatutos, e

quebrado a aliança eterna.

6 Por isso a maldição

tem consumido a terra;

e os que habitam nela

são desolados;

por isso são queimados

os moradores da terra,

e poucos homens restam.

7 Pranteia o mosto,

enfraquece a vide; e

suspiram todos os

alegres de coração.

8 Cessa o folguedo dos tamboris,

acaba o ruído dos

que exultam, e

cessa a alegria da harpa.

9 Com canções não

beberão vinho;

a bebida forte será amarga

para os que a beberem.

10 Demolida está a cidade vazia,

todas as casas fecharam,

ninguém pode entrar.

11 Há lastimoso clamor nas ruas por falta do vinho;

toda a alegria se escureceu,

desterrou-se o gozo da terra.

12 Na cidade só ficou a desolação,

a porta ficou reduzida a ruínas.

13 Porque assim será no

interior da terra, e

no meio destes povos,

como a sacudidura da oliveira, e

como os rabiscos,

quando está acabada a vindima.

14 Estes alçarão a sua voz, e

cantarão com alegria;

e por causa da glória do Senhor

exultarão desde o mar.

15 Por isso glorificai

ao Senhor no oriente, e

nas ilhas do mar,

ao nome do Senhor

Deus de Israel.

16 Dos confins da terra

ouvimos cantar:

Glória ao justo. Mas eu disse:

Emagreço, emagreço,

ai de mim! Os pérfidos

têm tratado perfidamente;

sim, os pérfidos têm

tratado perfidamente.

17 O temor, e a cova,

e o laço vêm sobre ti,

ó morador da terra.

18 E será que aquele

que fugir da voz de temor

cairá na cova,

e o que subir da cova o laço o prenderá;

porque as janelas do alto

estão abertas,

e os fundamentos da terra tremem.

19 De todo está quebrantada

a terra, de todo está

rompida a terra, e

de todo é movida a terra.

20 De todo cambaleará a terra como o ébrio,

e será movida e removida

como a choça de noite;

e a sua transgressão se agravará sobre ela,

e cairá, e nunca mais se levantará.

21 E será que naquele dia o Senhor

castigará os exércitos do alto nas alturas,

e os reis da terra sobre a terra.

22 E serão ajuntados como

presos numa masmorra,

e serão encerrados num cárcere;

e outra vez serão castigados

depois de muitos dias.

23 E a lua se envergonhará,

e o sol se confundirá

quando o Senhor dos

Exércitos reinar no monte Sião

e em Jerusalém,

e perante os seus

anciãos gloriosamente.