1 *Ps. 46:6; Jes. 60:18; Matt. 16:18Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu:

"Meillä on vahva kaupunki,

pelastuksen hän asettaa

muuriksi ja varustukseksi.

2 *Ps. 118:19Avatkaa portit

vanhurskaan kansan käydä sisälle,

joka uskollisena pysyy.

3 *Room. 5:1Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan,

sillä hän turvaa sinuun.

4 *5. Moos. 32:4; Ps. 18:2Turvatkaa Herraan ainiaan,

sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

5 *Jes. 21:9; Jes. 25:2; Jer. 51:8; Ilm. 14:8; Ilm. 18:2Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset,

ylhäisen kaupungin,

hän painoi sen alas, painoi maan tasalle,

syöksi sen tomuun asti.

6 Sitä tallaa jalka, kurjan jalat,

vaivaisten askeleet.

7 *Sananl. 16:17Vanhurskaan polku on suora,

sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

8 *Ps. 119:10,47Niin, sinun tuomioittesi tiellä

me odotamme sinua, Herra;

sinun nimeäsi ja sinun muistoasi

sielu ikävöitsee.

9 *Ps. 63:7; Ps. 88:14; Ps. 130:6Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä,

minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain;

sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata,

oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.

10 Jos jumalaton saa armon,

ei hän opi vanhurskautta;

oikeuden maassa hän tekee vääryyttä

eikä näe Herran korkeutta.

11 Herra, sinun kätesi on kohotettu,

mutta he eivät sitä näe.

He saakoot häpeäksensä nähdä

sinun kiivautesi kansan puolesta;

kuluttakoon heidät tuli,

joka sinun vihollisesi kuluttaa.

12 Herra, sinä saatat meille rauhan,

sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

13 Herra, meidän Jumalamme,

meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä;

sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.

14 *5. Moos. 32:26; Job 14:14; Job 18:17; Ps. 88:11Kuolleet eivät virkoa eloon,

vainajat eivät nouse:

niin sinä olet heille kostanut,

tuhonnut heidät

ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

15 Sinä olet lisännyt kansan, Herra,

olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt,

olet laajentanut kaikki maan rajat.

16 *Ps. 18:7; Ps. 77:3; Hoos. 5:15Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua,

vuodattivat hiljaisia rukouksia,

kun sinä heitä kuritit.

17 Niinkuin raskas vaimo,

joka on synnyttämäisillään,

vääntelehtii ja huutaa kivuissansa,

niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

18 Me olimme raskaina, vääntelehdimme,

mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta:

emme saaneet aikaan pelastusta maalle,

maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.

19 *Hes. 37:3Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon,

minun ruumiini nousevat ylös.

Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte,

sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste,

ja maa tuo vainajat ilmoille.

20 *Ps. 30:6Mene, kansani, kammioihisi

ja sulje ovet jälkeesi,

lymyä hetkinen,

kunnes viha on ohitse mennyt.

21 *1. Moos. 4:10; Saarn. 12:14; Miika 1:3; Matt. 16:27; Matt. 23:35Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan

kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa,

ja maa paljastaa verivelkansa

eikä surmattujansa enää peitä."

1 Naquele dia se entoará este cântico na terra de Judá: Temos uma cidade forte, a que Deus pôs a salvação por muros e antemuros.

2 Abri as portas,

para que entre nelas a nação justa,

que observa a verdade.

3 Tu conservarás em

paz aquele cuja mente está

firme em ti;

porque ele confia em ti.

4 Confiai no Senhor perpetuamente;

porque o Senhor Deus

é uma rocha eterna.

5 Porque ele abate os que habitam no alto,

na cidade elevada;

humilha-a, humilha-a até ao chão,

e derruba-a até ao pó.

6 O pé pisá-la-á;

os pés dos aflitos, e os passos dos pobres.

7 O caminho do justo é todo plano;

tu retamente pesas

o andar do justo.

8 Também no caminho dos teus juízos,

Senhor, te esperamos;

no teu nome e na tua memória está o desejo

da nossa alma.

9 Com minha alma te

desejei de noite,

e com o meu espírito, que está

dentro de mim,

madrugarei a buscar-te;

porque, havendo os

teus juízos na terra,

os moradores do

mundo aprendem justiça.

10 Ainda que se mostre favor ao ímpio,

nem por isso aprende a justiça;

até na terra da retidão

ele pratica a iniquidade,

e não atenta

para a majestade do Senhor.

11 Senhor, a tua mão está

exaltada, mas

nem por isso a veem;

vê-la-ão, porém,

e confundir-se-ão por causa do zelo que tens

do teu povo;

e o fogo consumirá

os teus adversários.

12 Senhor, tu nos darás a paz,

porque tu és o

que fizeste em nós todas as nossas obras.

13 Ó Senhor Deus nosso,

já outros senhores têm

tido domínio sobre nós; porém,

por ti só,

nos lembramos de teu nome.

14 Morrendo eles,

não tornarão a viver;

falecendo,

não ressuscitarão;

por isso os visitaste

e destruíste,

e apagaste toda a sua memória.

15 Tu, Senhor, aumentaste a esta nação,

tu aumentaste a esta nação,

fizeste-te glorioso;

alargaste todos os confins da terra.

16 Ó Senhor, na angústia te buscaram; vindo

sobre eles a tua correção,

derramaram a sua oração secreta.

17 Como a mulher grávida,

quando está próxima a sua hora,

tem dores de parto,

e dá gritos nas suas dores,

assim fomos nós

diante de ti, ó Senhor!

18 Bem concebemos nós e

tivemos dores de parto,

porém demos à luz o vento;

livramento não

trouxemos à terra,

nem caíram os

moradores do mundo.

19 Os teus mortos e também

o meu cadáver viverão e

ressuscitarão;

despertai e exultai,

os que habitais no pó,

porque o teu orvalho será

como o orvalho das ervas,

e a terra lançará de si os mortos.

20 Vai, pois, povo meu,

entra nos teus quartos,

e fecha as tuas portas sobre ti;

esconde-te só por um momento,

até que passe a ira.

21 Porque eis

que o Senhor sairá do seu lugar,

para castigar os

moradores da terra,

por causa da sua iniquidade,

e a terra descobrirá o

seu sangue,

e não encobrirá mais os seus mortos.