1 *Jes. 35:3"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani",

sanoo teidän Jumalanne.

2 "Puhukaa suloisesti Jerusalemille

ja julistakaa sille,

että sen vaivanaika on päättynyt,

että sen velka on sovitettu,

sillä se on saanut Herran kädestä

kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."

3 *Matt. 3:3; Mark. 1:3; Luuk. 1:76; Luuk. 3:4; Joh. 1:23Huutavan ääni kuuluu:

"Valmistakaa Herralle tie erämaahan,

tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.

4 Kaikki laaksot korotettakoon,

kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon;

koleikot tulkoot tasangoksi

ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.

5 Herran kunnia ilmestyy:

kaikki liha saa sen nähdä.

Sillä Herran suu on puhunut."

6 *Job 14:2; Ps. 90:5; Ps. 102:12; Ps. 103:15; 1. Piet. 1:24; Jaak. 1:10Ääni sanoo: "Julista!"

Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?"

Kaikki liha on kuin ruoho,

ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

7 ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu,

kun Herran henkäys puhaltaa siihen.

Totisesti, ruohoa on kansa.

8 *Ps. 119:89; Matt. 5:18; Matt. 24:35; Luuk. 16:17; Luuk. 21:33Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu,

mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

9 Nouse korkealle vuorelle,

Siion, sinä ilosanoman tuoja;

korota voimakkaasti äänesi,

Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja.

Korota, älä pelkää,

sano Juudan kaupungeille:

"Katso, teidän Jumalanne!"

10 *Jes. 62:11; Ilm. 22:12Katso, Herra, Herra tulee voimallisena,

hänen käsivartensa vallitsee.

Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa,

hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

11 *Ps. 23:1; Ps. 80:2; Hes. 34:11,23; Hes. 37:24; Miika 7:14; Joh. 10:11,14Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa,

kokoaa karitsat käsivarrellensa

ja kantaa niitä sylissään,

johdattelee imettäviä lampaita.

12 *Job 38:5; Sananl. 30:4; Jes. 48:13Kuka on kourallaan mitannut vedet

ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat?

Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun,

puntarilla punninnut vuoret,

vaa’alla kukkulat?

13 *Room. 11:34; 1. Kor. 2:16Kuka on Herran Henkeä ohjannut,

ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?

14 Kenen kanssa hän on neuvotellut,

joka olisi hänelle ymmärrystä antanut

ja opettanut oikean polun,

opettanut hänelle tiedon

ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?

15 *Ps. 62:10Katso, kansakunnat ovat

kuin pisara vesisangon uurteessa,

ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa.

Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän.

16 Ei Libanon riittäisi polttopuiksi

eikä sen riista polttouhriksi.

17 Kaikki kansakunnat ovat

niinkuin ei mitään hänen edessään,

ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä.

18 *Jes. 46:5; Ap. t. 17:29Keneenkä siis te vertaatte Jumalan,

ja minkä muotoiseksi te hänet teette?

19 *Jes. 44:12; Jer. 10:3Jumalankuvanko? — Sen valaa valaja,

ja kultaseppä kullalla päällystää,

sepittää sille hopeaketjut.

20 Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen,

se valitsee puun, joka ei lahoa,

hakee taitavan tekijän

pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.

21 Ettekö te tiedä, ettekö kuule,

eikö teille ole alusta asti ilmoitettu,

ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet?

22 *Job 9:8; Ps. 104:2; Jes. 42:5; Jes. 44:24; Jes. 45:12Hän istuu korkealla maanpiirin päällä,

kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat;

hän levittää taivaan niinkuin harson,

pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.

23 *Job 12:21; Ps. 107:40Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi,

saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.

24 Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt,

tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan,

niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat;

myrsky vie heidät kuin oljenkorret.

25 "Keneenkä siis te vertaatte minut,

jonka kaltainen minä olisin", sanoo Pyhä.

26 *Ps. 147:4Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa:

kuka on nämä luonut?

Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina,

joka nimeltä kutsuu ne kaikki;

suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä:

ei yksikään jää häneltä pois.

27 Miksi sinä, Jaakob, sanot

ja sinä, Israel, puhut:

"Minun tieni on Herralta salassa,

minun oikeuteni on joutunut pois

minun Jumalani huomasta"?

28 Etkö tiedä, etkö ole kuullut:

Herra on iankaikkinen Jumala,

joka on luonut maan ääret?

Ei hän väsy eikä näänny,

hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

29 Hän antaa väsyneelle väkeä

ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.

30 Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät,

nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;

31 *Ps. 25:3; Ps. 103:5mutta ne, jotka Herraa odottavat,

saavat uuden voiman,

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

He juoksevat eivätkä näänny,

he vaeltavat eivätkä väsy.

1 Consolai,

consolai o meu povo,

diz o vosso Deus.

2 Falai benignamente a Jerusalém,

e bradai-lhe

que já a sua milícia é acabada,

que a sua iniquidade está expiada

e que já recebeu

em dobro da mão do Senhor,

por todos os

seus pecados.

3 Voz do que clama no deserto:

Preparai o caminho

do Senhor;

endireitai

no ermo vereda a nosso Deus.

4 Todo o vale será exaltado,

e todo o monte

e todo o outeiro será abatido;

e o que é torcido se endireitará,

e o que é áspero

se aplainará.

5 E a glória do Senhor se manifestará,

e toda a carne juntamente a verá,

pois a boca

do Senhor o disse.

6 Uma voz diz: Clama;

e alguém disse:

Que hei

de clamar? Toda a carne é erva

e toda a sua beleza

como a flor do campo.

7 Seca-se a erva, e cai a flor,

soprando nela o Espírito do Senhor.

Na verdade o povo é erva.

8 Seca-se a erva, e cai a flor,

porém a palavra

de nosso Deus subsiste eternamente.

9 Tu, ó Sião,

que anuncias boas novas,

sobe a um monte alto. Tu,

ó Jerusalém,

que anuncias boas novas,

levanta a tua voz fortemente;

levanta-a, não temas,

e dize às cidades de Judá:

Eis aqui está o vosso Deus.

10 Eis que o Senhor Deus virá

com poder

e seu braço dominará por ele;

eis que o seu galardão está

com ele,

e o seu salário diante

da sua face.

11 Como pastor apascentará o seu rebanho;

entre os seus braços recolherá os cordeirinhos,

e os levará

no seu regaço;

as que amamentam

guiará

suavemente.

12 Quem mediu na concha

da sua mão as águas,

e tomou a medida

dos céus aos palmos,

e recolheu numa medida o pó

da terra e pesou os montes

com peso e os outeiros

em balanças?

13 Quem guiou o Espírito

do Senhor, ou

como seu conselheiro

o ensinou?

14 Com quem tomou ele conselho,

que lhe desse entendimento,

e lhe ensinasse o caminho

do juízo,

e lhe ensinasse conhecimento,

e lhe mostrasse o caminho

do entendimento?

15 Eis que as nações são consideradas por ele

como a gota de um balde,

e como o pó miúdo

das balanças;

eis que ele levanta as ilhas

como a uma coisa

pequeníssima.

16 Nem todo o Líbano basta

para o fogo,

nem os seus animais bastam

para holocaustos.

17 Todas as nações são

como nada perante ele;

ele as considera menos do

que nada e como uma coisa vã.

18 A quem, pois,

fareis semelhante a Deus,

ou com

que o comparareis?

19 O artífice funde a imagem,

e o ourives a cobre

de ouro, e forja

para ela cadeias de prata.

20 O empobrecido, que

não pode oferecer tanto,

escolhe madeira que não se apodrece;

artífice sábio busca,

para gravar uma imagem

que não se pode mover.

21 Porventura

não sabeis? Porventura

não ouvis,

ou desde o princípio

não se vos notificou,

ou não atentastes

para os

fundamentos

da terra?

22 Ele é o que está assentado

sobre o círculo da terra,

cujos moradores são

para ele como gafanhotos;

é ele o que estende os céus

como cortina,

e os desenrola como tenda,

para neles habitar;

23 O que reduz a nada os príncipes,

e torna

em coisa vã os juízes

da terra.

24 E mal se tem plantado,

mal se tem semeado,

e mal se tem enraizado

na terra o seu tronco,

já se secam,

quando ele sopra sobre eles,

e um tufão os leva

como a pragana.

25 A quem, pois,

me fareis semelhante,

para que eu lhe seja

igual? Diz o Santo.

26 Levantai ao alto os vossos olhos,

e vede quem criou estas coisas;

foi aquele

que faz sair o exército delas segundo o seu número;

ele as chama a todas pelos seus nomes;

por causa da grandeza

das suas forças,

e porquanto é forte em poder,

nenhuma delas

faltará.

27 Por que dizes, ó Jacó,

e tu falas, ó Israel:

O meu caminho está encoberto

ao Senhor,

e o meu juízo passa despercebido

ao meu Deus?

28 Não sabes, não ouviste

que o eterno Deus, o Senhor,

o Criador dos fins da terra,

nem se cansa

nem se fatiga? É insondável

o seu entendimento.

29 Dá força ao cansado,

e multiplica as forças ao

que não tem nenhum vigor.

30 Os jovens se cansarão

e se fatigarão,

e os moços certamente cairão;

31 Mas os que esperam

no Senhor renovarão as forças,

subirão com asas como águias;

correrão, e não se cansarão;

caminharão, e não se fatigarão.