1 Kuulkaa minua,

te jotka vanhurskauteen pyritte,

te jotka Herraa etsitte.

Katsokaa kalliota, josta olette lohkaistut,

ja kaivos-onkaloa, josta olette kaivetut.

2 *1. Moos. 12:1; 1. Moos. 17:5; Joos. 24:3; Hes. 33:24Katsokaa Aabrahamia, isäänne,

ja Saaraa, joka teidät synnytti.

Sillä hän oli vain yksi, kun minä hänet kutsuin;

mutta minä siunasin hänet ja enensin hänet.

3 *Jes. 61:2Niin Herra lohduttaa Siionin,

lohduttaa kaikki sen rauniot,

hän tekee sen erämaasta kuin Eedenin

ja sen arosta kuin Herran puutarhan;

siellä on oleva riemu ja ilo,

kiitos ja ylistysvirren ääni.

4 *Jes. 2:3Kuuntele minua, kansani,

kuule minua, kansakuntani,

sillä minusta lähtee laki,

ja minä panen oikeuteni valkeudeksi kansoille.

5 *Jes. 42:4Lähellä on minun vanhurskauteni,

minun autuuteni ilmestyy,

minun käsivarteni tuomitsevat kansat;

minua odottavat merensaaret

ja panevat toivonsa minun käsivarteeni.

6 *Ps. 102:27; Luuk. 21:33Nostakaa silmänne taivasta kohti

ja katsokaa maata, joka alhaalla on,

sillä taivaat katoavat kuin savu

ja maa hajoaa kuin vaate

ja sen asukkaat kuolevat kuin sääsket,

mutta minun autuuteni pysyy iankaikkisesti,

ja minun vanhurskauteni ei kukistu.

7 *Ps. 37:31; Ps. 40:9; Matt. 5:11Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette,

kansa, jonka sydämessä on minun lakini:

älkää peljätkö ihmisten pilkkaa

älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa.

8 *Jes. 50:9Sillä koi syö heidät niinkuin vaatteen,

koiperhonen syö heidät niinkuin villan,

mutta minun vanhurskauteni pysyy iankaikkisesti,

minun autuuteni polvesta polveen.

9 *2. Moos. 14:27; 2. Moos. 15:7,10; Ps. 74:13; Ps. 89:11; Jes. 27:1; Jes. 30:7; Jes. 36:6; Hes. 29:3Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan,

sinä Herran käsivarsi;

heräjä niinkuin muinaisina päivinä,

ammoisten sukupolvien aikoina.

Etkö sinä ole se, joka löit Rahabin kuoliaaksi,

joka lävistit lohikäärmeen?

10 *2. Moos. 14:22,29; Ps. 66:6; Jes. 43:16Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren,

suuren syvyyden vedet,

joka teit meren syvänteet tieksi

lunastettujen kulkea?

11 *Jes. 35:10; Joh. 16:20,22; Ilm. 21:4Niin Herran vapahdetut palajavat

ja tulevat Siioniin riemuiten,

päänsä päällä iankaikkinen ilo.

Riemu ja ilo saavuttavat heidät,

mutta murhe ja huokaus pakenevat.

12 *Ps. 56:5; Jes. 40:6; Matt. 10:28; 1. Piet. 1:24Minä, minä olen teidän lohduttajanne;

mikä olet sinä,

että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen,

ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon,

13 *Job 9:8; Ps. 104:2; Jes. 40:23ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt,

joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan,

ja vapiset alati, kaiket päivät, sortajan vihaa,

kun hän tähtää tuhotaksensa?

Mutta missä on sortajan viha?

14 Pian päästetään kumaraan koukistunut

vapaaksi kahleistaan:

ei hän kuole, ei kuoppaan jää,

eikä häneltä leipä puutu.

15 *Job 26:12; Jer. 31:35Minä olen Herra, sinun Jumalasi,

joka liikutan meren, niin että sen aallot pauhaavat,

jonka nimi on Herra Sebaot.

16 *5. Moos. 18:18; Jes. 49:2; Jer. 1:9Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi,

minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon,

pystyttääkseni taivaan ja perustaakseni maan

ja sanoakseni Siionille: "Sinä olet minun kansani".

17 *Ps. 60:5; Ps. 75:9; Jes. 52:1; Jer. 25:15; Ilm. 14:10; Ilm. 16:19Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem,

sinä joka olet juonut Herran kädestä

hänen vihansa maljan,

joka olet päihdyttävän pikarin juonut,

tyhjäksi särpinyt.

18 Ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli synnyttänyt,

ollut häntä taluttamassa;

ei kukaan kaikista lapsista,

jotka hän oli kasvattanut,

hänen käteensä tarttunut.

19 *Jes. 47:9Nämä kohtasivat sinua kaksittain —

kuka sinua surkuttelee —

tuho ja turmio, nälkä ja miekka;

millä voin sinua lohduttaa?

20 *Valit. 2:11,19Tajuttomina makasivat sinun poikasi

joka kadun kulmassa,

niinkuin antiloopit pyydyshaudassa,

täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.

21 Sentähden kuule tätä, sinä poloinen,

joka olet juopunut, vaikka et viinistä:

22 Näin sanoo sinun Herrasi,

Herra sinun Jumalasi,

joka ajaa kansansa asian:

Katso, minä otan sinun kädestäsi

päihdyttävän maljan, vihani pikarin;

ei tarvitse sinun siitä enää juoda.

23 *Jes. 49:26; Sak. 12:2Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen,

jotka sinulle sanoivat:

"Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi";

ja sinä panit selkäsi maaksi

ja kaduksi kulkijoille.

1 Ouvi-me, vós os

que seguis a justiça,

os que buscais ao Senhor. Olhai

para a rocha de onde fostes cortados,

e para a caverna

do poço

de onde fostes cavados.

2 Olhai para Abraão, vosso pai,

e para Sara, que vos deu à luz;

porque, sendo ele só,

o chamei, e o abençoei

e o multipliquei.

3 Porque o Senhor consolará a Sião;

consolará a todos os seus lugares assolados,

e fará o seu deserto

como o Éden,

e a sua solidão

como o jardim do Senhor;

gozo e alegria se achará nela,

ação de graças,

e voz de melodia.

4 Atendei-me, povo meu, e nação minha,

inclinai os ouvidos para mim;

porque de mim sairá a lei,

e o meu juízo farei repousar

para a luz dos povos.

5 Perto está a minha justiça,

vem saindo a minha salvação,

e os meus braços julgarão os povos;

as ilhas me aguardarão,

e no meu braço

esperarão.

6 Levantai os vossos olhos

para os céus,

e olhai para a terra em baixo,

porque os céus desaparecerão

como a fumaça,

e a terra se envelhecerá

como roupa,

e os seus moradores morrerão semelhantemente;

porém a minha salvação durará

para sempre,

e a minha justiça

não será

abolida.

7 Ouvi-me,

vós que conheceis a justiça,

povo em cujo coração está a minha lei;

não temais o opróbrio

dos homens,

nem vos turbeis

pelas suas

injúrias.

8 Porque a traça os roerá

como a roupa,

e o bicho os comerá

como a lã;

mas a minha justiça durará

para sempre,

e a minha salvação

de geração em geração.

9 Desperta, desperta,

veste-te de força,

ó braço do Senhor;

desperta como nos dias passados,

como nas gerações antigas.

Não és tu aquele que cortou

em pedaços a Raabe,

o que feriu ao chacal?

10 Não és tu aquele que secou o mar,

as águas do grande abismo? O

que fez o caminho no fundo

do mar, para

que passassem os remidos?

11 Assim voltarão os resgatados

do Senhor,

e virão a Sião

com júbilo,

e perpétua alegria haverá

sobre as suas cabeças;

gozo e alegria alcançarão,

a tristeza

e o gemido

fugirão.

12 Eu, eu sou aquele

que vos consola;

quem, pois, és tu

para que temas o homem

que é mortal,

ou o filho do homem,

que se tornará em erva?

13 E te esqueces do Senhor que te criou,

que estendeu os céus,

e fundou a terra,

e temes continuamente todo o dia o furor

do angustiador,

quando se prepara para destruir;

pois onde está o furor

do que te atribulava?

14 O exilado cativo depressa será solto,

e não morrerá

na caverna,

e o seu pão

não lhe faltará.

15 Porque eu sou o Senhor teu Deus,

que agito o mar,

de modo

que bramem as suas ondas. O Senhor

dos Exércitos

é o seu nome.

16 E ponho as minhas palavras

na tua boca, e te cubro

com a sombra da minha mão;

para plantar os céus,

e para fundar a terra,

e para dizer a Sião: Tu és o meu povo.

17 Desperta, desperta, levanta-te,

ó Jerusalém, que bebeste

da mão do Senhor o cálice

do seu furor; bebeste

e sorveste os sedimentos

do cálice do atordoamento.

18 De todos os filhos que ela teve,

nenhum há que a guie mansamente;

e de todos os filhos que criou,

nenhum há que a tome pela mão.

19 Estas duas coisas te aconteceram;

quem terá compaixão

de ti? A assolação,

e o quebrantamento,

e a fome,

e a espada! Por

quem te consolarei?

20 Os teus filhos já desmaiaram,

jazem nas entradas

de todos os caminhos,

como o antílope na rede;

cheios estão do furor do Senhor

e da repreensão do teu Deus.

21 Portanto agora ouve isto,

ó aflita, e embriagada,

mas não de vinho.

22 Assim diz o teu Senhor o Senhor,

e o teu Deus,

que pleiteará a causa do seu povo:

Eis que eu tomo

da tua mão o cálice do atordoamento,

os sedimentos do cálice

do meu furor,

nunca mais dele beberás.

23 Porém, pô-lo-ei nas mãos

dos que te entristeceram,

que disseram à tua alma:

Abaixa-te, e passaremos

sobre ti;

e tu puseste as tuas costas

como chão, e como caminho,

aos viandantes.