1 *Jes. 34:6Kuka tuolla tulee Edomista,

tulipunaisissa vaatteissa Bosrasta,

tuo puvultansa komea, joka uljaana astelee

suuressa voimassansa?

"Minä, joka puhun vanhurskautta,

joka olen voimallinen auttamaan."

2 *Ilm. 19:13Miksi on punaa sinun puvussasi,

miksi ovat vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?

3 "Kuurnan minä poljin, minä yksinäni,

ei ketään kansojen joukosta ollut minun kanssani;

minä poljin heidät vihassani,

tallasin heidät kiivaudessani,

ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni

ja minä tahrasin koko pukuni.

4 *Jes. 34:8; Jes. 61:2; Jer. 51:6Sillä koston päivä oli minun mielessäni

ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut.

5 *Jes. 59:16Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,

ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut.

Silloin minun oma käsivarteni minua auttoi,

ja minun vihani minua tuki.

6 *Jes. 19:14; Jes. 24:20; Jer. 48:26Ja minä tallasin kansat vihassani

ja juovutin heidät kiivaudellani;

minä vuodatin maahan heidän verensä."

7 *Ps. 103:1; Ps. 105:5Herran armotöitä minä julistan,

Herran ylistettäviä tekoja,

kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt,

suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan,

mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa

ja suuressa armossansa.

8 Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani,

he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä";

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi.

9 *2. Moos. 13:21; 2. Moos. 14:19; 2. Moos. 23:20,23; 2. Moos. 32:34; Jes. 46:4Kaikissa heidän ahdistuksissansa

oli hänelläkin ahdistus,

ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät.

Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään

hän lunasti heidät,

nosti heitä ja kantoi heitä

kaikkina muinaisina päivinä.

10 *Ef. 4:30Mutta he niskoittelivat

ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;

ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa,

hän itse soti heitä vastaan.

11 *2. Moos. 14:29; 4. Moos. 11:25; Ps. 77:21Silloin hänen kansansa muisti muinaisia päiviä,

muisti Moosesta:

Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä,

heidät ynnä hänen laumansa paimenen?

Missä on hän, joka pani tämän sydämeen

Pyhän Henkensä;

12 hän, joka antoi kunniansa käsivarren

kulkea Mooseksen oikealla puolella,

joka halkaisi vedet heidän edestänsä

tehdäkseen itsellensä iankaikkisen nimen;

13 hän, joka kuljetti heitä syvyyksissä

niinkuin hevosia erämaassa,

eivätkä he kompastelleet?

14 Niinkuin karja astuu alas laaksoon,

niin vei Herran Henki heidät lepoon.

Niin sinä olet kansaasi johdattanut,

tehdäksesi itsellesi kunniallisen nimen.

15 *5. Moos. 26:15; Ps. 80:15Katsele taivaasta,

katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta.

Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi?

Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi

ovat minulta sulkeutuneet.

16 *Saarn. 9:5; Jes. 43:3,11; Jes. 64:8; Mal. 2:10Sinähän olet meidän isämme,

sillä Aabraham ei meistä tiedä

eikä Israel meitä tunne:

sinä, Herra, olet meidän isämme;

"meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi.

17 *2. Moos. 32:13Miksi sallit meidän eksyä pois

sinun teiltäsi, Herra,

ja annoit meidän sydämemme paatua,

niin ettemme sinua pelkää?

Palaja takaisin palvelijaisi tähden,

perintöosasi sukukuntain tähden.

18 *Ps. 74:7; Ps. 79:1Vähän aikaa vain sinun pyhä kansasi

sai pitää perintönsä;

meidän ahdistajamme ovat tallanneet sinun pyhäkkösi.

19 Me olemme niinkuin ne,

joita sinä et ole ikinä hallinnut,

olemme, niinkuin ei meitä olisi otettu sinun nimiisi.

1 Quem é este, que vem de Edom,

de Bozra, com vestes tintas;

este que é glorioso em sua vestidura,

que marcha com a sua grande força? Eu,

que falo em justiça,

poderoso para salvar.

2 Por que está vermelha a tua vestidura,

e as tuas roupas

como as daquele

que pisa no lagar?

3 Eu sozinho pisei no lagar,

e dos povos ninguém houve comigo;

e os pisei na minha ira,

e os esmaguei no meu furor;

e o seu sangue salpicou as minhas vestes,

e manchei

toda a minha

vestidura.

4 Porque o dia

da vingança estava no meu coração;

e o ano

dos meus remidos é chegado.

5 E olhei, e não havia quem me ajudasse;

e admirei-me de

não haver quem me sustivesse,

por isso o meu braço me trouxe a salvação,

e o meu

furor me

susteve.

6 E atropelei os povos na minha ira,

e os embriaguei no meu furor;

e a sua força derrubei por terra.

7 As benignidades do Senhor mencionarei,

e os muitos louvores do Senhor,

conforme tudo quanto o Senhor nos concedeu;

e grande bondade

para com a casa de Israel,

que usou

com eles segundo as suas misericórdias,

e segundo a multidão

das suas

benignidades.

8 Porque dizia:

Certamente eles são meu povo,

filhos que não mentirão;

assim ele se fez o seu Salvador.

9 Em toda a angústia deles ele foi angustiado,

e o anjo da sua presença os salvou;

pelo seu amor,

e pela sua compaixão ele os remiu;

e os tomou,

e os conduziu todos os dias

da antiguidade.

10 Mas eles foram rebeldes,

e contristaram o seu Espírito Santo;

por isso se lhes tornou

em inimigo,

e ele mesmo pelejou contra eles.

11 Todavia se lembrou dos dias

da antiguidade, de Moisés,

e do seu povo, dizendo:

Onde está agora o

que os fez subir do mar

com os pastores

do seu rebanho? Onde está o

que pôs

no meio deles o seu Espírito Santo?

12 Aquele cujo braço glorioso ele fez andar

à mão direita

de Moisés,

que fendeu as águas diante deles,

para fazer

para si um

nome eterno?

13 Aquele que os guiou

pelos abismos, como o cavalo

no deserto, de modo

que nunca tropeçaram?

14 Como o animal que desce

ao vale, o Espírito

do Senhor lhes deu descanso;

assim guiaste ao teu povo,

para te fazeres

um nome glorioso.

15 Atenta desde os céus,

e olha desde a tua santa

e gloriosa habitação. Onde estão o teu zelo

e as tuas obras poderosas? A comoção

das tuas entranhas,

e das tuas misericórdias,

detém-se

para comigo?

16 Mas tu és nosso Pai, ainda

que Abraão não nos conhece,

e Israel não nos reconhece;

tu, ó Senhor, és nosso Pai;

nosso Redentor desde a

antiguidade é o teu nome.

17 Por que, ó Senhor,

nos fazes errar

dos teus caminhos? Por que endureces o nosso coração,

para que

não te temamos? Volta,

por amor dos teus servos,

às tribos

da tua herança.

18 Só por um pouco

de tempo o teu santo povo a possuiu;

nossos adversários

pisaram o teu

santuário.

19 Somos feitos como aqueles

sobre quem tu nunca dominaste,

e como os que nunca se chamaram

pelo teu nome.