1 *Jes. 1:18; Jes. 43:26Vaietkaa minun edessäni, te merensaaret.

Kansat verestäkööt voimansa,

astukoot esiin ja puhukoot sitten;

käykäämme oikeutta keskenämme.

2 *Jes. 45:1Kuka herätti päivänkoiton maasta hänet,

jota vanhurskaus seuraa joka askeleella?

Kuka antaa kansat hänen valtaansa,

kukistaa kuninkaat hänen jalkoihinsa?

Kuka muuttaa heidän miekkansa tomuksi,

heidän jousensa lentäviksi oljenkorsiksi?

3 Hän ajaa heitä takaa,

samoaa vammatonna polkua,

hänen jalkainsa ennen kulkematonta.

4 *Jes. 43:10; Jes. 44:6,8; Jes. 48:12; Ilm. 1:8,17; Ilm. 22:13Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut?

Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin:

minä, Herra, joka olen ensimmäinen

ja viimeisten luona vielä sama.

5 Merensaaret näkivät sen ja peljästyivät,

maan ääret vapisivat.

He lähestyivät, he tulivat,

6 he auttoivat toinen toistaan

ja sanoivat toisillensa: "Ole luja!"

7 Valaja rohkaisee kultaseppää,

levyn vasaroitsija alasimen iskijää;

hän sanoo juotoksesta: "Se on hyvä",

ja vahvistaa sen nauloilla, niin ettei se horju.

8 *2. Moos. 19:5; 5. Moos. 7:6; 5. Moos. 10:15; 5. Moos. 14:2; 2. Aik. 20:7; Luuk. 1:54; Jaak. 2:23Mutta sinä Israel, minun palvelijani,

sinä Jaakob, jonka minä olen valinnut,

Aabrahamin, minun ystäväni, siemen,

9 *Jes. 43:1; Jes. 44:1jonka minä olen ottanut maan ääristä

ja kutsunut maan kaukaisimmilta periltä,

jolle minä sanoin: "Sinä olet minun palvelijani,

sinut minä olen valinnut

enkä sinua halpana pitänyt",

10 *Ps. 63:9; Jes. 43:5älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;

älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi;

minä vahvistan sinua, minä autan sinua,

minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

11 *2. Moos. 23:22; Job 8:22Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki,

jotka palavat vihasta sinua vastaan;

tyhjiin raukeavat ja hukkuvat,

jotka sinun kanssasi riitelevät.

12 *Ps. 37:36Hakemallakaan et löydä niitä,

jotka sinua vastaan taistelivat;

tyhjiin raukeavat ja lopun saavat,

jotka sinun kanssasi sotivat.

13 *5. Moos. 31:6; Joos. 1:9Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi,

tartun sinun oikeaan käteesi,

minä sanon sinulle:

"Älä pelkää, minä autan sinua".

14 *Job 25:6; Luuk. 12:32Älä pelkää, Jaakob, sinä mato,

sinä Israelin vähäinen väki:

minä autan sinua, sanoo Herra,

ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.

15 Katso, minä panen sinut

raastavaksi puimaäkeeksi,

uudeksi, monihampaiseksi.

Sinä puit ja rouhennat vuoret,

muutat kukkulat akanoiksi;

16 sinä ne viskaat, ja tuuli ne vie

ja myrsky ne hajottaa.

Mutta sinä iloitset Herrassa,

Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.

17 Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole;

heidän kielensä kuivuu janosta.

Mutta minä, Herra, kuulen heitä,

minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.

18 *Ps. 107:35; Jes. 35:7Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin,

lähteet laaksojen pohjiin;

minä muutan erämaan vesilammikoiksi

ja hietikon hetteiköksi.

19 *Jes. 55:13Minä kasvatan erämaahan setripuita,

akasioita, myrttejä ja öljypuita;

minä istutan arolle kypressejä,

jalavia ynnä hopeakuusia,

20 jotta he näkisivät ja tietäisivät,

huomaisivat ja myös ymmärtäisivät,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

Israelin Pyhä sen luonut.

21 Tuokaa esiin riita-asianne,

sanoo Herra,

esittäkää todisteenne,

sanoo Jaakobin kuningas.

22 *Jes. 43:9; Jes. 44:7Esittäkööt ja ilmoittakoot meille,

mitä tapahtuva on;

ilmoittakaa entiset, mitä ne olivat,

tarkataksemme ja tietääksemme,

mitä niistä on tullut,

tahi antakaa meidän kuulla tulevaisia.

23 Ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu,

tietääksemme, oletteko te jumalia.

Tehkää hyvää tai tehkää pahaa,

niin me katsomme ja ihmettelemme.

24 Katso, te olette pelkkää tyhjää,

ja teidän tekonne ovat turhat.

Kauhistus se, joka teidät valitsee!

25 Minä herätin pohjoisesta hänet,

ja hän tuli,

päivänkoitosta hänet, joka rukoilee minun nimeäni,

ja hän tallaa käskynhaltijoita kuin lokaa,

niinkuin savenvalaja savea sotkee.

26 Kuka on sen alunpitäen ilmoittanut,

että olisimme sen tienneet,

ja edeltäpäin, niin että voisimme sanoa:

"Hän oli oikeassa"?

Ei kukaan sitä ilmoittanut,

ei kukaan sitä kuuluttanut,

ei kukaan kuullut teiltä sanaakaan.

27 Minä ensimmäisenä sanon Siionille:

"Katso, katso, siinä ne ovat!"

ja annan Jerusalemille ilosanomantuojan.

28 Minä katselen ympärilleni,

mutta ei ole ketään;

ei kenkään näistä voi antaa neuvoa,

että kysyisin heiltä ja he vastaisivat.

29 *Jes. 44:9; Jer. 10:3,14; Jer. 51:17Katso, kaikki he ovat pelkkää petosta,

turhat ovat heidän työnsä;

tuulta ja tyhjää ovat heidän valetut kuvansa.

1 Calai-vos perante mim,

ó ilhas,

e os povos renovem as forças;

cheguem-se, e então falem;

cheguemo-nos

juntos a juízo.

2 Quem suscitou

do oriente o justo

e o chamou

para o seu pé? Quem deu as nações

à sua face e o fez dominar

sobre reis? Ele os entregou

à sua espada como o pó

e como pragana arrebatada

pelo vento

ao seu arco.

3 Ele os persegue e passa

em paz,

por uma vereda por onde os seus

pés nunca tinham caminhado.

4 Quem operou e fez isto,

chamando as gerações desde o princípio? Eu o Senhor,

o primeiro,

e com

os últimos eu mesmo.

5 As ilhas o viram,

e temeram; os fins

da terra tremeram;

aproximaram-se, e vieram.

6 Um ao outro ajudou,

e ao seu irmão disse: Esforça-te.

7 E o artífice animou ao ourives,

e o que alisa com o martelo

ao que bate na bigorna,

dizendo da coisa soldada:

Boa é. Então com pregos a firma,

para que

não venha a mover-se.

8 Porém tu, ó Israel,

servo meu, tu Jacó,

a quem elegi descendência

de Abraão, meu amigo;

9 Tu a quem tomei desde os fins

da terra,

e te chamei dentre os seus mais excelentes,

e te disse:

Tu és o meu servo,

a ti escolhi

e nunca te rejeitei.

10 Não temas, porque eu sou contigo;

não te assombres,

porque eu sou teu Deus;

eu te fortaleço,

e te ajudo,

e te sustento com a destra

da minha justiça.

11 Eis que, envergonhados

e confundidos serão todos os

que se indignaram contra ti;

tornar-se-ão em nada,

e os que contenderem contigo,

perecerão.

12 Buscá-los-ás, porém

não os acharás;

os que pelejarem contigo,

tornar-se-ão em nada,

e como coisa que não é nada,

os que guerrearem contigo.

13 Porque eu, o Senhor teu Deus,

te tomo pela tua mão direita;

e te digo: Não temas,

eu te ajudo.

14 Não temas, tu verme

de Jacó, povozinho

de Israel; eu te ajudo,

diz o Senhor,

e o teu redentor é o Santo

de Israel.

15 Eis que farei

de ti um trilho novo,

que tem dentes agudos;

os montes trilharás

e moerás;

e os outeiros tornarás

como a pragana.

16 Tu os padejarás

e o vento os levará,

e o redemoinho os espalhará;

mas tu te alegrarás

no Senhor e te gloriarás

no Santo de Israel.

17 Os aflitos

e necessitados buscam águas,

e não há,

e a sua língua se seca de sede;

eu o Senhor os ouvirei,

eu, o Deus de Israel

não os

desampararei.

18 Abrirei rios em lugares altos,

e fontes no meio dos vales;

tornarei o deserto em lagos

de águas, e a terra seca

em mananciais de água.

19 Plantarei no deserto o cedro,

a acácia, e a murta, e a oliveira;

porei no ermo juntamente a faia,

o pinheiro e o álamo.

20 Para que todos vejam,

e saibam, e considerem,

e juntamente entendam que a mão

do Senhor fez isto,

e o Santo de Israel o criou.

21 Apresentai a vossa demanda,

diz o Senhor;

trazei as vossas firmes razões,

diz o Rei de Jacó.

22 Tragam e anunciem-nos as coisas

que hão de acontecer;

anunciai-nos as coisas passadas,

para que atentemos

para elas,

e saibamos o fim delas;

ou fazei-nos ouvir

as coisas futuras.

23 Anunciai-nos as coisas

que ainda hão de vir,

para que saibamos

que sois deuses;

ou fazei bem,

ou fazei mal, para que

nos assombremos,

e juntamente o vejamos.

24 Eis que sois menos do

que nada

e a vossa obra é menos

do que nada;

abominação é quem vos escolhe.

25 Suscitei a um do norte,

e ele há de vir;

desde o nascimento do sol invocará o meu nome;

e virá sobre os príncipes,

como sobre o lodo e,

como o oleiro pisa o barro,

os pisará.

26 Quem anunciou isto desde o princípio,

para que o possamos saber,

ou desde antes,

para que digamos:

Justo é? Porém

não há quem anuncie,

nem tampouco quem manifeste,

nem tampouco

quem ouça

as vossas palavras.

27 Eu sou o que primeiro direi a Sião:

Eis que ali estão;

e a Jerusalém darei um anunciador

de boas novas.

28 E quando olhei,

não havia ninguém;

nem mesmo entre estes,

conselheiro algum havia a quem perguntasse

ou que me

respondesse palavra.

29 Eis que todos são vaidade;

as suas obras não são coisa alguma;

as suas imagens

de fundição são vento e confusão.