1 Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani,

ja Israel, jonka minä olen valinnut.

2 *Jes. 41:9; Jes. 43:1,5; Jer. 30:10; Jer. 46:27Näin sanoo Herra, sinun Luojasi,

joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta,

joka sinua auttaa:

Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob,

sinä Jesurun*Vrt. muistutus 5. Moos. 32:15., jonka minä olen valinnut.

3 *Jes. 35:6; Joel 2:28; Joh. 7:38; Ap. t. 2:17Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle

ja virrat kuivan maan päälle.

Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle

ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,

4 *Ps. 1:3; Jer. 17:8; Ps. 87:4niin että ne kasvavat nurmikossa

kuin pajut vesipurojen partaalla.

5 Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma",

mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä,

mikä piirtää käteensä: "Herran oma",

ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.

6 *Jes. 41:4; Jes. 45:5; Jes. 45:14,21; Jes. 48:12; Ilm. 1:8,17; Ilm. 22:13Näin sanoo Herra, Israelin kuningas,

ja sen lunastaja, Herra Sebaot:

Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen,

ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.

7 *Jes. 41:22; Jes. 43:9Kuka on minun kaltaiseni?

Hän julistakoon ja ilmoittakoon

ja osoittakoon sen minulle,

siitä alkaen kuin minä perustin

ikiaikojen kansan.

He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.

8 *5. Moos. 4:35; 5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:2; Ps. 18:32; Jes. 43:10,12; 1. Kor. 8:4Älkää vavisko älkääkä peljätkö.

Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla

ja sinulle ilmoittanut,

ja te olette minun todistajani:

Onko muuta Jumalaa kuin minä?

Ei ole muuta pelastuskalliota,

minä en ketään tunne.

9 *Jes. 41:24,29; Jer. 10:14; Jer. 51:17Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. 10 *Ps. 115:4; Ps. 135:15Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. 11 *Ps. 97:7; Jes. 1:29; Jes. 42:17; Jes. 45:16Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!

12 Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. 13 *Jes. 40:19; Jes. 41:7; Jer. 10:3; Ap. t. 19:24Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. 14 Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. 15 Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. 16 Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean". 17 Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani". 18 *Jes. 45:20Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. 19 Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!" 20 Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?"

21 *Jer. 43:1Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel,

sillä sinä olet minun palvelijani.

Minä olen sinut valmistanut,

sinä olet minun palvelijani:

en unhota minä sinua, Israel.

22 *Jes. 1:18; Jes. 43:25Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi

niinkuin pilven

ja sinun syntisi niinkuin sumun.

Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.

23 *Ps. 96:11; Ps. 98:7; Jes. 49:13Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee;

riemuitkaa, te maan syvyydet,

puhjetkaa riemuun, te vuoret,

ynnä metsä ja kaikki sen puut;

sillä Herra lunastaa Jaakobin,

kirkastaa itsensä Israelissa.

24 *Job 9:8; Ps. 104:2,5; Ps. 115:3; Ps. 135:6; Jes. 40:22; Jes. 42:5; Jer. 32:17Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,

joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta:

Minä olen Herra, joka teen kaiken,

joka yksinäni jännitin taivaan,

joka levitin maan — kuka oli minun kanssani? —

25 *Jes. 29:14; 1. Kor. 1:19joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit,

teen taikurit tyhmiksi,

joka panen tietäjät peräytymään

ja muutan heidän tietonsa

typeryydeksi.

26 Mutta palvelijani sanan minä toteutan

ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon.

Minä olen se, joka Jerusalemille sanon:

"Sinussa asuttakoon!"

ja Juudan kaupungeille:

"Teidät rakennettakoon!"

Sen rauniot minä kohotan.

27 *Jes. 43:16Minä olen se, joka sanon syvyydelle:

"Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!"

28 *2. Aik. 36:22; Esra 1:1; Esra 5:13; Jes. 45:1,13joka sanon Koorekselle:

"Minun paimeneni!"

Hän täyttää kaiken minun tahtoni,

hän sanoo Jerusalemille:

"Sinut rakennettakoon!"

ja temppelille:

"Sinut perustettakoon!"

1 Agora, pois, ouve, ó Jacó,

servo meu, e tu,

ó Israel, a quem escolhi.

2 Assim diz o Senhor que te criou

e te formou desde o ventre,

e que te ajudará: Não temas,

ó Jacó, servo meu, e tu,

Jesurum, a quem escolhi.

3 Porque derramarei água

sobre o sedento, e rios

sobre a terra seca;

derramarei o meu Espírito

sobre a tua posteridade,

e a minha bênção

sobre os teus descendentes.

4 E brotarão como a erva,

como salgueiros junto aos ribeiros

das águas.

5 Este dirá: Eu sou do Senhor;

e aquele se chamará

do nome de Jacó;

e aquele outro escreverá

com a sua mão ao Senhor,

e por sobrenome tomará o nome

de Israel.

6 Assim diz o Senhor,

Rei de Israel, e seu Redentor,

o Senhor dos Exércitos:

Eu sou o primeiro,

e eu sou o último,

e fora de mim não há Deus.

7 E quem proclamará como eu,

e anunciará isto,

e o porá em ordem perante mim,

desde que ordenei um povo eterno?

E anuncie-lhes as coisas vindouras,

e as que

ainda hão

de vir.

8 Não vos assombreis,

nem temais;

porventura desde então

não vo-lo fiz ouvir,

e não vo-lo anunciei?

Porque vós sois as minhas testemunhas. Porventura há outro Deus fora

de mim? Não,

não há outra Rocha

que eu

conheça.

9 Todos os artífices de imagens de escultura são vaidade, e as suas coisas mais desejáveis são de nenhum préstimo; e suas próprias testemunhas, nada veem nem entendem para que sejam envergonhados. 10 Quem forma um deus, e funde uma imagem de escultura, que é de nenhum préstimo? 11 Eis que todos os seus companheiros ficarão confundidos, pois os mesmos artífices não passam de homens; ajuntem-se todos, e levantem-se; assombrar-se-ão, e serão juntamente confundidos.

12 O ferreiro, com a tenaz, trabalha nas brasas, e o forma com martelos, e o lavra com a força do seu braço; ele tem fome e a sua força enfraquece, e não bebe água, e desfalece.

13 O carpinteiro estende a régua, desenha-o com uma linha, aplaina-o com a plaina, e traça-o com o compasso; e o faz à semelhança de um homem, segundo a forma de um homem, para ficar em casa.

14 Quando corta para si cedros, toma, também, o cipreste e o carvalho; assim escolhe dentre as árvores do bosque; planta um olmeiro, e a chuva o faz crescer. 15 Então serve ao homem para queimar; e toma deles, e se aquenta, e os acende, e coze o pão; também faz um deus, e se prostra diante dele; também fabrica uma imagem de escultura, e ajoelha-se diante dela. 16 Metade dele queima no fogo, com a outra metade prepara a carne para comer, assa-a e farta-se dela; também se aquenta, e diz: Ora já me aquentei, já vi o fogo. 17 Então do resto faz um deus, uma imagem de escultura; ajoelha-se diante dela, e se inclina, e roga-lhe, e diz: Livra-me, porquanto tu és o meu deus.

18 Nada sabem, nem entendem; porque tapou os olhos para que não vejam, e os seus corações para que não entendam. 19 E nenhum deles cai em si, e já não têm conhecimento nem entendimento para dizer: Metade queimei no fogo, e cozi pão sobre as suas brasas, assei sobre elas carne, e a comi; e faria eu do resto uma abominação? Ajoelhar-me-ei ao que saiu de uma árvore? 20 Apascenta-se de cinza; o seu coração enganado o desviou, de maneira que já não pode livrar a sua alma, nem dizer: Porventura não há uma mentira na minha mão direita?

21 Lembra-te destas coisas,

ó Jacó, e Israel,

porquanto és meu servo;

eu te formei, meu servo és,

ó Israel, não me esquecerei de ti.

22 Apaguei as tuas transgressões

como a névoa, e os teus pecados

como a nuvem; torna-te para mim,

porque eu te remi.

23 Cantai alegres, vós, ó céus,

porque o Senhor o fez;

exultai vós, as partes mais baixas da terra;

vós, montes, retumbai com júbilo;

também vós, bosques,

e todas as suas árvores;

porque o Senhor remiu a Jacó,

e glorificou-se em Israel.

24 Assim diz o Senhor,

teu redentor,

e que te formou desde o ventre:

Eu sou o Senhor

que faço tudo,

que sozinho estendo os céus,

e espraio a terra

por mim mesmo;

25 Que desfaço os sinais

dos inventores de mentiras,

e enlouqueço os adivinhos;

que faço tornar atrás os sábios,

e converto

em loucura o

conhecimento deles;

26 Que confirmo a palavra

do seu servo,

e cumpro o conselho

dos seus mensageiros;

que digo a Jerusalém:

Tu serás habitada,

e às cidades de Judá:

Sereis edificadas,

e eu levantarei

as suas ruínas;

27 Que digo à profundeza: Seca-te,

e eu secarei os teus rios.

28 Que digo de Ciro:

É meu pastor,

e cumprirá tudo o que me apraz,

dizendo também a Jerusalém:

Tu serás edificada;

e ao templo:

Tu serás fundado.