1 *Jes. 26:5Astu alas ja istu tomuun,

sinä neitsyt, tytär Baabel,

istu maahan, valtaistuinta vailla,

sinä Kaldean tytär;

sillä ei sinua enää kutsuta

hempeäksi ja hekumalliseksi.

2 Tartu käsikiviin ja jauha jauhoja,

riisu huntusi, nosta helmuksesi,

paljasta sääresi, kahlaa jokien poikki.

3 *Jes. 3:17; Nah. 3:5Häpysi paljastuu, häpeäsi näkyy;

minä kostan enkä ainoatakaan armahda.

4 Meidän lunastajamme nimi on Herra Sebaot,

Israelin Pyhä.

5 Istu äänetönnä ja väisty pimeään,

sinä Kaldean tytär;

sillä ei sinua enää kutsuta

valtakuntien valtiattareksi.

6 Minä vihastuin kansaani,

annoin häväistä perintöni,

minä annoin heidät sinun käsiisi;

et osoittanut sinä heille sääliä,

vanhuksellekin sinä teit ikeesi ylen raskaaksi.

7 *Ilm. 18:7Ja sinä sanoit: "Iäti minä olen valtiatar",

niin ettet näitä mieleesi pannut,

et loppua ajatellut.

8 *Sef. 2:15Mutta nyt kuule tämä, sinä hekumassa-eläjä,

joka istut turvallisena,

joka sanot sydämessäsi:

"Minä, eikä ketään muuta!

Minä en ole leskenä istuva

enkä lapsettomuudesta tietävä."

9 *Jes. 51:19Mutta nämä molemmat tulevat sinun osaksesi

äkisti, yhtenä päivänä:

lapsettomuus ja leskeys;

ne kohtaavat sinua täydeltänsä,

huolimatta velhouksiesi paljoudesta,

loitsujesi suuresta voimasta.

10 Sinä luotit pahuuteesi,

sinä sanoit: "Ei kukaan minua näe".

Sinun viisautesi ja tietosi,

ne sinut eksyttivät,

ja niin sinä sanoit sydämessäsi:

"Minä, eikä ketään muuta!"

11 Sentähden kohtaa sinua onnettomuus,

jota et osaa manata pois;

sinut yllättää tuho,

josta et lunnailla pääse,

äkkiä kohtaa sinua perikato, aavistamattasi.

12 Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi,

joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti:

ehkä hyvinkin saat avun, ehkä herätät pelkoa.

13 Sinä olet väsyttänyt itsesi

paljolla neuvottelullasi.

Astukoot esiin ja auttakoot sinua

taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät,

jotka kuu kuulta ilmoittavat,

mitä sinulle tapahtuva on.

14 Katso, he ovat kuin kuivat korret:

tuli polttaa heidät;

he eivät pelasta henkeään liekin vallasta.

Se ei ole hiillos heidän lämmitelläkseen

eikä valkea, jonka ääressä istutaan.

15 Tämän saat sinä niistä,

joista olet vaivaa nähnyt:

ne, joiden kanssa olet kauppaa käynyt

hamasta nuoruudestasi asti,

harhailevat kukin haarallensa,

ei kukaan sinua pelasta.

1 Desce, e assenta-te no pó,

ó virgem filha de Babilônia;

assenta-te no chão;

já não há trono,

ó filha dos caldeus,

porque nunca mais serás chamada a tenra

nem a

delicada.

2 Toma a mó, e mói a farinha;

remove o teu véu,

descalça os pés,

descobre as pernas

e passa os rios.

3 A tua vergonha se descobrirá,

e ver-se-á o teu opróbrio;

tomarei vingança,

e não pouparei a homem algum.

4 O nosso redentor cujo nome é o Senhor

dos Exércitos,

é o Santo de Israel.

5 Assenta-te calada,

e entra nas trevas,

ó filha dos caldeus,

porque nunca mais serás chamada senhora

de reinos.

6 Muito me agastei

contra o meu povo,

profanei a minha herança,

e os entreguei na tua mão;

porém não usaste

com eles de misericórdia,

e até

sobre os velhos fizeste

muito pesado o teu jugo.

7 E disseste: Eu serei senhora

para sempre; até agora

não te importaste

com estas coisas,

nem te lembraste do fim delas.

8 Agora, pois, ouve isto,

tu que és dada a prazeres,

que habitas tão segura,

que dizes no teu coração:

Eu o sou, e fora de mim

não há outra;

não ficarei viúva,

nem conhecerei a perda de filhos.

9 Porém ambas estas coisas virão

sobre ti num momento,

no mesmo dia, perda de filhos e viuvez;

em toda a sua plenitude virão

sobre ti, por causa

da multidão das tuas feitiçarias,

e da grande abundância

dos teus muitos

encantamentos.

10 Porque confiaste

na tua maldade e disseste:

Ninguém me pode ver;

a tua sabedoria

e o teu conhecimento,

isso te fez desviar,

e disseste no teu coração:

Eu sou, e fora de mim

não há outra.

11 Portanto sobre ti virá o mal,

sem que saibas a sua origem,

e tal destruição cairá

sobre ti,

sem que a possas evitar;

e virá

sobre ti

de repente desolação

que não

poderás

conhecer.

12 Deixa-te estar

com os teus encantamentos,

e com a multidão

das tuas feitiçarias,

em que trabalhaste desde a tua mocidade,

a ver se podes tirar proveito,

ou se

porventura

te podes

fortalecer.

13 Cansaste-te na multidão

dos teus conselhos;

levantem-se

pois agora os agoureiros dos céus,

os que contemplavam os astros,

os prognosticadores das luas novas,

e salvem-te do que há

de vir sobre ti.

14 Eis que serão como a pragana,

o fogo os queimará;

não poderão salvar a sua vida

do poder das chamas;

não haverá brasas,

para se aquentar,

nem fogo

para se assentar junto dele.

15 Assim serão

para contigo aqueles

com quem trabalhaste,

os teus negociantes desde a tua mocidade;

cada qual irá vagueando

pelo seu caminho;

ninguém te

salvará.