1 *Jes. 56:3,6Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon. 2 *Jes. 61:5Kansat ottavat heidät ja tuovat heidät heidän kotiinsa, ja Israelin heimo saa heidät Herran maassa omiksensa, orjiksi ja orjattariksi, ja he vangitsevat vangitsijansa ja vallitsevat käskijöitänsä.

3 Ja sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivastasi, tuskastasi ja siitä kovasta työstä, jota sinulla teetettiin, 4 sinä virität tämän pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanot:

"Kuinka on käskijästä tullut loppu,

tullut loppu ahdistuksesta!

5 *Jes. 9:3Herra on murtanut jumalattomain sauvan,

valtiaitten vitsan,

6 joka kiukussa löi kansoja,

löi lakkaamatta,

joka vihassa vallitsi kansakuntia,

vainosi säälimättä.

7 Kaikki maa on saanut levon ja rauhan,

he puhkeavat riemuun.

8 Kypressitkin sinusta iloa pitävät

sekä Libanonin setrit:

'Sinun maata mentyäsi

ei nouse kukaan meitä hakkaamaan'.

9 Tuonela tuolla alhaalla liikkuu sinun tähtesi,

ottaaksensa sinut vastaan, kun tulet.

Se herättää haamut sinun tähtesi,

kaikki maan johtomiehet,

nostattaa valtaistuimiltansa

kaikki kansojen kuninkaat.

10 Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle:

'Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin,

olet tullut meidän kaltaiseksemme'.

11 *Job 21:26Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi,

sinun harppujesi helinä;

sinun allasi ovat vuoteena madot,

toukat ovat peittonasi.

12 Kuinka olet taivaalta pudonnut,

sinä kointähti, aamuruskon poika!

Kuinka olet maahan syösty,

sinä kansojen kukistaja!

13 Sinä sanoit sydämessäsi:

'Minä nousen taivaaseen,

korkeammalle Jumalan tähtiä

minä istuimeni korotan

ja istun ilmestysvuorelle,

pohjimmaiseen Pohjolaan.

14 Minä nousen pilvien kukkuloille,

teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'

15 Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan,

pohjimmaiseen hautaan.

16 Jotka sinut näkevät,

ne katsovat pitkään,

tarkastavat sinua:

'Onko tämä se mies, joka järisytti maan,

järkytti valtakunnat,

17 joka teki maanpiirin erämaaksi

ja hävitti sen kaupungit,

joka ei päästänyt vankejansa kotiin?'

18 Kansojen kuninkaat kaikki lepäävät kunniassa,

kukin kammiossansa.

19 Mutta sinä olet kaukana haudastasi,

poisviskattuna niinkuin hylkyvesa,

olet peittynyt surmattujen, miekalla lävistettyjen,

kiviseen kuoppaan suistuneitten alle,

olet kuin tallattu raato.

20 Et sinä saa yhtyä heidän kanssaan haudassa,

sillä sinä olet maasi hävittänyt, kansasi tappanut.

Ei ikinä enää mainita pahantekijäin sukua.

21 Laittakaa hänen lapsillensa verilöyly

heidän isiensä pahain tekojen tähden,

etteivät he nousisi ottamaan omaksensa maata

ja täyttäisi maanpiiriä kaupungeilla."

22 *Job 18:19; Ps. 21:11; Ps. 37:28Minä nousen heitä vastaan, sanoo Herra Sebaot,

ja hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen,

suvun ja jälkeläiset, sanoo Herra.

23 *Jes. 34:11; Sef. 2:14Minä teen sen tuonenkurkien perinnöksi

ja vesirämeeksi,

minä lakaisen sen pois hävityksen luudalla,

sanoo Herra Sebaot.

24 Herra Sebaot on vannonut sanoen:

Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu,

mitä minä olen päättänyt, se toteutuu:

25 *Jes. 37:36minä muserran Assurin maassani

ja tallaan hänet vuorillani,

niin että hänen ikeensä heltiää heidän päältään

ja hänen kuormansa heltiää heidän hartioiltansa.

26 Tämä on päätös, päätetty kaikesta maasta,

tämä on käsi, ojennettu kaikkien kansojen yli.

27 *2. Aik. 20:6; Job 9:12; Jes. 43:13; Dan. 4:32Sillä Herra Sebaot on päättänyt, —

kuka sen tyhjäksi tekee?

Hänen kätensä on ojennettu, —

kuka sen torjuu?

28 Kuningas Aahaan kuolinvuotena tuli tämä ennustus:

29 *2. Kun. 18:8; 2. Aik. 28:18; Jer. 47:1; Hes. 25:15Älä iloitse, Filistea kaikkinesi,

siitä että sauva, joka sinua löi, on murtunut.

Sillä käärmeen juuresta kasvaa myrkkylisko,

ja sen hedelmä on lentävä käärme.

30 Vaivaisista kurjimmat löytävät laitumen,

ja köyhät saavat turvassa levätä,

mutta sinun juuresi minä tapan nälkään,

ja sinun jäännöksesi surmataan.

31 Valita, portti, huuda, kaupunki;

menehdy pelkoon, Filistea kaikkinesi,

sillä pohjoisesta tulee savu;

eikä yksikään erkane vihollisen riveistä.

32 *Ps. 87:1Ja mitä vastataan

pakanakansan sanansaattajille?

"Herra on perustanut Siionin,

ja hänen kansansa kurjat saavat siinä turvan".

1 Porque o Senhor se compadecerá de Jacó, e ainda escolherá a Israel e os porá na sua própria terra; e ajuntar-se-ão com eles os estrangeiros, e se achegarão à casa de Jacó.

2 E os povos os receberão, e os levarão aos seus lugares, e a casa de Israel os possuirá por servos, e por servas, na terra do Senhor; e cativarão aqueles que os cativaram, e dominarão sobre os seus opressores.

3 E acontecerá que no dia em que o Senhor vier a dar-te descanso do teu sofrimento, e do teu pavor, e da dura servidão com que te fizeram servir,

4 Então proferirás este provérbio contra o rei de Babilônia, e dirás: Como já cessou o opressor, como já cessou a cidade dourada!

5 Já quebrantou o Senhor

o bastão dos ímpios e

o cetro dos dominadores.

6 Aquele que feria aos povos com furor,

com golpes incessantes,

e que com ira dominava sobre as nações agora é perseguido,

sem que alguém o possa impedir.

7 Já descansa, já

está sossegada toda a terra;

rompem cantando.

8 Até as faias se alegram sobre ti, e

os cedros do Líbano, dizendo:

Desde que tu caíste

ninguém sobe contra nós

para nos cortar.

9 O inferno desde o

profundo se turbou por ti,

para te sair ao encontro

na tua vinda;

despertou por ti os mortos, e

todos os chefes da terra, e

fez levantar dos

seus tronos a todos

os reis das nações.

10 Estes todos responderão,

e te dirão:

Tu também adoeceste

como nós, e

foste semelhante a nós.

11 Já foi derrubada na sepultura

a tua soberba com o som

das tuas violas;

os vermes debaixo de ti se estenderão,

e os bichos te cobrirão.

12 Como caíste desde o céu,

ó Lúcifer, filho da

alva! Como foste

cortado por terra,

tu que debilitavas as nações!

13 E tu dizias no teu coração:

Eu subirei ao céu,

acima das estrelas de

Deus exaltarei o meu trono,

e no monte da

congregação me assentarei,

aos lados do norte.

14 Subirei sobre as alturas

das nuvens, e

serei semelhante ao Altíssimo.

15 E contudo levado

serás ao inferno,

ao mais profundo do abismo.

16 Os que te virem te contemplarão,

considerar-te-ão, e dirão:

É este o homem

que fazia estremecer

a terra e

que fazia tremer os reinos?

17 Que punha o mundo

como o deserto,

e assolava as suas

cidades? Que não abria

a casa de seus cativos?

18 Todos os reis das nações,

todos eles, jazem com honra,

cada um na sua morada.

19 Porém tu és lançado da tua sepultura,

como um renovo abominável, como

as vestes dos

que foram mortos atravessados

à espada, como os

que descem ao covil de pedras,

como um cadáver pisado.

20 Com eles não te

reunirás na sepultura;

porque destruíste a tua terra e

mataste o teu povo;

a descendência

dos malignos não

será jamais nomeada.

21 Preparai a matança

para os seus filhos por causa

da maldade de seus pais,

para que não se levantem,

e nem possuam a terra,

e encham a face do mundo de cidades.

22 Porque me levantarei contra eles, diz o Senhor dos Exércitos, e extirparei de Babilônia o nome, e os sobreviventes, o filho e o neto, diz o Senhor.

23 E farei dela uma possessão de ouriços e a lagoas de águas; e varrê-la-ei com vassoura de perdição, diz o Senhor dos Exércitos.

24 O Senhor dos Exércitos jurou, dizendo: Como pensei, assim sucederá, e como determinei, assim se efetuará.

25 Quebrantarei a Assíria

na minha terra,

e nas minhas montanhas a pisarei,

para que o seu jugo se aparte deles

e a sua carga se

desvie dos seus ombros.

26 Este é o propósito

que foi determinado sobre toda a terra;

e esta é a mão que está estendida

sobre todas as nações.

27 Porque o Senhor dos

Exércitos o determinou;

quem o invalidará? E a

sua mão está estendida;

quem pois a fará voltar atrás?

28 No ano em que morreu o rei Acaz, foi dada esta sentença.

29 Não te alegres, tu,

toda a Filístia,

por estar quebrada a vara

que te feria;

porque da raiz da cobra

sairá uma víbora,

e o seu fruto será uma

serpente ardente, voadora.

30 E os primogênitos

dos pobres serão

apascentados,

e os necessitados se

deitarão seguros;

porém farei morrer de

fome a tua raiz,

e ele matará os teus sobreviventes.

31 Dá uivos, ó porta, grita, ó cidade;

tu, ó Filístia, estás

toda derretida;

porque do norte vem uma fumaça,

e não haverá quem fique

sozinho nas suas convocações.

32 Que se responderá, pois,

aos mensageiros da nação?

Que o Senhor fundou a Sião,

para que os opressos do seu

povo nela encontrem refúgio.