Salmos 17

Syyttömästi vainottu turvaa Herran apuun.

1 *Ps. 18:21; Ps. 66:18Daavidin rukous.

Kuule, Herra, minun oikeata asiaani,

tarkkaa minun huutoani,

ota korviisi minun rukoukseni,

joka ei lähde petollisilta huulilta.

2 *Ps. 26:1Sinulta tulee minulle oikeus,

sinun silmäsi katsovat sitä, mikä oikein on.

3 *Ps. 7:10; Ps. 39:2; Ps. 139:1; Sananl. 17:3Sinä koettelet minun sydäntäni,

tarkkaat sitä yöllä,

sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä.

Jos minä pahaa ajattelen,

ei se käy suustani ulos.

4 Mitä ihmiset tehköötkin,

sinun huultesi sanassa minä pysyn

ja kavahdan väkivaltaisen teitä.

5 *Job 23:11; Ps. 18:37Minun askeleeni pysyvät sinun poluillasi,

minun jalkani eivät horju.

6 Minä huudan sinua avukseni,

sillä sinä vastaat minulle, Jumala;

kallista korvasi minun puoleeni,

kuule minun puheeni.

7 Osoita ihmeellinen armosi,

sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne,

jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi.

8 *Ps. 57:2; Sak. 2:8Varjele minua niinkuin silmäterää,

kätke minut siipiesi suojaan

9 jumalattomilta, jotka tahtovat minut tuhota,

verivihollisiltani, jotka minua saartavat.

10 *Ps. 119:70He ovat sulkeneet tunnottomat sydämensä,

heidän suunsa puhuu ylvästellen.

11 *1. Sam. 23:26He ovat kintereillämme, he jo kiertävät meidät,

he vaanivat silmillään, lyödäksensä maahan.

12 *Ps. 10:9Hän on niinkuin saalista himoitseva leijona,

niinkuin nuori leijona, joka piilossa väijyy.

13 Nouse, Herra, astu hänen eteensä.

Paiskaa hänet maahan.

Vapahda miekallasi minun sieluni jumalattomista,

14 *Luuk. 16:25; Fil. 3:19kädelläsi ihmisistä, Herra,

tämän maailman ihmisistä,

joiden osa on tässä elämässä,

joiden vatsan sinä täytät antimillasi,

joiden pojat tulevat ravituiksi

ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen.

15 *Job 19:26; Ps. 16:11; Matt. 5:8; Joh. 17:24; 1. Kor. 13:12; 1. Joh. 3:2Mutta minä saan nähdä

sinun kasvosi vanhurskaudessa,

herätessäni ravita itseni

sinun muotosi katselemisella.

1 Prière de David.

Éternel! Écoute la droiture, sois attentif à mes cris,

Prête l’oreille à ma prière faite avec des lèvres sans tromperie!

2 Que ma justice paraisse devant ta face,

Que tes yeux contemplent mon intégrité!

3 Si tu sondes mon cœur, si tu le visites la nuit,

Si tu m’éprouves, tu ne trouveras rien:

Ma pensée n’est pas autre que ce qui sort de ma bouche.

4 A la vue des actions des hommes, fidèle à la parole de tes lèvres,

Je me tiens en garde contre la voie des violents;

5 Mes pas sont fermes dans tes sentiers,

Mes pieds ne chancellent point.

6 Je t’invoque, car tu m’exauces, ô Dieu!

Incline vers moi ton oreille, écoute ma parole!

7 Signale ta bonté, toi qui sauves ceux qui cherchent un refuge,

Et qui par ta droite les délivres de leurs adversaires!

8 Garde-moi comme la prunelle de l’œil;

Protège-moi, à l’ombre de tes ailes,

9 Contre les méchants qui me persécutent,

Contre mes ennemis acharnés qui m’enveloppent.

10 Ils ferment leurs entrailles,

Ils ont à la bouche des paroles hautaines.

11 Ils sont sur nos pas, déjà ils nous entourent,

Ils nous épient pour nous terrasser.

12 On dirait un lion avide de déchirer,

Un lionceau aux aguets dans son repaire.

13 Lève-toi, Éternel, marche à sa rencontre, renverse-le!

Délivre-moi du méchant par ton glaive!

14 Délivre-moi des hommes par ta main, Éternel, des hommes de ce monde!

Leur part est dans la vie,

Et tu remplis leur ventre de tes biens;

Leurs enfants sont rassasiés,

Et ils laissent leur superflu à leurs petits-enfants.

15 Pour moi, dans mon innocence, je verrai ta face;

Dès le réveil, je me rassasierai de ton image.