Salmos 41

Rukous tautivuoteella ja vihollisen vainotessa.

1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2 *Ps. 112:5,9; Sananl. 14:21; Sananl. 19:17; Jes. 58:7; Matt. 5:7; Jaak. 2:13Autuas se, joka vaivaista holhoo!

Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.

3 *Dan. 4:24Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä,

ja maassa ylistetään hänen onneansa,

etkä sinä anna häntä alttiiksi

hänen vihollistensa raivolle.

4 *2. Kun. 20:7Herra tukee häntä tautivuoteessa;

hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.

5 *Ps. 6:3Minä sanoin: "Herra, ole minulle armollinen,

paranna minun sieluni,

sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".

6 Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa:

"Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?"

7 Ja jos joku tulee minua katsomaan,

puhuu hän petosta;

hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä,

hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.

8 *Luuk. 11:54Kaikki minun vihamieheni

minusta keskenään kuiskuttelevat

ja hankitsevat minulle pahaa:

9 "Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut,

ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse".

10 *Ps. 55:14; Matt. 26:14; Mark. 14:10; Luuk. 22:4; Joh. 13:18; Ap. t. 1:16Ystävänikin, johon minä luotin,

joka minun leipääni söi,

nostaa kantapäänsä minua vastaan.

11 Mutta sinä, Herra, armahda minua

ja auta minut ylös, pystyyn,

niin minä sen heille maksan.

12 Siitä minä tiedän sinun mielistyneen minuun,

ettei minun viholliseni saa minusta riemuita.

13 *1. Aik. 17:27; Ps. 18:21Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet

ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.

14 Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala,

iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen. Amen.

Toinen kirja

1 Au chef des chantres. Psaume de David.

2 Heureux celui qui s’intéresse au pauvre!

Au jour du malheur l’Éternel le délivre;

3 L’Éternel le garde et lui conserve la vie.

Il est heureux sur la terre,

Et tu ne le livres pas au bon plaisir de ses ennemis.

4 L’Éternel le soutient sur son lit de douleur;

Tu le soulages dans toutes ses maladies.

5 Je dis: Éternel, aie pitié de moi!

Guéris mon âme! Car j’ai péché contre toi.

6 Mes ennemis disent méchamment de moi:

Quand mourra-t-il? Quand périra son nom?

7 Si quelqu’un vient me voir, il prend un langage faux,

Il recueille des sujets de médire;

Il s’en va, et il parle au-dehors.

8 Tous mes ennemis chuchotent entre eux contre moi;

Ils pensent que mon malheur causera ma ruine:

9 Il est dangereusement atteint,

Le voilà couché, il ne se relèvera pas!

10 Celui-là même avec qui j’étais en paix,

Qui avait ma confiance et *Jn 13:18.qui mangeait mon pain,

Lève le talon contre moi.

11 Toi, Éternel, aie pitié de moi et rétablis-moi!

Et je leur rendrai ce qui leur est dû.

12 Je connaîtrai que tu m’aimes,

Si mon ennemi ne triomphe pas de moi.

13 Tu m’as soutenu à cause de mon intégrité,

Et tu m’as placé pour toujours en ta présence.

14 Béni soit l’Éternel, le Dieu d’Israël, d’éternité en éternité! Amen! Amen!