Salmos 10

Rukous, että Herra pelastaisi sorretut röyhkeistä jumalattomista.

1 *Valit. 3:56Miksi, Herra, seisot niin kaukana,

miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?

2 *Ps. 37:12Jumalattomien ylpeyden tähden

kurja kärsii,

takertuu heidän punomiinsa juoniin.

3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,

ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.

4 *Job 21:14; Ps. 14:1Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta".

"Ei Jumalaa ole" — siinä kaikki hänen ajatuksensa.

5 *Hes. 12:27Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.

Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;

kaikille vastustajilleen hän hymähtää.

6 Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,

en ikinä joudu onnettomuuteen".

7 *Room. 3:14Hänen suunsa on täynnä

kirousta, petosta, sortoa;

tuho ja turmio on hänen kielensä alla.

8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,

hän murhaa salaa syyttömän.

Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.

9 *Ps. 17:12; Ps. 37:32; Jer. 5:26Kätkössään hän väijyy,

niinkuin leijona pensaikossa,

hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;

hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.

10 Hän kyyristyy, painautuu maahan,

ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.

11 *Job 22:13; Ps. 73:11; Ps. 94:7Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,

hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".

12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!

Älä unhota kurjia.

13 *Hes. 8:12Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?

Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"

14 *Ps. 68:6Sinä olet sen nähnyt,

sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,

ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;

sinulle onneton uskoo asiansa,

sinä olet orpojen auttaja.

15 *Ps. 37:10,36; Ps. 104:35Murskaa jumalattoman käsivarsi

ja kosta pahan jumalattomuus,

niin ettei häntä enää löydetä.

16 *Ps. 29:10; Ps. 93:1; Ps. 146:10; Jer. 10:10Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;

hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.

17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,

sinä vahvistat heidän sydämensä,

sinä teroitat korvasi,

18 *5. Moos. 10:18; Jes. 2:22auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,

ettei ihminen, joka maasta on,

enää saisi kauhua aikaan.

1 Pourquoi, ô Éternel! Te tiens-tu éloigné?

Pourquoi te caches-tu au temps de la détresse?

2 Le méchant dans son orgueil poursuit les malheureux,

*Ps 7:16;9:16.Pr 5:22.Ils sont victimes des trames qu’il a conçues.

3 Car le méchant se glorifie de sa convoitise,

Et le ravisseur outrage, méprise l’Éternel.

4 Le méchant dit avec arrogance: Il ne punit pas!

*Ps 14:1;53:2.Il n’y a point de Dieu!

Voilà toutes ses pensées.

5 Ses voies réussissent en tout temps;

Tes jugements sont trop élevés pour l’atteindre,

Il souffle contre tous ses adversaires.

6 Il dit en son cœur: Je ne chancelle pas,

Je suis pour toujours à l’abri du malheur!

7 *Ro 3:14.Sa bouche est pleine de malédictions, de tromperies et de fraudes;

Il y a sous sa langue de la malice et de l’iniquité.

8 Il se tient en embuscade près des villages,

Il assassine l’innocent dans des lieux écartés;

Ses yeux épient le malheureux.

9 Il est aux aguets dans sa retraite, comme le lion dans sa tanière,

Il est aux aguets pour surprendre le malheureux;

Il le surprend et l’attire dans son filet.

10 Il se courbe, il se baisse,

Et les misérables tombent dans ses griffes.

11 *Ps 94:7.Il dit en son cœur: Dieu oublie!

Il cache sa face, il ne regarde jamais!

12 Lève-toi, Éternel! Ô Dieu, lève ta main!

N’oublie pas les malheureux!

13 Pourquoi le méchant méprise-t-il Dieu?

Pourquoi dit-il en son cœur: Tu ne punis pas?

14 Tu regardes cependant, car tu vois la peine et la souffrance,

Pour prendre en main leur cause;

C’est à toi que s’abandonne le malheureux,

C’est toi qui viens en aide à l’orphelin.

15 Brise le bras du méchant,

Punis ses iniquités, et qu’il disparaisse à tes yeux!

16 *Ps 29:10;145:13;146:10.Jé 10:10.La 5:19.Da 4:3;6:27.1 Ti 1:17.L’Éternel est roi à toujours et à perpétuité;

Les nations sont exterminées de son pays.

17 Tu entends les vœux de ceux qui souffrent, ô Éternel!

Tu affermis leur cœur; tu prêtes l’oreille

18 Pour rendre justice à l’orphelin et à l’opprimé,

Afin que l’homme tiré de la terre cesse d’inspirer l’effroi.