Salmos 36

Jumalattoman pahuus. Jumalan armo.

1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi.

2 *Room. 3:18Synti sanoo jumalattomalle:

minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa

hänen silmäinsä edessä.

3 *Ps. 10:3Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään,

että hänen pahuutensa havaittaisiin

ja häntä vihattaisiin.

4 Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta;

hän on lakannut tekemästä sitä,

mikä taidollista ja hyvää on.

5 *Sananl. 4:16; Miika 2:1Hän miettii turmiota vuoteessansa,

hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä,

hän ei kammo pahaa.

6 *Ps. 57:11; Ps. 108:5Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin,

sinun totuutesi pilviin asti.

7 *Ps. 145:15; Room. 11:33Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret,

sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys,

ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

8 *Ps. 17:8; Ps. 57:2Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala!

Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.

9 *Ps. 65:5Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella,

sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta.

10 *Jer. 2:13; Jer. 17:13Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde;

sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.

11 Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat,

ja vanhurskautesi oikeamielisille.

12 Älköön ylpeyden jalka minua tallatko,

älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako.

13 *Ps. 18:39; Sananl. 24:16Katso, pahantekijät kaatuvat,

he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

1 Au chef des chantres. Du serviteur de l’Éternel, de David.

2 La parole impie du méchant est au fond de son cœur;

La crainte de Dieu n’est pas devant ses yeux.

3 Car il se flatte à ses propres yeux,

Pour consommer son iniquité,

Pour assouvir sa haine.

4 Les paroles de sa bouche sont fausses et trompeuses;

Il renonce à agir avec sagesse, à faire le bien.

5 Il médite l’injustice sur sa couche,

Il se tient sur une voie qui n’est pas bonne,

Il ne repousse pas le mal.

6 Éternel! Ta bonté atteint jusqu’aux cieux,

*Ps 57:11;108:5.Ta fidélité jusqu’aux nues.

7 Ta justice est comme les montagnes de Dieu,

Tes jugements sont comme le grand abîme.

Éternel! Tu soutiens les hommes et les bêtes.

8 Combien est précieuse ta bonté, ô Dieu!

A l’ombre de tes ailes les fils de l’homme cherchent un refuge.

9 Ils se rassasient de l’abondance de ta maison,

Et tu les abreuves au torrent de tes délices.

10 Car auprès de toi est la source de la vie;

Par ta lumière nous voyons la lumière.

11 Étends ta bonté sur ceux qui te connaissent,

Et ta justice sur ceux dont le cœur est droit!

12 Que le pied de l’orgueil ne m’atteigne pas,

Et que la main des méchants ne me fasse pas fuir!

13 Déjà tombent ceux qui commettent l’iniquité;

Ils sont renversés, et ils ne peuvent se relever.