Salmos 18

Ylistysvirsi Herralle, joka pelastaa kaikista vihollisista.

1 *2. Sam. 22:1-51Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. 2 Hän sanoi:

Sydämestäni minä rakastan sinua,

Herra, minun voimani,

3 *Ps. 3:4; Ps. 144:2; Luuk. 1:69; Hebr. 2:13Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani,

minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen,

minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.

4 *Ps. 146:2Ylistetty olkoon Herra! — niin minä huudan,

ja vihollisistani minä pelastun.

5 *Ps. 55:5; Ps. 116:3Kuoleman paulat piirittivät minut,

turmion virrat peljästyttivät minut.

6 Tuonelan paulat kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

7 *Ps. 3:5; Joona 2:3Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa

ja huusin avuksi Jumalaani;

hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,

ja minun huutoni hänen edessään

kohosi hänen korviinsa.

8 *Ps. 68:9Silloin maa huojui ja järisi,

vuorten perustukset järkkyivät;

ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

9 *2. Moos. 19:18Savu suitsusi hänen sieramistaan,

kuluttava tuli hänen suustansa,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

10 Hän notkisti taivaat ja astui alas,

synkkä pilvi jalkojensa alla.

11 *Ps. 99:1; Ps. 104:3; Hes. 9:3Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,

ja hän liiti tuulen siivillä;

12 *Ps. 97:2; Jes. 45:15; Jes. 50:3hän pani pimeyden verhoksensa,

majaksensa yltympäri:

mustat vedet, paksut pilvet.

13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,

purkautuivat pilvet

rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.

14 *Ps. 29:3Ja Herra jylisi taivaassa,

Korkein antoi äänensä kaikua,

tulla rakeita ja palavia hiiliä.

15 *1. Sam. 7:10; Ps. 148:8Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät,

paljon salamoita ja kauhistutti heidät.

16 Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin,

ja maanpiirin perustukset paljastuivat

sinun nuhtelustasi, Herra,

sinun vihasi hengen puuskauksesta.

17 *Ps. 32:6; Ps. 69:2; Ps. 144:7Hän ojensi kätensä korkeudesta

ja tarttui minuun,

veti minut ylös suurista vesistä;

18 *1. Sam. 23:1hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,

minun vihamiehistäni,

sillä he olivat minua väkevämmät.

19 *Ps. 4:2; Ps. 26:1He hyökkäsivät minun kimppuuni

hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

20 Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän vapautti minut,

sillä hän oli mielistynyt minuun.

21 *Job 22:30; Ps. 17:1Herra tekee minulle

minun vanhurskauteni mukaan,

minun kätteni puhtauden mukaan

hän minulle maksaa.

22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut pois Jumalastani,

jumalattomuuteen.

23 Kaikki hänen oikeutensa

ovat minun silmieni edessä,

enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.

24 *5. Moos. 18:13; 1. Kun. 15:5Minä olen vilpitön häntä kohtaan

ja varon itseni pahoista teoista.

25 *1. Sam. 26:23Sentähden Herra palkitsee minulle

minun vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat

hänen silmiensä edessä.

26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas,

nuhteetonta kohtaan nuhteeton;

27 *3. Moos. 26:23; Sananl. 3:34; Hes. 7:27; Miika 2:8puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

28 *Jes. 2:11; Luuk. 1:51Sillä sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta ylpeät silmät sinä painat alas.

29 *Ps. 112:4Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa;

Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.

30 *Ps. 60:14; Fil. 4:13Sinun avullasi minä hyökkään

rosvojoukkoa vastaan;

Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

31 *Ps. 12:7; Sananl. 30:5Jumalan tie on nuhteeton,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.

32 *5. Moos. 4:35; Jes. 43:11Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra,

ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme —

33 se Jumala, joka minut voimalla vyöttää

ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,

34 *Hab. 3:19tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat

ja asettaa minut kukkuloilleni,

35 *Ps. 144:1joka opettaa minun käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!

36 *Ps. 71:20; Ps. 113:5Sinä annat minulle pelastuksen kilven,

ja sinun oikea kätesi minua tukee;

sinun laupeutesi tekee minut suureksi.

37 *Ps. 17:5Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan,

ja minun jalkani eivät horju.

38 Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät

enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;

39 *Ps. 27:2minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta,

he sortuvat minun jalkojeni alle.

40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani minun alleni.

41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

ja vihamieheni minä hukutan.

42 *Jes. 1:15; Joh. 9:31He huutavat, mutta pelastajaa ei ole,

huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.

43 Minä survon heidät tomuksi tuuleen,

viskaan heidät niinkuin loan kadulle.

44 *Ps. 60:8Sinä pelastat minut kansan riidoista,

sinä asetat minut pakanain pääksi,

kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

45 *5. Moos. 33:29Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat;

muukalaiset matelevat minun edessäni.

46 Muukalaiset masentuvat

ja tulevat vavisten varustuksistansa.

47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni

ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,

48 *Ps. 47:4Jumala, joka hankkii minulle koston

ja saattaa kansat minun valtani alle;

49 sinä, joka pelastat minut vihollisistani

ja korotat minut vastustajaini ylitse

ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

50 *Room. 15:9Sentähden minä ylistän sinua, Herra,

kansojen keskuudessa

ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

51 *2. Sam. 7:8sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun

ja teet laupeuden voidellullesi,

Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.

1 Au chef des chantres. Du serviteur de l’Éternel, de David, qui adressa à l’Éternel les paroles de ce cantique, lorsque l’Éternel l’eut délivré de la main de tous ses ennemis et de la main de Saül. Il dit:

2 Je t’aime, ô Éternel, ma force!

3 Éternel, mon rocher, ma forteresse, mon libérateur!

Mon Dieu, mon rocher, où je trouve un abri!

Mon bouclier, la force qui me sauve, ma haute retraite!

4 Je m’écrie: Loué soit l’Éternel!

Et je suis délivré de mes ennemis.

5 Les liens de la mort m’avaient environné,

Et les torrents de la destruction m’avaient épouvanté;

6 Les liens du sépulcre m’avaient entouré,

Les filets de la mort m’avaient surpris.

7 Dans ma détresse, j’ai invoqué l’Éternel,

J’ai crié à mon Dieu;

De son palais, il a entendu ma voix,

Et mon cri est parvenu devant lui à ses oreilles.

8 La terre fut ébranlée et trembla,

Les fondements des montagnes frémirent,

Et ils furent ébranlés, parce qu’il était irrité.

9 Il s’élevait de la fumée dans ses narines,

Et un feu dévorant sortait de sa bouche:

Il en jaillissait des charbons embrasés.

10 Il abaissa les cieux, et il descendit:

Il y avait une épaisse nuée sous ses pieds.

11 Il était monté sur un chérubin, et il volait,

Il planait sur les ailes du vent.

12 Il faisait des ténèbres sa retraite, sa tente autour de lui,

Il était enveloppé des eaux obscures et de sombres nuages.

13 De la splendeur qui le précédait s’échappaient les nuées,

Lançant de la grêle et des charbons de feu.

14 L’Éternel tonna dans les cieux,

Le Très-Haut fit retentir sa voix,

Avec la grêle et les charbons de feu.

15 Il lança ses flèches et dispersa mes ennemis,

Il multiplia les coups de la foudre et les mit en déroute.

16 Le lit des eaux apparut,

Les fondements du monde furent découverts,

Par ta menace, ô Éternel!

Par le bruit du souffle de tes narines.

17 Il étendit sa main d’en haut, il me saisit,

Il me retira des grandes eaux;

18 Il me délivra de mon adversaire puissant,

De mes ennemis qui étaient plus forts que moi.

19 Ils m’avaient surpris au jour de ma détresse;

Mais l’Éternel fut mon appui.

20 Il m’a mis au large,

Il m’a sauvé, parce qu’il m’aime.

21 L’Éternel m’a traité selon ma droiture,

Il m’a rendu selon la pureté de mes mains;

22 Car j’ai observé les voies de l’Éternel,

Et je n’ai point été coupable envers mon Dieu.

23 Toutes ses ordonnances ont été devant moi,

Et je ne me suis point écarté de ses lois.

24 J’ai été sans reproche envers lui,

Et je me suis tenu en garde contre mon iniquité.

25 Aussi l’Éternel m’a rendu selon ma droiture,

Selon la pureté de mes mains devant ses yeux.

26 Avec celui qui est bon tu te montres bon,

Avec l’homme droit tu agis selon la droiture,

27 Avec celui qui est pur tu te montres pur,

Et avec le pervers tu agis selon sa perversité.

28 Tu sauves le peuple qui s’humilie,

Et tu abaisses les regards hautains.

29 Oui, tu fais briller ma lumière;

L’Éternel, mon Dieu, éclaire mes ténèbres.

30 Avec toi je me précipite sur une troupe en armes,

Avec mon Dieu je franchis une muraille.

31 Les voies de Dieu sont parfaites,

La parole de l’Éternel est éprouvée;

Il est un bouclier pour tous ceux qui se confient en lui.

32 Car qui est Dieu, si ce n’est l’Éternel;

Et qui est un rocher, si ce n’est notre Dieu?

33 C’est Dieu qui me ceint de force,

Et qui me conduit dans la voie droite.

34 Il rend mes pieds semblables à ceux des biches,

Et il me place sur mes lieux élevés.

35 Il exerce mes mains au combat,

Et mes bras tendent l’arc d’airain.

36 Tu me donnes le bouclier de ton salut,

Ta droite me soutient,

Et je deviens grand par ta bonté.

37 Tu élargis le chemin sous mes pas,

Et mes pieds ne chancellent point.

38 Je poursuis mes ennemis, je les atteins,

Et je ne reviens pas avant de les avoir anéantis.

39 Je les brise, et ils ne peuvent se relever;

Ils tombent sous mes pieds.

40 Tu me ceins de force pour le combat,

Tu fais plier sous moi mes adversaires.

41 Tu fais tourner le dos à mes ennemis devant moi,

Et j’extermine ceux qui me haïssent.

42 Ils crient, et personne pour les sauver!

Ils crient à l’Éternel, et il ne leur répond pas!

43 Je les broie comme la poussière qu’emporte le vent,

Je les foule comme la boue des rues.

44 Tu me délivres des dissensions du peuple;

Tu me mets à la tête des nations;

Un peuple que je ne connaissais pas m’est asservi.

45 Ils m’obéissent au premier ordre,

Les fils de l’étranger me flattent;

46 Les fils de l’étranger sont en défaillance,

Ils tremblent hors de leurs forteresses.

47 Vive l’Éternel, et béni soit mon rocher!

Que le Dieu de mon salut soit exalté,

48 Le Dieu qui est mon vengeur,

Qui m’assujettit les peuples,

49 Qui me délivre de mes ennemis!

Tu m’élèves au-dessus de mes adversaires,

Tu me sauves de l’homme violent.

50 C’est pourquoi je te louerai parmi les nations, ô Éternel!

Et je chanterai à la gloire de ton nom.

51 Il accorde de grandes délivrances à son roi,

Et il fait miséricorde à son oint,

A David, et à sa postérité, pour toujours.