Salmos 55

Vihamiehiä ja petollisia ystäviä vastaan.

1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin mietevirsi.

2 Jumala, ota korviisi minun rukoukseni,

älä kätkeydy, kun minä armoa anon.

3 Kuuntele minua ja vastaa minulle.

Minä kuljen rauhatonna murheessani ja huokaan,

4 koska vihamies huutaa

ja jumalaton ahdistaa;

sillä he vyöryttävät minun päälleni turmiota

ja vihassa minua vainoavat.

5 *Ps. 18:5Sydämeni minun rinnassani vapisee,

kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni.

6 Pelko ja vavistus valtaa minut,

pöyristys peittää minut.

7 Ja minä sanon:

Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä,

niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon!

8 *Jer. 9:2Katso, minä pakenisin kauas

ja yöpyisin erämaassa. Sela.

9 Minä rientäisin pakopaikkaani

rajuilman ja myrskyn alta.

10 *1. Moos. 11:9Sekoita, Herra, tee eripuraiseksi heidän kielensä,

sillä minä näen väkivaltaa ja riitaa kaupungissa.

11 Yötä päivää he sitä kiertävät, sen muureja pitkin,

vääryys ja vaiva on sen keskellä.

12 Sen keskellä on turmio,

sorto ja petos ei väisty sen torilta.

13 Sillä ei minua herjaa vihollinen —

sen minä kestäisin —

eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni —

hänen edestään minä voisin lymytä;

14 *2. Sam. 16:23; Ps. 41:10vaan sinä, minun vertaiseni,

sinä, minun ystäväni ja uskottuni,

15 jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa,

yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen

juhlakansan kohinassa!

16 *4. Moos. 16:33Karatkoon kuolema heidän kimppuunsa,

menkööt he elävältä alas tuonelaan,

sillä heidän asunnoissansa ja sydämissänsä

vallitsee sula pahuus.

17 Mutta minä huudan Jumalaa,

ja Herra pelastaa minut.

18 *Dan. 6:10Illoin, aamuin ja keskipäivällä

minä valitan ja huokaan,

ja hän kuulee minun ääneni.

19 *Ps. 56:3Hän päästää minun sieluni heistä rauhaan,

etteivät he minua saavuta;

sillä paljon on niitä, jotka ovat minua vastaan.

20 Jumala kuulee sen ja vastaa heille,

hän, joka hallitsee hamasta muinaisuudesta. Sela.

Sillä he eivät muuta mieltänsä

eivätkä pelkää Jumalaa.

21 Tuo mies käy käsiksi niihin,

jotka hänen kanssaan rauhassa elävät,

hän rikkoo liittonsa.

22 *Ps. 57:5; Ps. 59:8; Jer. 9:8Hänen suunsa on voita sulavampi,

mutta hänellä on sota mielessä;

hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat,

mutta ovat kuin paljastetut miekat.

23 *Ps. 37:5; Ps. 121:3; Matt. 6:25; Luuk. 12:22; 1. Piet. 5:7Heitä murheesi Herran huomaan,

hän pitää sinusta huolen,

ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

24 *Ps. 5:7Mutta heidät sinä, Jumala, syökset

tuonelan syvyyteen;

murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä.

Mutta minä turvaan sinuun.

1 Au chef des chantres. Avec instruments à cordes. Cantique de David.

2 O Dieu! Prête l’oreille à ma prière,

Et ne te dérobe pas à mes supplications!

3 Écoute-moi, et réponds-moi!

J’erre çà et là dans mon chagrin et je m’agite,

4 A cause de la voix de l’ennemi et de l’oppression du méchant;

Car ils font tomber sur moi le malheur,

Et me poursuivent avec colère.

5 Mon cœur tremble au-dedans de moi,

Et les terreurs de la mort me surprennent;

6 La crainte et l’épouvante m’assaillent,

Et le frisson m’enveloppe.

7 Je dis: Oh! Si j’avais les ailes de la colombe,

Je m’envolerais, et je trouverais le repos;

8 Voici, je fuirais bien loin,

J’irais séjourner au désert; — Pause.

9 Je m’échapperais en toute hâte,

Plus rapide que le vent impétueux, que la tempête.

10 Réduis à néant, Seigneur, divise leurs langues!

Car je vois dans la ville la violence et les querelles;

11 Elles en font jour et nuit le tour sur les murs;

L’iniquité et la malice sont dans son sein;

12 La méchanceté est au milieu d’elle,

Et la fraude et la tromperie ne quittent point ses places.

13 Ce n’est pas un ennemi qui m’outrage, je le supporterais;

Ce n’est pas mon adversaire qui s’élève contre moi,

Je me cacherais devant lui.

14 C’est toi, que j’estimais mon égal,

Toi, mon confident et mon ami!

15 Ensemble nous vivions dans une douce intimité,

Nous allions avec la foule à la maison de Dieu!

16 Que la mort les surprenne,

Qu’ils descendent vivants au séjour des morts!

Car la méchanceté est dans leur demeure, au milieu d’eux.

17 Et moi, je crie à Dieu,

Et l’Éternel me sauvera.

18 Le soir, le matin, et à midi, je soupire et je gémis,

Et il entendra ma voix.

19 Il me délivrera de leur approche et me rendra la paix,

Car ils sont nombreux contre moi.

20 Dieu entendra, et il les humiliera,

Lui qui de toute éternité est assis sur son trône; — Pause.

Car il n’y a point en eux de changement,

Et ils ne craignent point Dieu.

21 Il porte la main sur ceux qui étaient en paix avec lui,

Il viole son alliance;

22 Sa bouche est plus douce que la crème,

Mais la guerre est dans son cœur;

Ses paroles sont plus onctueuses que l’huile,

Mais ce sont des épées nues.

23 Remets ton sort à l’Éternel, et il te soutiendra,

Il ne laissera jamais chanceler le juste.

24 Et toi, ô Dieu! Tu les feras descendre au fond de la fosse;

Les hommes de sang et de fraude

N’atteindront pas la moitié de leurs jours.

C’est en toi que je me confie.