Salmos 78

Israelin entisten vaiheiden varoittavia opetuksia.

1 Aasafin mietevirsi.

Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

2 *Ps. 49:5; Matt. 13:35Minä avaan suuni mietelmiin,

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

3 *Ps. 44:2Mitä olemme kuulleet,

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

4 sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

5 *2. Moos. 20:1; 5. Moos. 4:9; 5. Moos. 6:6; Hes. 20:10Hän asetti todistuksen Jaakobiin,

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

6 että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

7 Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

8 *2. Moos. 32:9; 2. Moos. 33:3,5; 2. Moos. 34:9; 5. Moos. 31:27; 5. Moos. 32:5; Ps. 95:7Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä,

kapinoitseva ja niskoitteleva polvi,

sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana

ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

9 Efraimin lapset, asestetut jousimiehet,

kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

10 *Hes. 20:13Eivät he pitäneet Jumalan liittoa,

eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

11 vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa

ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

12 Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki

Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

13 *2. Moos. 14:21Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi,

hän seisotti vedet roukkioksi.

14 *2. Moos. 13:21; Ps. 105:39Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä

ja tulen valolla kaiket yöt.

15 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:10Hän halkoi kalliot erämaassa

ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

16 Hän juoksutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä.

17 Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan

ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

18 *2. Moos. 16:2; 4. Moos. 11:4; Ps. 106:14He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä,

vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

19 Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen:

"Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

20 Katso, hän kyllä kallioon iski,

ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;

mutta voiko hän antaa myös leipää

tai hankkia kansallensa lihaa?"

21 *4. Moos. 11:1Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui;

ja tuli syttyi Jaakobissa,

ja Israelia vastaan nousi viha,

22 koska he eivät uskoneet Jumalaan

eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

23 Hän käski pilviä korkeudessa

ja avasi taivaan ovet;

24 hän satoi heille ruuaksi mannaa,

hän antoi heille taivaan viljaa.

25 *2. Moos. 16:4; 4. Moos. 11:7; Joh. 6:31; 1. Kor. 10:3Ihmiset söivät enkelien leipää;

hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

26 *4. Moos. 11:31Hän nosti taivaalle itätuulen

ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

27 hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,

siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

28 hän pudotti ne leirinsä keskeen,

yltympäri asuntonsa.

29 Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi;

mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

30 Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet,

ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

31 kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:

hän tappoi heidän voimakkaimpansa

ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

32 *4. Moos. 14:1Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä

eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

33 *Ps. 90:9Sentähden hän lopetti heidän päivänsä

niinkuin tuulahduksen,

antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

34 Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,

kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,

ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

36 *Jes. 29:13; Jer. 12:2Mutta he pettivät häntä suullaan

ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

37 sillä heidän sydämensä

ei ollut vakaa häntä kohtaan,

eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

38 *2. Moos. 34:6; Ps. 86:5,15; Ps. 145:8; Joel 2:13Mutta hän on laupias,

antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.

Sentähden hän usein kääntyi vihastansa

eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

39 *Job 7:7; Job 14:1,19; Ps. 103:13Sillä hän muisti, että he ovat liha,

tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

40 Kuinka usein he niskoittelivat

häntä vastaan korvessa

ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

41 Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa

ja vihoittivat Israelin Pyhän.

42 He eivät muistaneet hänen kättänsä,

eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

43 jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä

ja ihmeensä Sooanin kedolla,

44 *2. Moos. 7:19muutti heidän virtansa vereksi,

niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

45 *2. Moos. 8:2lähetti heidän sekaansa paarmoja,

jotka heitä söivät,

ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

46 *2. Moos. 10:4antoi heidän satonsa tuhosirkoille

ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

47 *2. Moos. 9:18hävitti rakeilla heidän

viiniköynnöksensä

ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

48 antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille

ja heidän laumansa salamoille.

49 *2. Moos. 9:3Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun,

kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,

parven pahoja enkeleitä.

50 Hän raivasi tien vihallensa,

ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,

vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

51 *2. Moos. 11:5; 2. Moos. 12:29; Ps. 105:36Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä,

miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

52 *2. Moos. 12:31; Ps. 77:21Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat

ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

53 *2. Moos. 14:19Hän johti heitä turvallisesti,

heidän ei tarvinnut peljätä;

mutta heidän vihollisensa peitti meri.

54 *2. Moos. 15:13,17Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa,

vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

55 *Joos. 1:1; Ps. 44:3; Ps. 105:44Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä,

jakoi ne heille arvalla perintöosaksi

ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

56 *Tuom. 2:8Mutta niskoittelullaan

he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,

eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

57 *Hoos. 7:16vaan luopuivat pois

ja olivat uskottomia isiensä lailla,

kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

58 *5. Moos. 32:16,21He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa

ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

59 Jumala kuuli sen ja julmistui,

ja hän hylkäsi Israelin peräti.

60 *Joos. 18:1; 1. Sam. 4:11; Jer. 7:12Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa,

majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

61 Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen

ja kunniansa vihollisten käsiin.

62 Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle

ja julmistui perintöosaansa.

63 Heidän nuorukaisensa kulutti tuli,

ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan,

eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

65 Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja,

niinkuin viinin voittama sankari.

66 Hän löi vihollisensa pakoon,

tuotti heille ikuisen häpeän.

67 Hän hylkäsi myös Joosefin majan

eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

68 *2. Aik. 6:6; Ps. 48:3; Ps. 132:13vaan valitsi Juudan sukukunnan,

Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

69 Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,

rakensi sen kuin maan,

jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

70 *1. Sam. 16:11Hän valitsi Daavidin, palvelijansa,

ja otti hänet lammastarhoista.

71 *2. Sam. 7:8Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä

kaitsemaan kansaansa, Jaakobia,

ja Israelia, perintöosaansa.

72 Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin

ja johti heitä taitavalla kädellä.

1 Cantique d’Asaph.

Mon peuple, écoute mes instructions!

Prêtez l’oreille aux paroles de ma bouche!

2 *Ps 49:5.Mt 13:35.J’ouvre la bouche par des sentences,

Je publie la sagesse des temps anciens.

3 Ce que nous avons entendu, ce que nous savons,

Ce que nos pères nous ont raconté,

4 Nous ne le cacherons point à leurs enfants;

Nous dirons à la génération future les louanges de l’Éternel,

Et sa puissance, et les prodiges qu’il a opérés.

5 *De 4:9;6:7.Il a établi un témoignage en Jacob,

Il a mis une loi en Israël,

Et il a ordonné à nos pères de l’enseigner à leurs enfants,

6 Pour qu’elle fût connue de la génération future,

Des enfants qui naîtraient,

Et que, devenus grands, ils en parlassent à leurs enfants,

7 Afin qu’ils missent en Dieu leur confiance,

Qu’ils n’oubliassent pas les œuvres de Dieu,

Et qu’ils observassent ses commandements,

8 Afin qu’ils ne fussent pas, comme leurs pères,

*Ex 32:9;33:3,5;34:9.De 9:6,13;31:27.Une race indocile et rebelle,

Une race dont le cœur n’était pas ferme,

Et dont l’esprit n’était pas fidèle à Dieu.

9 Les fils d’Éphraïm, armés et tirant de l’arc,

Tournèrent le dos le jour du combat.

10 Ils ne gardèrent point l’alliance de Dieu,

Et ils refusèrent de marcher selon sa loi.

11 Ils mirent en oubli ses œuvres,

Ses merveilles qu’il leur avait fait voir.

12 Devant leurs pères il avait fait des prodiges,

Au pays d’Égypte, dans les campagnes de Tsoan.

13 *Ex 14:21.Il fendit la mer et leur ouvrit un passage,

Il fit dresser les eaux comme une muraille.

14 *Ex 13:21.Ps 105:39.Il les conduisit le jour par la nuée,

Et toute la nuit par un feu éclatant.

15 *Ex 17:5.No 20:11.Ps 105:41.1 Co 10:4.Il fendit des rochers dans le désert,

Et il donna à boire comme des flots abondants;

16 Du rocher il fit jaillir des sources,

Et couler des eaux comme des fleuves.

17 Mais ils continuèrent à pécher contre lui,

A se révolter contre le Très-Haut dans le désert.

18 Ils tentèrent Dieu dans leur cœur,

En demandant de la nourriture selon leur désir.

19 *No 11:1,4.Ils parlèrent contre Dieu,

Ils dirent: Dieu pourrait-il

Dresser une table dans le désert?

20 *Ex 17:6.No 20:11.Voici, il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé,

Et des torrents se sont répandus;

Pourra-t-il aussi donner du pain,

Ou fournir de la viande à son peuple?

21 *No 11:1, etc.L’Éternel entendit, et il fut irrité;

Un feu s’alluma contre Jacob,

Et la colère s’éleva contre Israël,

22 Parce qu’ils ne crurent pas en Dieu,

Parce qu’ils n’eurent pas confiance dans son secours.

23 Il commanda aux nuages d’en haut,

Et il ouvrit les portes des cieux;

24 *Ex 16:14.Il fit pleuvoir sur eux la manne pour nourriture,

Il leur donna le blé du ciel.

25 *Jn 6:31.1 Co 10:3.Ils mangèrent tous le pain des grands,

Il leur envoya de la nourriture à satiété.

26 *No 11:31.Il fit souffler dans les cieux le vent d’orient,

Et il amena par sa puissance le vent du midi;

27 Il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière,

Et comme le sable des mers les oiseaux ailés;

28 Il les fit tomber au milieu de leur camp,

Tout autour de leurs demeures.

29 Ils mangèrent et se rassasièrent abondamment:

Dieu leur donna ce qu’ils avaient désiré.

30 Ils n’avaient pas satisfait leur désir,

Ils avaient encore leur nourriture dans la bouche,

31 *No 11:33.1 Co 10:5.Lorsque la colère de Dieu s’éleva contre eux;

Il frappa de mort les plus vigoureux,

Il abattit les jeunes hommes d’Israël.

32 Malgré tout cela, ils continuèrent à pécher,

Et ne crurent point à ses prodiges.

33 Il consuma leurs jours par la vanité,

Et leurs années par une fin soudaine.

34 Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient,

Ils revenaient et se tournaient vers Dieu;

35 Ils se souvenaient que Dieu était leur rocher,

Que le Dieu Très-Haut était leur libérateur.

36 Mais ils le trompaient de la bouche,

Et ils lui mentaient de la langue;

37 Leur cœur n’était pas ferme envers lui,

Et ils n’étaient pas fidèles à son alliance.

38 Toutefois, dans sa miséricorde, il pardonne l’iniquité et ne détruit pas;

Il retient souvent sa colère et ne se livre pas à toute sa fureur.

39 Il se souvint qu’ils n’étaient que chair,

Un souffle qui s’en va et ne revient pas.

40 Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert!

Que de fois ils l’irritèrent dans la solitude!

41 Ils ne cessèrent de tenter Dieu,

Et de provoquer le Saint d’Israël.

42 Ils ne se souvinrent pas de sa puissance,

Du jour où il les délivra de l’ennemi,

43 Des miracles qu’il accomplit en Égypte,

Et de ses prodiges dans les campagnes de Tsoan.

44 *Ex 7:20.Il changea leurs fleuves en sang,

Et ils ne purent en boire les eaux.

45 *Ex 8:24.Il envoya contre eux des mouches venimeuses qui les dévorèrent,

Et des *Ex 8:6.grenouilles qui les détruisirent.

46 *Ex 10:13.Il livra leurs récoltes aux sauterelles,

Le produit de leur travail aux sauterelles.

47 *Ex 9:23.Il fit périr leurs vignes par la grêle,

Et leurs sycomores par la gelée.

48 Il abandonna leur bétail à la grêle,

Et leurs troupeaux au feu du ciel.

49 Il lança contre eux son ardente colère,

La fureur, la rage et la détresse,

Une troupe de messagers de malheur.

50 Il donna libre cours à sa colère,

Il ne sauva pas leur âme de la mort,

*Ex 9:6.Il livra leur vie à la mortalité;

51 *Ex 12:29.Il frappa tous les premiers-nés en Égypte,

Les prémices de la force sous les tentes de Cham.

52 Il fit partir son peuple comme des brebis,

Il les conduisit comme un troupeau dans le désert.

53 Il les dirigea sûrement, pour qu’ils fussent sans crainte,

*Ex 14:27,28;15:10.Et la mer couvrit leurs ennemis.

54 Il les amena vers sa frontière sainte,

Vers cette montagne que sa droite a acquise.

55 Il chassa devant eux les nations,

*Jos 13:7.Ps 136:21,22.Leur distribua le pays en héritage,

Et fit habiter dans leurs tentes les tribus d’Israël.

56 Mais ils tentèrent le Dieu Très-Haut et se révoltèrent contre lui,

Et ils n’observèrent point ses ordonnances.

57 Ils s’éloignèrent et furent infidèles, comme leurs pères,

Ils tournèrent, comme un arc trompeur.

58 Ils l’irritèrent par leurs hauts lieux,

*De 32:16,21.Et ils excitèrent sa jalousie par leurs idoles.

59 Dieu entendit, et il fut irrité;

Il repoussa fortement Israël.

60 Il abandonna la demeure de Silo,

La tente où il habitait parmi les hommes;

61 *1 S 4:10,11.Il livra sa gloire à la captivité,

Et sa majesté entre les mains de l’ennemi.

62 Il mit son peuple à la merci du glaive,

Et il s’indigna contre son héritage.

63 Le feu dévora ses jeunes hommes,

Et ses vierges ne furent pas célébrées;

64 *1 S 4:11,18,19.Ses sacrificateurs tombèrent par l’épée,

Et ses veuves ne pleurèrent pas.

65 Le Seigneur s’éveilla comme celui qui a dormi,

Comme un héros qu’a subjugué le vin.

66 *1 S 5:6;6:4.Il frappa ses adversaires en fuite,

Il les couvrit d’un opprobre éternel.

67 Cependant il rejeta la tente de Joseph,

Et il ne choisit point la tribu d’Éphraïm;

68 Il préféra la tribu de Juda,

La montagne de Sion qu’il aimait.

69 Et il bâtit son sanctuaire comme les lieux élevés,

Comme la terre qu’il a fondée pour toujours.

70 *1 S 16:11.2 S 7:8.Il choisit David, son serviteur,

Et il le tira des bergeries;

71 Il le prit derrière les brebis qui allaitent,

*2 S 5:2.1 Ch 11:2.Pour lui faire paître Jacob, son peuple,

Et Israël, son héritage.

72 Et David les dirigea avec un cœur intègre,

Et les conduisit avec des mains intelligentes.