Salmos 71

Vanhuksen luottava rukous ja kiitos.

1 *Ps. 31:2Sinuun, Herra, minä turvaan,

älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.

2 Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi,

kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.

3 *Ps. 18:3; Ps. 27:8; Ps. 62:3Ole minulle kallio, jolla saan asua

ja jonne aina saan mennä,

sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen.

Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.

4 Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä,

väärän ja väkivaltaisen kourista.

5 Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra,

minun turvani hamasta nuoruudestani.

6 *Ps. 22:10Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka,

sinä päästit minut äitini kohdusta;

sinua minä alati ylistän.

7 Monelle minä olen kuin kummitus,

mutta sinä olet minun vahva suojani.

8 Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi,

täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.

9 Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni,

älä hylkää minua, kun voimani loppuu.

10 Sillä minun viholliseni puhuvat minusta;

ne, jotka väijyvät minun henkeäni,

neuvottelevat keskenänsä:

11 "Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa

ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".

12 *Ps. 22:12Jumala, älä ole minusta kaukana,

Jumalani, riennä minun avukseni.

13 *Ps. 35:4; Ps. 70:3Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne,

jotka vainoavat minun sieluani;

peittäköön häpeä ja pilkka ne,

jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

14 Mutta minä odotan alati,

ja yhäti minä sinua kiitän.

15 *Ps. 40:6Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi,

sinun pelastustekojasi kaiken päivää,

sillä niiden määrää en minä tunne.

16 Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki,

minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

17 Jumala, sinä olet opettanut minua

hamasta nuoruudestani,

ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.

18 *Jes. 46:4Älä, Jumala, minua hylkää

vanhaksi ja harmaaksi tultuani,

niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa

nousevalle polvelle,

sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

19 *2. Moos. 15:11; 2. Sam. 7:22; Ps. 36:6; Ps. 86:8Jumala, sinun vanhurskautesi

ulottuu hamaan korkeuksiin,

sinun, joka teet niin suuria.

Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

20 *5. Moos. 32:39; 1. Sam. 2:6; Ps. 86:13Sinä, joka olet antanut meidän kokea

paljon ahdistusta ja onnettomuutta,

sinä virvoitat meidät jälleen henkiin,

ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.

21 *Ps. 18:36Anna minun arvoni kasvaa

ja lohduta minua jälleen.

22 Niin minä myös ylistän harpulla sinua,

sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani,

soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.

23 *Ps. 103:2Minun huuleni riemuitsevat,

kun minä sinulle soitan,

ja myös minun sieluni,

jonka sinä olet lunastanut.

24 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi

kaiken päivää,

sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne,

jotka hankkivat minulle onnettomuutta.

1 Éternel! *Ps 22:6;25:2,3;31:2,3.És 49:23.je cherche en toi mon refuge:

Que jamais je ne sois confondu!

2 Dans ta justice, sauve-moi et délivre-moi!

Incline vers moi ton oreille, et secours-moi!

3 Sois pour moi un rocher qui me serve d’asile,

Où je puisse toujours me retirer!

Tu as résolu de me sauver,

Car tu es mon rocher et ma forteresse.

4 Mon Dieu, délivre-moi de la main du méchant,

De la main de l’homme inique et violent!

5 Car tu es mon espérance, Seigneur Éternel!

En toi je me confie dès ma jeunesse.

6 Dès le ventre de ma mère je m’appuie sur toi;

C’est toi qui m’as fait sortir du sein maternel;

Tu es sans cesse l’objet de mes louanges.

7 Je suis pour plusieurs comme un prodige,

Et toi, tu es mon puissant refuge.

8 Que ma bouche soit remplie de tes louanges,

Que chaque jour elle te glorifie!

9 Ne me rejette pas au temps de la vieillesse;

Quand mes forces s’en vont, ne m’abandonne pas!

10 Car mes ennemis parlent de moi,

Et ceux qui guettent ma vie se consultent entre eux,

11 Disant: Dieu l’abandonne;

Poursuivez, saisissez-le; il n’y a personne pour le délivrer.

12 O Dieu, ne t’éloigne pas de moi!

Mon Dieu, viens en hâte à mon secours!

13 *Ps 35:4,26;40:15;70:3.Qu’ils soient confus, anéantis, ceux qui en veulent à ma vie!

Qu’ils soient couverts de honte et d’opprobre, ceux qui cherchent ma perte!

14 Et moi, j’espérerai toujours,

Je te louerai de plus en plus.

15 Ma bouche publiera ta justice, ton salut, chaque jour,

Car j’ignore quelles en sont les bornes.

16 Je dirai tes œuvres puissantes, Seigneur Éternel!

Je rappellerai ta justice, la tienne seule.

17 O Dieu! Tu m’as instruit dès ma jeunesse,

Et jusqu’à présent j’annonce tes merveilles.

18 Ne m’abandonne pas, ô Dieu! Même dans la blanche vieillesse,

Afin que j’annonce ta force à la génération présente,

Ta puissance à la génération future!

19 Ta justice, ô Dieu! Atteint jusqu’au ciel;

Tu as accompli de grandes choses: ô Dieu! Qui est semblable à toi?

20 Tu nous as fait éprouver bien des détresses et des malheurs;

Mais tu nous redonneras la vie,

Tu nous feras remonter des abîmes de la terre.

21 Relève ma grandeur,

Console-moi de nouveau!

22 Et je te louerai au son du luth, je chanterai ta fidélité, mon Dieu,

Je te célébrerai avec la harpe, Saint d’Israël!

23 En te célébrant, j’aurai la joie sur les lèvres,

La joie dans mon âme que tu as délivrée;

24 Ma langue chaque jour publiera ta justice,

Car ceux qui cherchent ma perte sont honteux et confus.