2 A minha alma tem sede de Deus,do Deus vivo. Quando poderei ir e pôr-me diante dele?

3 As minhas lágrimas correm, noite e dia, porque andam sempre a zombar de mim perguntando: Mas por onde é que anda esse teu Deus?

6 Contudo agora, aqui estou abatido, acabrunhado. Porém recordarei a tua bondade para com esta bela terra,onde corre o rio Jordão, e onde se situam os montes Hermon e Mizar.

7 Tens permitido que ondas de tristeza,como vagas enormes tenham passado sobre mim,com a força de uma queda de água.

8 Mas derramará, o dia inteiro, a sua misericórdia sobre mim, e durante toda a noite eu canto para Deuse faço oração ao Deus da minha vida.

10 Os seus insultos ferem-me como uma chaga mortal,e passam todo o tempo repetindo-me: Onde é que anda esse teu Deus?

11 Porque estás abatida, minha alma? Porque ficas perturbada? Confia em Deus! Pois que ainda o louvarei.Ele é a minha salvação! Ele é o meu Deus!

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. (H42:2) Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

2 (H42:3) Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?

4 (H42:5) Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

5 (H42:6) Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.

6 (H42:7) Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.

7 (H42:8) Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.

8 (H42:9) Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.

11 (H42:12) Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.