2 Derramo o meu choro perante a sua face. Exponho a minha angústia.

3 E no meio de todo esse meu desespero, só ele sabe dar-me o escape! Os meus inimigos aproveitam-se dessa situação para me armarem ciladas.

4 Se procuro alguém que me ajude, acho-me completamente sozinho! Ninguém me pode servir de refúgio. Ninguém quer saber de mim!

6 Ouve a minha oração, pois estou tão abatido! Livra-me dos que me perseguem, porque são muito mais fortes que eu!

7 Arranca-me desta prisão, porque só assim poderei louvar o teu nome! E todos aqueles que te seguem se juntarão a mim, ao constatarem todo o bem que me fizeste!

1 Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. (H142:2) Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

2 (H142:3) Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni.

3 (H142:4) Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

4 (H142:5) Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä.

5 (H142:6) Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa.

6 (H142:7) Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät.

7 (H142:8) Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.