1 Eu te amo, Senhor, que és a minha força.
2 O Senhor é o meu rochedo, a minha fortalezae o meu Salvador. Esconder-me-ei em Deus, que é a minha rochae o meu alto retiro. Ele é o meu escudo, o poder da minha salvaçãoe o meu refúgio.
3 Ó meu Salvador, tu me livras da violência. Invocarei o Senhor, que é digno de todo o louvor; salvar-me-á de todos os meus adversários.
5 Fui ligado e atado, pelo inferno e pela morte;mas chamei pelo Senhor, na minha tristeza,e ele ouviu-me, desde o seu templo. O meu clamor chegou aos seus ouvidos.
7 Então a Terra foi abalada e tremeu;os fundamentos dos céus abalaram-se, por causa da sua ira.
8 Saiu-lhe fumo do seu rosto, da boca, um fogo devorador,que tudo consome na sua frente, pondo o mundo em chamas.
9 Fez baixar os céus e desceu, andando sobre espessas nuvens.
10 Voou sobre um querubim, sobre as asas do vento.
13 O Senhor trovejou desde os céus;o Deus supremo fez ecoar a sua voz.
16 Desde o alto me livrou, salvou-me de ser levado pelas vagas;
17 libertou-me do meu poderoso inimigo,daqueles que me odiavam,dos que tinham muito mais força que eu.
18 Saltaram sobre mim, no dia da calamidade. Mas o Senhor foi a minha salvação.
19 Fez-me reaver a liberdade, resgatou-me, porque me amava.
22 Tive sempre presentes as suas leis,e não me desviei dos seus estatutos.
23 Fui sempre sincero perante ele, e fugi ao pecado.
24 Por isso o Senhor atendeu à minha justiça,pois viu que eu estava limpo.
25 Tu és misericordioso para com os que têm misericórdia;revelas a tua justiça para com os que são rectos.
26 Com os puros, mostras-te puro;mas destróis os perversos.
27 Salvas os que estão aflitos, mas abates os orgulhosos,pois que tens os olhos sempre sobre eles.
28 Senhor, tu és a minha luz! Tranformaste em luz a minha escuridão.
29 Pelo teu poder posso esmagar um exército;pela tua força saltarei muralhas.
30 O caminho de Deus é perfeito; a palavra do Senhor é verdade. É um escudo para com os que procuram a sua protecção.
31 Só o Senhor é Deus. Quem é como um rochedo senão o nosso Deus?
32 Deus é a minha poderosa fortificação;faz-me andar em perfeita segurança.
33 Faz com que caminhe com passo bem firme,como as gazelas sobre as rochas.
34 Torna-me hábil nos combates,dá-me força capaz de dobrar um arco de bronze;
35 Deste-me o escudo da tua salvação;pela tua bondade me engrandeceste.
36 Fizeste-me andar sobre caminhos lisos,onde os meus pés não vacilaram.
39 Pois deste-me força para a batalha. Fizeste com que subjugassetodos os que se levantaram contra mim.
40 Obrigaste os meus inimigos a fazerem meia volta e a fugirem;destruí-os a todos, os que me odiavam.
41 Em vão pediam ajuda; clamaram a Deus,mas recusou ouvi-los.
42 Pisei-os como o pó do chão, esmaguei-os e dispersei-os,como pó pelas ruas.
43 Guardaste-me da rebelião do meu povo;livraste-me, para que seja cabeça das nações. Estrangeiros me servirão;
44 Em breve me serão sujeitos, quando ouvirem falar do meu poder.
45 Perderão a altivez, e virão a tremer, lá dos seus esconderijos.
46 O Senhor vive. Bendito seja aquele que é a minha rocha.
49 Por isso te dou honra, ó Senhor, entre as nações,e canto louvores ao poder do teu nome.
50 O Senhor deu uma maravilhosa salvação ao seu rei,manifestou misericórdia ao seu ungido - a David e à sua família,para sempre.
1 Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi, jonka sanat hän puhui Herralle sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa vallasta ja Saulin kädestä. (H18:2) Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani,
2 (H18:3) Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni.
3 (H18:4) Ylistetty olkoon Herra! -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
4 (H18:5) Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
5 (H18:6) Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
6 (H18:7) Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
7 (H18:8) Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
8 (H18:9) Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
9 (H18:10) Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
10 (H18:11) Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä;
11 (H18:12) hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet.
12 (H18:13) Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi.
13 (H18:14) Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä.
14 (H18:15) Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.
15 (H18:16). Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta.
16 (H18:17) Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
17 (H18:18) hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
18 (H18:19) He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
19 (H18:20) Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
20 (H18:21) Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan, minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
21 (H18:22) Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
22 (H18:23) Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä hänen käskyjänsä syrjään sysää.
23 (H18:24) Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
24 (H18:25) Sentähden Herra palkitsee minulle minun vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin käteni ovat puhtaat hänen silmiensä edessä.
25 (H18:26) Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta kohtaan nuhteeton;
26 (H18:27) puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
27 (H18:28) Sillä sinä pelastat nöyrän kansan, mutta ylpeät silmät sinä painat alas.
28 (H18:29) Sillä sinä annat minun lamppuni loistaa; Herra, minun Jumalani, valaisee minun pimeyteni.
29 (H18:30) Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan; Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
30 (H18:31) Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
31 (H18:32) Sillä kuka muu on Jumala kuin Herra, ja kuka pelastuksen kallio, paitsi meidän Jumalamme-
32 (H18:33) se Jumala, joka minut voimalla vyöttää ja tekee minun tieni nuhteettomaksi,
33 (H18:34) tekee minun jalkani nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
34 (H18:35) joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään!
35 (H18:36) Sinä annat minulle pelastuksen kilven, ja sinun oikea kätesi minua tukee; sinun laupeutesi tekee minut suureksi.
36 (H18:37) Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
37 (H18:38) Minä ajan vihollisiani takaa ja saavutan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun;
38 (H18:39) minä murskaan heidät, niin etteivät voi nousta, he sortuvat minun jalkojeni alle.
39 (H18:40) Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
40 (H18:41) Sinä ajat minun viholliseni pakoon, ja vihamieheni minä hukutan.
41 (H18:42) He huutavat, mutta pelastajaa ei ole, huutavat Herraa, mutta hän ei heille vastaa.
42 (H18:43) Minä survon heidät tomuksi tuuleen, viskaan heidät niinkuin loan kadulle.
43 (H18:44) Sinä pelastat minut kansan riidoista, sinä asetat minut pakanain pääksi, kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
44 (H18:45) Jo korvan kuulemalta he minua tottelevat; muukalaiset matelevat minun edessäni.
45 (H18:46) Muukalaiset masentuvat ja tulevat vavisten varustuksistansa.
46 (H18:47) Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni ja ylistetty minun pelastukseni Jumala,
47 (H18:48) Jumala, joka hankkii minulle koston ja saattaa kansat minun valtani alle;
48 (H18:49) sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
49 (H18:50) Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,
50 (H18:51) sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja teet laupeuden voidellullesi, Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti.