2 A luz te rodeia como um manto sublime, como um imponente reposteiro, que se estende de uma ponta à outra do firmamento!

3 Escavaste na superfície da terra abismos que encheste com os oceanos. Fazes-te transportar nas nuvens.

4 Voas nas asas do vento! Os teus mensageiros são ventos e os teus ministros eficazes como fogo.

5 És tu quem sustenta a Terra para que não se desintegre no espaço.

6 Envolveste a terra com os oceanos, e até altas montanhas ficaram submersas.

7 Falaste, e ao som da tua voz as águas se juntaram e formaram os oceanos,

8 ergueram-se as altas cordilheiras, cavaram-se os vales, tudo à medida da tua vontade.

9 Impuseste um limite aos mares de forma a não mais cobrirem a terra.

10 Deus fez rebentar nascentes nos vales que depois percorrem a terra, entre os montes, dando de beber a todos os animais.

11 Até os animais selvagens matam nelas a sua sede.

12 Junto desses rios e ribeiros fazem as aves os seus ninhos, cantando entre a ramagem das árvores.

13 Ele manda que a chuva caia sobre as montanhas e que a terra se encha de frutos.

14 Faz crescer a erva que alimenta os animais. Toda a vegetação existe para benefício da humanidade, que assim tira da terra grande parte do seu sustento,

15 tal como o vinho que lhe alegra o coração,e o azeite que, além do mais, até lhe serve de loção para a pele, e ainda o pão, necessário para lhe renovar as forças diariamente.

16 Foi o Senhor que plantou os grandiosos cedros do Líbano, altíssimos e viçosos,

17 nos quais se aninham os mais variados pássaros - a cegonha é nos ciprestes que se abriga.

18 No alto das montanhas refugiam-se as cabras monteses, e até mesmo as rochas não são inúteis, quanto mais não seja porque nelas se abrigam os coelhos!

19 Deus estabeleceu que a Lua marcasse os tempos, e que o Sol limitasse os dias.

20 Ordenou a sucessão das noites; e é aproveitando a sua escuridão que os animais das matas saem das tocas.

21 Então os filhotes dos leões rugem pedindo comida, e é Deus quem se ocupa deles.

22 Assim que o Sol nasce de novo, se esgueiram de volta para os covis.

23 É então a altura do homem sair para as suas fainas e actividades até que novamente caia a noite.

24 Senhor, como é tão variada a tua criação! Com que sabedoria tu fizeste todas as coisas! A Terra está cheia das tuas riquezas!

25 Basta olhar para esse vasto oceano onde vive uma infinidade de criaturas maravilhosas, dos mais diversos tamanhos!

26 E não só isso, mas essas mares imensos são também cruzados por toda a espécie de navios. E neles até pode brincar a grande e forte baleia!

27 Cada um desses seres vivos depende de ti para o seu sustento diário.

28 Tu o forneces e eles não têm mais do que o colher! Abres, a favor deles, a tua mão, e satisfazem-se com a tua generosidade.

29 Contudo, basta que te afastes deles por algum tempo para que fiquem perdidos. Se param de respirar, morrem, reduzidos a pó da terra!

30 Mas pelo teu Espírito, que envias à Terra, nasce uma vida nova, e assim renovas a tua criação.

31 Louvemos Deus, sem cessar! Como ele deve alegrar-se nas suas próprias obras!

32 A Terra treme sob o seu olhar. Tocando Deus nas montanhas, logo se inflamam!

33 Cantarei ao Senhor enquanto eu viver. Cantarei louvores ao meu Deus até ao fim da vida!

34 Seja-lhe agradável a minha meditação. Ele é a fonte de toda a minha alegria.

35 O meu desejo é que, um dia, todos os pecadores venham a desaparecer de sobre a face da Terra, e que não mais exista gente que faça o mal. A minha vida sempre louvará o Senhor, e comigo, que toda a gente louve também o Senhor!

1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

2 Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;

3 sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.

4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.

5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.

7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

9 Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.

10 Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.

11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.

13 Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

14 Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän

15 ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

16 Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

17 Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.

19 Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.

20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

21 Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.

23 Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.

24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.

26 Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

27 Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.

28 Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

29 Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.

30 Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.

31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,

32 hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

33 Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

34 Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.

35 Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!