1 Deus é verdadeiramente bom para com Israel,para com todos os que têm um coração puro.
2 Quanto a mim, por pouco me ia desviando do caminho recto, quase escorregava.
3 Pois tive inveja do bem-estar dos soberbos e dos que rejeitam Deus.
4 Eles não têm medo de morrer. O seu poder é garantido.
5 Não se vêem metidos em dificuldades, como toda a gente, nem rodeados de problemas.
6 Por isso o orgulho é como um ornamento das suas vidas. Vestem-se de violência como da melhor roupa que têm!
7 Têm os olhos arregalados de cobiça, e a mente cheia de ambições.
8 É gente corrompida, que só sabe tratar de maldade e de opressão. Tudo o que dizem é sempre com arrogância. Quando abrem a boca sempre têm que praguejar contra o céu.
9 Têm uma língua tão maldizente que é capaz de varrer a Terra toda.
10 E assim o povo de Deus fica frustrado e confuso, aceitando tudo o que eles dizem.
11 E vão-se perguntando a si próprios: Será que Deus, lá no alto, sabe o que está a acontecer?
12 Esta gente é contra Deus, e vive em plena segurança. Estão sempre a ver as suas riquezas a aumentar.
13 Não terá sido em vão que me tenho preocupado com a pureza das minhas intenções, e procurado manter-me sempre isento de maldade?
14 Afinal tudo o que tenho obtido, em cada dia, é só problemas e aborrecimentos!
15 Mas se eu falasse realmente assim, estaria traindo o teu povo, ó Deus.
16 Na verdade, isso é tão difícil de entender que quando procurava uma resposta ficava absolutamente confuso.
17 Até que entrei no santuário de Deus. E então compreendi enfim o destino dessa gente!
18 O caminho da vida, para eles, é escorregadio; e sem contarem, serão lançados na destruição.
19 De um momento para o outro cairão na ruína e ficarão consumidos de terror.
20 Até a imagem deles varrerás das memórias, Senhor, como quando alguém acorda de um pesadelo.
21 Quando vi isto, o meu coração ficou perturbado!
22 Senti-me tão estúpido e ignorante! Eu parecia um animal diante de ti, Senhor.
23 Mas eu estou sempre contigo. Seguras-me pela mão.
24 Guiar-me-ás com a tua sabedoria, e depois me receberás na tua glória.
26 A minha saúde enfraquece; o meu espírito está cansado. Mas Deus é a força do meu coração. Ele é meu para a eternidade.
27 Aqueles que se afastam de ti, Senhor, morrerão para sempre. Destruirás os que se desviam de ti para prestar culto a outros deuses.
28 Mas quanto a mim, sinto-me feliz em aproximar-me de Deus. Confio no Senhor, e hei-de anunciar tudo o que ele faz!
1 Aasafin virsi. Totisesti, Jumala on hyvä Israelille, niille, joilla on puhdas sydän.
2 Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa.
3 Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän.
4 Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat.
5 Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
6 Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena, väkivalta on puku, joka heidät verhoaa.
7 Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
8 He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
9 Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
10 Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
12 Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
13 Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
14 minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
16 Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
17 kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
18 Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
19 Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
20 Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät.
21 Kun minun sydämeni katkeroitui ja minun munaskuihini pisti,
22 silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt, olin sinun edessäsi kuin nauta.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
24 Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
25 Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
26 Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
28 Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.